Aquariummm

Lapsuudessani meillä oli iso akvaario olohuoneessa. Akvaario ei ollut erityisen hyvin hoidettu, mutta muistan, miten mukava oli katsella kalojen uimista iltaisin. Meiltä löytyy muutama kuva minusta seisomassa akvaariota vasten.

Jossain vaiheessa tämä suuri lapsuuteni akvaario annettiin pois, eikä meille tullut akvaariota kun vasta reilun 15 vuoden päästä ollessani teini-ikäinen. Sain oman akvaarioni, se oli 80 litrainen. En silloin vielä tiennyt akvaarioista, kaloista ja vesiarvoista tuon taivaallista. Jossain vaiheessa luovuin omasta akvaariostani.

Nyt kun oma poikani täyttää kohta vuoden, meillä on akvaario. 160-litrainen akvaario kotitui meille parisen päivää sitten ja on nyt kypsymässä kaloja varten. Tällä kertaa akvaario on hyvällä hoidolla, eikä sinne tule kuin muutamia eri kalalajeja. Paavo saa varmasti oman kalan täyttäessään yhden vuoden. Pimeinä iltoina voimme yhdessä ihmetellä sitten kalojen touhuja.

Sain itse kasvaa ihmetellen kaloja lasin läpi ja niin saa minunkin poikani <3

Kotiin, töihin vai opiskelemaan?

Uskomatonta, miten nopeasti aika meneekään. Kohta, alle kuukauden päästä minun pieni "vauvani" täyttää vuoden. Justhan tuo poika vasta syntyi! Tuosta pienestä vauvasta on kuoriutunut pienisuuri poika, joka osaa kontata kovaa vauhtia sekä nousee melkein mitä tukea vain vasten. Ensiaskeleita saadaan kyllä odottaa varmasti vielä joitakin kuukausia, luulisin. Paavo on luonteeltaan todella harkitsevainen ja rauhallinen tapaus. Ei todellakaan mikään rämäpää. Ainakaan vielä ;)

Olen pyöritellyt mielessäni töihin paluuta jo joitakin kuukausia. Mielipiteet ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin. Välillä haluan lähteä töihin, välillä tekisi mieli hakea opiskelemaan vielä. Olen kuitenkin päättänyt, että näillä näkymin olen pojan kanssa kotona ainakin vielä siihen asti, kun hän on 1,5 vuotias. Haluan turvata hänelle turvallisen lapsuuden kotona, niin pitkään kun se vain yksinhuoltajana on suinkin mahdollista. En voi vaan tuota "pientä" taaperoa laittaa vielä hoitoon. Poika on aika kova vierastamaan ja takertuukin vieraissa paikoissa aina minuun tai muihin tuttuihin. Ajatus hoitoon jättämisestä tuntuu aivan epätodelliselta. Ei ei ja vielä kerran ei. Ja sitä paitsi nautin siitä, että voidaan olla kotona. Leikitään, siivotaan ja laitetaan hyviä kotiruokia pojan kanssa. Touhutaan eläimien kanssa ja ulkoillaan, nähdään perhettä ja ystäviäni. Tämä meidän elämä tuntuu tosi hyvältä ja meille sopivalta. Tottakai välillä on niitä päiviä, etten jaksa mitään, molempia väsyttää, kiukuttaa ja itkettää. Mutta enempi on niitä onnen ja ilon hetkiä, kun arki pyörii hyvin. Tottakai olen aika paljon lapsessa kiinni, eikä omaa aikaa juurikaan ole. Onneksi tykkään kotitöistä ja ulkoilusta pojan kansssa :D

Yhdessä kotona :)

Tällä hetkellä tulevaisuus näyttää siis siltä, että kotona ollaan ja pysytään. Ensi keväänä haen todenäköisesti opiskelemaan. Minullahan on jo ammatti, mutta hieman lisää pätevyyttä haluaisin hakea sen takia, että työllistymismahdollisuudet ja palkka olisivat paremmat. Haluan kuitenkin lapselleni hankkia kaiken mitä hän tarvitsee. Yksin se tulisi varmaan olemaan hieman hankalaa pelkällä lähihoitajan palkalla. Raskaana ollessani olin aivan varma, että lähden töihin heti takaisin kun se on vain mahdollista. Niin ne vain ajatukset muuttuu, lapsen kannalta parempi näin <3

Miten meillä liikutaan vai liikutaanko ollenkaan?

Liikkumaan lähteminen oli meillä kovin hidasta. Kymmenen kuukautta kannoin poikaa ympäri asuntoa, viihdytin ja keksin meille tekemistä. Paavo ei ollut kovinkaan viihtyväinen vauva. Fysioterapiassa ollaan käyty nyt yhteensä neljä kertaa ja käynnit loppuivat pari päivää sitten!

Syystä, että... MEILLÄ KONTATAAN :)

Paavo on nyt kohta 11 kuukautta vanha ja hän lähti liikkumaan ollessaan hieman yli kymmenen kuukauden ikäinen. Ensiksi liikkuminen oli ryömimisen, konttaamisen ja karhukävelyn sekoitusta. Nopeasti poika hoksasikin, että konttaamalla pääsee nopeasti eteenpäin. Eli pojalla ei mitään selkeää ryömimisvaihetta ollut ikinä, vaan hän lähti periaatteessa suoraan konttaamaan. Nyt poika etenee hurjaa vauhtia puhtaasti kontaten, eikä malttaisi olla hetkeäkään sylissä. Vaipanvaihto on melkoisen haasteellista!

Toissailtana Paavo oppi nousemaan tukea vasten seisomaan. Ja osaa onneksi tulla aika nätisti alas itse, eli takaraivo edellä lattialle ei olla vielä tultu :D Niin tosiaan ainakaan vielä. Iltaisin kun salkkarit pyörii telkkarista niin poju nousee aina tv-tasoa vasten ihmettelemään Pihlajakadun kommelluksia. Meillä ei siis telkkaria katsota oikeastaan muuten kun iltaisin.

Eli vaikka fysioterapeutti aluksi olikin sitä mieltä, että lapsestani tulee peppukiitäjä, mikä ei ole hyvä asia, niin onneksi hän oli väärässä. Olen melkoisen iloinen, kun katselen tuota pikkuista termiittiä, kun hän niin hirveää vauhtia konttailee ympäri asuntoa <3 Suloista <3

Kesäinen kuvapostaus meidän lenkkipolkujen varrelta

Nyt kun ihanat kesäkelit ovat vihdoin ja viimein saapuneet tänne Suomeen niin me ollaan pojan kanssa alettu lenkkeilemään ahkerasti! Käydäänkin vaunulenkeillä 2-3 kertaa päivässä ja välillä käydään lenkin ohessa sitten leikkipuistossa tai kahvilassa.

Ja en voi kun hehkuttaa näitä meidän lenkkimaisemia! Asutaan aika kylän laidalla, täällä on pari navettaa tosi lähellä. Suurena eläintenystävänä lenkit painottuvat karvakamujen aitausten viereen, kamera on usein matkassa... Tämmösiä lenkkikamuja on meillä.

ÄITI.

20.8.2015 Paavon ollessa 9,5 kuukautta vanha, hän sanoi ensimmäisen sanansa, äiti.

Aivan huippua herätä aamulla siihen, kun pinnasängystä kuuluu muun mölinän seasta, että äitiii. Nyt tuo sana on ihan jokapäiväisessä käytössä, välillä sanoo ihan itsekseen ja välillä toistaa perässä. Paavon hoitotätikin oli kiinnittänyt huomiota, että nyt on poika oppinut ensimmäisen ja toivottavasti sen maailman tärkeimmän sanan <3

Mistä näitä hampaita oikein tulee?

Aluksi tupsahti kaksi hammasta yhtä aikaa alhaalle, pojan ollessa hieman yli puolivuotias. Kauheaa itkua ja kitinää hampaiden kasvattelu aiheutti. Jääkaapissa säilytettävä purulelu on kovassa käytössä sekä kuolalaput, koska paita/body olisi jatkuvasti aivan märkä muuten.

Kun nuo alahampaat saatiin kasvatettua niin tulla tupsahti NELJÄ hammasta yläkertaan, yhtä aikaa tietysti. Ja sekös kiukutti. Onneksi tästäkin selvittiin ja hampaat tönöttävät nätisti rivissä. Ja minä kun haaveilin, että ihanaa nyt olisi sitten pieni tauko hampaidentulon kanssa :)

Vaan ei. Kitinää, tyytymättömyyttä ja kun mikään ei ole hyvin. Ruoka ei maistu, kaikki minun vaivalla kokkaamat sapuskat lentää kaaressa lattialle, parempiin suihin :D Ja katsoin alakertaan, sieltäpä kuultaa taas hammas läpi. Hittovie, missäs se purulelu taas olikaan?

Aivan jotain järkyttävää tahtia tulee minun pojalle noita hampaita, kuin sieniä sateella. Ja tämä tarkoittaa taas kiukuttelua ja unettomia öitä <3 Aivan jumalaton vaiva hampaista, jotka kuitenkin lähtevät sitten joskus pois rautahampaiden tieltä. On tää nautintoo :D

P.s Kelpaa noilla uusilla hampailla hieman joskus jopa hymyilläkin ;)

Perhanan potta, pohtii poika.

Mä tein meidän mökin aitasta uskomattoman löydön: löysin sieltä minun ja sisarusteni vanhan potan! Potta oli kovin likainen, mutta tosi hyvässä kunnossa. Kunnon pesun jälkeen potasta tuli oikein hyvä. Väri ei ehkä ole kovin miehekäs, mutta näin alkuun sillä ei ole mitään väliä. Hehh, voin vain kuvitella että minkälaista taistelua on sitten tulevaisuudessa uhmaikäisen pojan kanssa, ei varmaan sitten enää pinkki potta kelpaa? :D Sitten pitää hankkia uusi ehkäpä...

Noh kuitenkin heti tuon potan löydettyäni innoistuin, että nyt voisimme sitten aloittaa pojan kanssa pottailut. Potta löysikin heti meidän vessasta oman paikkamme. Tosin minun innostukseni loppui lyhyeen, sillä poika on asiasta eri mieltä. Heti kun hänet potalle istumaan laittaa, niin alkaa huuto. Poika hieman pelkää pottaa. Ollaan myös kokeiltu mummolassa erilaista pottaa, joten itse potassa ei ole varmasti se vika, että pojalla siinä muka olisi huono olla.

Eli meillä pottailut jäävät vielä sitten myöhemmäksi... En viitsi nyt poikaa potalle laittaa, ettei hän siitä nyt mitään kammoa itselleen kehitä. Ehkä sitten kun poju oppii liikkumaan ja menee itse potalle istumaan, niin on meidän aika vasta potta-harjoitukset aloittaa. Voi harmi, olisin niin nyt jo halunnut poikaa tähän touhuun tutustuttaa! :D

Lopuksi kuva siitä potasta, jonka päällä minäkin olen lapsena keikkunut :) Aika miehekäs tosiaan ;)

Fysioterapia 27.7

Saavuttiin pojan kanssa neuvolan tiloihin odottamaan fysioterapeutin luokse pääsyä eilen, noin kymmenen minuuttia ennen sovittua aikaa. Meillä oli aika klo 15, vielä klo 15.15 ei kuulunut tai näkynyt ketään... Alkoi mietityttää, että mikähän tässä nyt oikein mättää :D Onneksi raskaudenajan neuvolatäti sattui tupsahtamaan luoksemme ja kyseli, että mitäs me odotamme. Fysioterapeuttia, sanoin. Hän koneelta selvitti, että on tullut sekaannus ja fysioterapeutti onkin eri paikkakunnalla, kuin missä oli sovittu. Pikaisesti neuvolatäti soitti tälle meidän fysioterapeutille ja terapeuttitäti lähtikin ajamaan luoksemme. Ihanaa, että tämmöisestä sekaannuksesta huolimatta aikaa ei tarvinnut siirtää.

Odotimme fysioterapeuttia 20 minuuttia vielä puhelun neuvolan odotustiloissa. Paavo leikki puupalikoilla, autoilla ja söi samalla välipalaksi hedelmäpiltin ja riisikakun. Onneksi odottaminen sujui hyvin, eikä poika pahemmin kiukunnut. Vihdoin ja viimein fysioterapeutti saapui paikalle ja päästiin itse asiaan. Hän kyseli paljon, mitä poika osaa. Noh osaa istua tukevasti, muuta ei juurikaan liikkumisen osalta.

Fysioterapeutti jumppaili pojan kanssa, laittoi häntä konttausasentoon ja polvilleen tukea vasten. Hän sanoi, että kovin näyttää siltä että pojasta peppukiitäjä on kovaa vauhtia tulossa ja hän painottikin sitä, ettei se ole hyvä asia. Jossain vaiheessa Paavolle alkoi riittää mahallaan olo ja käpy kärähtikin ihan kunnolla. Poika rauhoittui vasta minun sylissäni ja tehtiinkin päätös, että nyt on parempi lopettaa. Sain ohjeeksi kotona laittaa poikaa polvilleen tukea vasten ja siitä pitäisi sitten opettaa liikerataa, kuinka päästä alas konttausasentoon. Fysioterapeutti neuvoi myös, että kannattaa laittaa huivi lapsen vatsan alta ja nostaa sen avulla varovaisesti lasta ja hieman keinuttaa. Fysioterapeutti antoi uuden ajan jo parin viikon päähän, eli käynnit jatkuvat. Ja se on mielestäni tosi hyvä juttu, että minun lisäkseni jokin muu ihminen seuraa ja auttaa meitä tässä asiassa. Itse koen olevani aika hukassa.

En suoranaisesti kovin innoissani ole ainakaan tuosta huivin avulla tehtävästä jumpasta. Jotenkin oma motivaatio meinaa olla hukassa ja olenkin kovin turhautunut ja väsynyt odottamaan, sitä että poika joskus oppisi liikkumaan. Tuntuu vaan jotenkin älyttömän tyhmältä alkaa jonkun huivin kanssa poikaa keinuttelemaan siinä toivossa, että hän siitä itse oppisi...Äh!

Noh tänään kuitenkin reenattiin Paavon kanssa konttaus asentoa ihan hyvällä menestyksellä. Poika pysyy kontillaan ihan hyvin ja siinä hieman keinuu, kun haluaisi päästä liikkelle eteenpäin. Heti kun poika laskeutuu kontiltaan mahalleen niin alkaa vinkuminen, ei ole hyvä olla näin.

Laittautumiskriisien pelastajat

Ennen ulkonäköön jaksoi panostaa enemmän. Oli aikaa meikkaamiseen, hiusten laittamiseen ja vaatteiden valitsemiseen. Nykyään laittautumiseen (meikkaus, hiukset, vaatteet, korut) menee yhteensä maksimissaan puoli tuntia. Sen ajan poika viihtyy hyvällä tuurilla, vaikka meikkaisi lattialla pojan vieressä.

Luonnollisuus ja helppous ovat niitä tärkeimpiä ominaisuuksia minulle, kun ei kertakaikkiaan ole aikaa enää kuin ennen. Hiuksia tykkään pitää enimmäkseen ainakin kotosalla ollessani kiinni, koska Paavo niissä muuten jatkuvasti roikkuisi. Meikata tykkään kevyesti, varsinkin näin kesällä. (Vai voiko tätä suomen kesää edes kesäksi kutsua? :D) Nyt äitiysloman aikana minulle on muodostunut muutamia kestosuosikkeja liittyen meikkaamiseen ja hiusten laittamiseen. Ilman näitä en vaan pärjäisi!

Aloitetaan hiuksista ensimmäisenä. Hiusharjojen ykkönen, Tangle Teezer. Tällä uskaltaa surutta harjata hiuksia niiden ollessa märät ilman pelkoa siitä, että ne katkeilevat. Eipä ole turhaan takkujen kanssa tarvinnut taistella. Omaa silmää tuo Late Lammas-kuviointi miellytti kovasti ja harja tulikin sitten omasta vakio kampaamosta ostettua. Noitahan on myynnissä vaikka missä, taitaa saada jo ihan Anttilastakin. Muistaakseni noiden harjojen hinnat taitaa olla parin kympin luokkaa.

Sitten itse hiusten laittamisen ykköstuote. Nämähän taisivat olla joskus ennenkin ihan muodissa, mutta ovat taas nousseet ihmisten suosioon. Nimittäin hiusdonitsit! Aaa voisin ylistää noita maasta taivaaseen :D Miten helppoa voikaan olla täydellisen ballerinanutturan teko? Itse käytän noita donisteja ihan kotona, kaupungilla ja joskus juhlissakin. Kaikkialla melkein näin lyhyesti sanottuna. Niin helppoa, kiireisen yksinhuoltaja äidin hiuskriisien pelastaja. Omani ostin Glitteristä, hintaa taisi olla noin 4 euroa, kahdelle kappaleelle.

Viimeinen meikkaamiseen liittyvä tuote ei varmaan hirveämmin esittelyjä kaipaile. Kyseessä on tietenkin meikkivoiteen levitykseen käytettävä ihme sieni, BeautyBlender. Itselläni on pinkki Beauty Blender Original, tilasin sen aidon ja alkuperäisen vasta joitakin aikoja sitten. Ja minulla ei ole kuin positiivisia kokemuksia kyseisestä tuotteesta. Luonnollinen, tasainen lopputulos. Vau! Ja lisäksi kun sienen kastelee niin se ei ime juurikaan meikkivoidetta itseensä. Toisinkuin halvat normaaleista kaupoista saatavat meikkisienet. Näin siis meikkivoide riittää tietenkin pidempään. Oman Beautyblenderini tilasin verkkokaupasta Pretty.fi. Hintaa tuli tuolle ihmesienelle postikuluineen noin 25 euroa. Toki aika suuri hinta pelkästä meikkisienestä, mutta uskon tuon olevan kestävämpi, toisinkuin tavallisten halvempien meikkisienten.

Siinäpä oli esittelyssä ne minun lempparini! Näitä en voi kuin lämpimästi muillekin suositella :)

Minä syön itse

Jihuu!

Meillä on otettu huikean suuri askel sormiruokailussa. Paavolle on nyt kahden viime viikon aikana puhjennut NELJÄ hammasta ylös, niiden takia aiemmin ruokailut meinasivat hieman tökkiä. Soseet kelpasivat vain kylminä. Kaikki mitä sormiruuaksi tarjosin, lensi kaaressa lattialle. Onneksi nuo hampit nyt puhkesivat ja olemme päässeet askeleen eteenpäin kohti itsenäisempää ruokailua.

Nykyään varsinkin pojan ollessa nälkäinen ruoka osuu jo hyvin suuhun. Pinsetti-otetta harjoitellaan kovasti, se ei vielä täysin ole hallinnassa. Sormiruokana meillä on välipalalla tarjolla yleensä banaania, päärynää, kurkkua, tomaattia, maissinaksuja, riisikakkua, vaaleaa leipää tai apinaeväspannaria. Ruualla Paavon itse herkuteltavia suosikkeja ovat lihapullat, kana, peruna, porkkana, kukkakaali, parsakaali ja täysjyvämakaroni. Koko ajan maistellaan uusia ruokia ja opetellaan syömään itse paremmin ja paremmin. Vielä sormiruokailu-hetket ovat kovin sotkuista puuhaa ja suuri osa ruuista lentääkin lattialle. Onneksi kaksi nälkäistä herkkusuuta kyttäävät ja odottavat vuoroaan, että saavat tulla siivoamaan pöydän alta ruuat parempiin suihin ;)

Tällä hetkellä sormiruokien lisäksi pojan ruokavalio koostuu erilaisista puuroista, hedelmäsoseista ja muista kaupan valmiista soseista (liha, kala, kana, kasvis). Maustamatonta jugurttia olen aloittanut myös antamaan aamuisin, neuvolalääkärin suosituksen mukaan. Juomana menee nokkamukista maito sekä vesi. Meillä on ollut sitä ongelmaa, ettei pojalle meinannut aiemmin kelvata muut kuin kaupan valmiit vauvanruuat. Nyt ollaan kuitenkin pikkuhiljaa siirtymässä ihan tavalliseen kotiruokaan ja voidaankin kohta varmasti jättää purkkiruuat kauppaan! Esimerkiksi tänään syötiin Paavon kanssa molemmat ruuaksi itsetehtyjä lihapullia, makaronia ja salaattia, kuten alla olevasta kuvasta ehkä voikin päätellä :)

Fysioterapiaan mars!

Arvatkaapa mitä on tullut viimeiset kuukaudet googletettua paljon? Vauva 6kk ei liiku. Vauva 7kk ei liiku. Vauva 8kk ei liiku. Vauva 9kk ei liiku. Vaikka lasta ei pidä verrata muihin, niin kyllä tämä jo oikeesti turhauttaa.

Poika ei siis ole oppinut ryömimään. Eikä konttaamaan. Istualtaan pysyy, välillä muksahtelee selälleen. 8 kk neuvolassa terveydenhoitaja puhui, että siksi pojan paino ei ihan niin paljo ole noussut kuin viimeksi, koska itsenäinen liikkuminen on lisääntynyt. Siihen vain tokaisin, että mitenkäs kun poika ei ryömi eikä konttaa. Terveydenhoitaja kysyi, että: "no mitenkäs paavo sitten liikkuu paikasta toiseen?" Noh kantamalla. Hieman itseäni ärsytti tuo oletus, että kyllä tuon ikäinen jo liikkuu. Jokatapauksessa fysioterapiaan saatiin lähete ja siellä aletaan yhdessä fysioterapeutin kanssa katsella juttuja, millä pojan liikkumaan lähtemistä voidaan tukea.

Jotkuthan ovat vain hitaampia oppimaan. En tiedä, voidaanko sitten kohta jo alkaa puhua varovaisesti kehityksen pienimuotoisesta viivästymisestä. Ikää pojalla nyt 8,5 kk, eikä hän ole metriäkään itsenäisesti eteenpäin liikkunut, tavalla tai toisella. Jos poika sattuu pienen hetken mahallaan viihtymään niin hän kyllä osaa kääntyä selältään mahalleen, pyöriä akselinsa ympäri vatsallaan ja peruttaa. Jos vain viitsii.

Pakosti vain itselle tulee syyllinen olo ja huono äiti-fiilis. Olisikohan pitänyt vain yrittää enemmän pitää poikaa lattialla mahaltaan, vaikka poika ei refluksivaivan takia mahallaan viihdy? Nyt jos erehtyy heti ruokailun jälkeen pojan mahalleen laittamaan ni saa olla pukluja heti siivoamassa. Neuvolassa lääkärikin sanoi, että nyt vaan pojan kanssa kovasti mönkimään laittialle. Joo ihan kun en olisi sitä tehnyt...

No jokatapauksessa toivon kovasti, että tuosta fysioterapiasta olisi hyötyä. Ensimmäinen käynti on jo tässä kuussa, 27 päivä. Paavoa meinaa välillä sääliksi käydä, koska hänellä on selvästi jo tarve päästä paikasta toiseen tutkimaan asioita, mutta kun hän ei vain osaa liikkua. Ja sehän sitten taas turhauttaa poikaa! Itse on välillä hankala tulkita, että minne poika haluaa ja mitä esinettä hän on vailla. Ja kovinkaan kauaa poika ei sitten viihdy paikallaan, eli kantamassa saa olla päivittäin paikasta a paikkaan b, c, d, e... : D

Kohtalotovereita? :o

Samaa lelua vailla? :D

Mökillä on mukavaa!

Nyt täytyy todeta, että meistä on tullut pojan kanssa aivan mökkikansaa. Meidän mökkimme sijaitsee 70 kilometrin päässä kotoamme. Minusta matka on juuri sopiva! Jos matka olisi pidempi niin mökille ei niin vaan ilman kunnon etukäteisjärjestelyjä lähdettäisi ja jos matka olisi lyhyempi, ei mökki välttämättä tuntuisi niin mökiltä.

Pojan kanssa oltiin ensimmäiset yöt mökillä pari päivää sitten ja kaikki meni tosi hyvin :) Pojalla on oma huone, jossa hän nukkuu ja minä nukun viereisessä huoneessa. Ostin todella kätevän, pöytään kiinnitettävän Emman matkasyöttötuolin. Sitten piti vielä ostaa ötökkäsuoja vaunuihin, koska itikoita on ainakin meidän möksällä aivan miljoonittain. Isäni rakensi Paavolle oman hiekkalaatikon pihalle ja olipa poika ihmeissään. Emme hirveästi aiemmin ole aikaa hiekkalaatikolla kuluttaneet.

Tosi onnistunut reissu oli kyllä ja jo parin päivän päästä lähdemme kolmeksi yöksi takaisin tuonne luonnonrauhaan! Minusta on niin ihana välillä päästä tuonne peltojen ja metsien keskelle viettämään aikaa. Ei tarvitse meikata eikä välittää, jos vaatteet eivät ole puhtaat tai sävysävyyn! Rentouttavaa <3

Pannaria pojalle

En tarkalleen muista, että kenen blogista tämän ohjeen bongasin. Päätin kuitenkin tehdä terveellistä pannaria itselleni ja pojalle. Hieman epäileväinen olin, että voikohan pannarista tulla hyvää edes kun ei siihen tule sokeria eikä rasvaa.

Pannarin ohje:
6 kpl pieniä banaaneja
3 kpl omenia
5 dl kaurahiutaleita
hieman kanelia

Banaanit soseeksi, omenat raasteeksi ja kaikki ainekset sekaisin. Uunissa paistoin noin 20 minuuttia, 200 asteessa keskilämmöllä. Ja voin kertoa, että helpompaa ei voisi pannarin teko olla!  Itse nautiskelen pannarit omenahillon kanssa, poika sitten sellaisenaan tai päärynäsoseen kera. NAM!

Kun maito ei kelpaa...

Minusta tuntuu, että koko poikani olemassaolon ajan ollaan taisteltu maito-asioissa. Ihan oikeasti.

Aluksi yritin imettää. Ensiksi maito ei meinannut millään nousta. Sitten kun se vihdoin ja viimein nousi, niin maidontulo alkoi pikkuhiljaa hiipua. Sen jälkeen poika ei enää rintaa huolinut. Sanottiin heihei imetykselle ja siirryttiin kokonaan korvikkeeseen. Noh ei meinannut löytyä millään sopivaa korviketta minun vatsavaivaiselle refluksipojulle. Onneksi Nutrilon AR 1 pelasti meidät ja se kävi pojalle. Siinä 5 kuukauden kieppeillä saatiin neuvolasta ohjeeksi alkaa totuttamaan poikaa tavalliseen korvikkeeseen. Jonkin aikaa poika joikin ihan hyvällä menestyksellä Tuutia, kunnes...

Nyt viimeiset kaksi kuukautta maito on kelvannut huonommin ja yhä huonommin. Ensiksi ajattelin, että se varmaan johtuu hampaiden puhkeamisesta. Vaan ei, hampaat on puhjenneet jo aika päiviä sitten. Tällä hetkellä poika ei suostu juomaan maitoa juuri pisaraakaan. Illalla poika huolii noin 60 ml velliä ja siinä se. Ja pojalla on ikää tällä hetkellä 7,5 kk. Tuo poika jos saisi valita niin hän eläisi kiinteillä.

Olen yrittänyt vaihtaa korviketta jälleen, sillä ei ole vaikutusta. Eikä myöskään maidon lämpötilalla eikä tuttipullolla. Eikä sillä, missä asennossa poika maitonsa juo. Lähes kaikki lämmitetty korvike menee lavuaariin kun ei vaan kelpaa. Ja neuvolasta neuvoksi annettiin aloittaa kalsiumlisä kerran päivässä turvaamaan kalsiumin riittävän saannin, jotta poika normaalisti kasvaisi.

Siinä meidän onneton tarina liittyen maitoon. Kohtalotovereita?

Koirat arjen auttajina?

Tuo kaksikko. Ennen ajattelin, että hitto kun nuokin ovat melkein aina jaloissa pyörimässä. Tarkemmin kun ajattelee, niin hittolainen. Noista on muuten apua, kun yksin vauva-arkea pyörittää. Aivan oikeasti!

Minun poikani rakastaa koiriamme. Parhaat hymyt ja nauruvat saavat nuo karvaturrit osakseen. Poika ei kovinkaan kauaa lattialla viihdy. Kun hän alkaa olla sitä mieltä, että nyt riitti mulle tää lattialla oleminen niin koiria hän jaksaa vielä tovin lattialla ollessaan ihmetellä. Näin saan muutaman minuutin lisäaikaa tarvittaessa. Poika kun alkaa lattialla ollessaan känistä niin yleensä toinen koirista lähteekin katsomaan, että mikäs pojalla nyt on. Sitten alkaakin yleensä kuulua riemunkiljahduksia.

Toinen ehkä jopa vielä suurempi hyöty on koirista siivoojina. Poika kun nakkelee maissimaksun jämiä, ruuantähteitä tai muuten vaan puklailee niin koirat ovat kyllä viivana siivoamassa. Onneksi omistan kaksi ruualle persoa koiraa! Jo silloin kun poika kovasti röyhtäisee, niin koirat rientävät katsomaan että tulikos lattialle sotkua. Hieman jos ällöttävää :D Vaan eipä tarvitse itse jatkuvasti lattioita luututa. Paljon puklaileva lapsi kun poikani on, niin voi vitsit noi koirat on suuri apu!

Muilla on ehkä apuna puoliso, minulla koirat. Nyt taidankin lähteä antamaan noille karvakintuille ylimääräiset koirankeksit. Ne on tältä päivältä jo ansaittu <3

Muumihuminaa

Oon ihan innoissani, kun saan järjestää juhlia! Oikein harmittaa, kun olin niin väsynyt Paavon ristiäisten suunnittelemisen ja järjestämisen aikana, enkä osallistunut koko touhuun ollenkaan. Äitini järjesti ristiäiset isäpuoleni ja kummitätini kanssa, ristiäislahjaksi Paavolle. Onni, koska itse en olisi tuolloin jaksanut laittaa tikkuakaan ristiin ristiästen suhteen.

Noh vaan nytten jaksan suunnitella juhlia ja pää senkun pursuaa ideoita! Pojan kummin kanssa ollaan hieman Paavon 1-vuotis synttäreitä jo ehditty miettimään. Suurena muumifanina haluan tietenkin muumi-teemaiset synttärit. Minulla on suuri muumiastiasto, joten se pääsee ensimmäistä kertaa kunnolla käyttöön! Muuten muumiastiat ovat minulla siis vaan koristekäytössä olleet aina.

Lisäksi mietittiin, että kakkuun tulee muumi-aiheinen koristus. Ja pojalle joku kiva muumipaita päälle. Juhlat ajattelin järjestää porukoiden omakotitalossa, koska siellä on enemmän tilaa. Juhlista haluaisin suht isot, että kaikki pääsisivät juhlistamaan poikaani tuona tärkeänä päivänä. Lapsen isän sukulaisiahan ei tule ketään, koska he eivät lapsen kanssa ole halunneet tekemissä olla. Onneksi omat sukulaiseni ovat pojan elämässä tosi vahvasti apuna ja mukana muutenkin :)

Onneksi poika on nyt vasta päälle 7kk, jotta saan rauhassa suunnitella juhlia! Tää on niin hauskaa :)

Kuva täältä.

Liiku, liiku, liiku!

Poju täytti viikko sitten 7kk. Meillä ei viihdytä mahallaan, ei oikeastaan muutamaa minuuttia pidempään. Mahallaan ollessaan poika puklailee paljon, ehkä ainakin osittain sen takia hän ei vatsallaan halua olla?

Kovasti jo odottelen sitä, kun poika lähtee liikkeelle. Toistaiseksi hän vaan tykkää ihmetellä maailman menoa joko sylissä tai syöttötuolissa. Kavereille vitsailen usein, että saas nähdä kannanko tuota poikaa sylissäni vielä parin kymmenen vuoden päästäkin : D ? Toivottavasti en!

Tee se itse lippuviiri lastenhuoneeseen

Aiemmin täällä blogin puolella olikin puhetta siitä, että aion alkaa askartelemaan lippuviiriä. Se valmistuikin yhdessä hujauksessa ja lopputulokseen olen tyytyväinen.

Tuo askartelu on todella helppo toteuttaa vaikka lastenkin kanssa, ei tarvitse kuin kartonkia, sakset, narua ja teippiä. Minulla kesti tuon tekemiseen ehkä puoli tuntia, jos sitäkään. Väriksi valikoitui valkoinen ja harmaa, huoneen tapetin ja sisustuksen mukaan.

Miten meillä menee?

Kysymykseen tulee kattava vastaus tässä postauksesssa! Olen ollut aika kiireinen ja sen takia blogin päivittäminen on vaihteeksi taas jäänyt. Sanottakoon lyhyesti tässä alussa, että pojalle puhkesi kaksi hammasta ja niiden takia ollaan oltu aika väsyneitä ja itkuisia, molemmat. Yksin oleminen pienen lapsen kanssa on ollut rankempaa kuin koskaan :( Mutta olen selviytynyt ja nyt on taas ainakin hetken helpompaa!

Nyt pojalla on kaksi hammasta alhaalla, ne puhkesivat aikalailla samaan aikaan. Paavo itkeskeli pari viikkoa oikeastaan melkein aina hereillä ollessaan, hampaiden tulon takia. Onneksi nukkumiseen hampaiden tulo ei vaikuttanut, muutamana pahimpana iltana annoin pojalle särkylääkettä ja meillä on onneksi yöt nukuttu hyvin. Poika nukkuu 12 tunnin yöunet, klo 19-07, eikä yleensä herää kertaakaan. Noin poikkeuksellisen hyvät yöunet ovat oman jaksamiseni kannalta olleet todellä tärkeä asia.

Paavolla on jokapäivä aika kellontarkka ruokailurytmi, joskus unien takia ajat saattavat tietenkin hieman heittää. Näin meillä syödään:

Klo 07 aamupuuro
Klo 09 hedelmäsose
Klo 12 lihasose
Klo 15 hedelmäsose
Klo 17 kasvissose
Klo 19 iltavelli

Annoskoko on yksi purkki. Paavo ruokailee syöttötuolissa pöydän ääressä. Aika paljon ostan valmista vauvanruokaa ja lisäilen siihen itse millon mitäkin (esim bataattia, parsakaalia, lihaa..). Välillä onneksi innostun tekemään ruokaa myös itse :) Noiden ruokien lisäksi poika juo maitoa aina unilta herättyään, yleensä 60ml kerrallaan. Maitolakkoilu on kuitenkin jatkunut, eikä maitotuotetta mene niin paljon kuin pitäisi vuorokaudessa. Puuron teen yleensä maitoon ja soseiden sekaan lisään korvitta. Neuvolassa pohdittiinkin, että varmaan pitäisi jossain vaiheessa aloittaa joku valmiste vielä lisäksi turvaamaan kalsiumin riittävää saantia.

Sormiruokana meillä syödään maissinaksuja ja banaania. Joskus hieman omenaa myöskin. Maissinaksut ovat parasta sormiruokaa, kun sulavat heti reippaasti kuolaavan pojan suuhun. Sormiruokailua on meillä harrastettu nyt kuukausi, tarkan valvovan silmän alla. Usein poika imeskelee myös jääkaappikylmiä porkkanoita sekä kuivatettuja ruisleivän reunapaloja.

Unille poika nukahtaa itsestään. Päiväunet poika nukkuu mahallaan ja yöunet unipussissa selällään. Eli minulla on edelleen hyvin nukkuva ja hyvällä ruokahalulla ruokansa nautiskeleva poika. Pituuskasvu menee yläkäyrillä ja paino sitten keskikäyrällä. Kaikki on kuin pitääkin. Onni on terve lapsi <3

Vielä meillä ei ole lähdetty ryömimään. Paavo ei viihdy mahallaan, johtuen vieläkin refluksivaivasta. Puklailua esiintyy todella paljon. Mahallaan oleminen tekee neuvolatädin mukaan kurjaa tunnetta rintaan ja sen takia poika välttelee sitä. Paavo ei enää juurikaan käänny selältä vatsalleen, koska on tajunnut, ettei viihdy mahallaan. Mahallaan olemista reenaillaan kuitenkin jokapäivä, pojan ehdoilla. Hyvin poika nousee käsiensä varaan, peruuttaa ja kääntyy napansa ympäri kuitenkin. Eli motorisesti poika on kehittynyt ikäistensä tasolla, refluksivaivasta huolimatta.

Meillä on käytössä hyppykiikku ja kävelytuoli, vaikka niitä aika paljon jokapaikassa haukutaankin. Niitä kuitenkin käytetään tosi vähän, koska pelkään että poika alkaa varvastamaan. Itse varvastin paljon lapsena ja jouduinkin sen takia kaikenmaailman tutkimuksiin. Eli harvakseltaan käytettynä ihan hyviä minusta ja saan pojan viihtymään muutaman minuutin, esimerkiksi ruokaa laittaessani. 

Paavo ei tykkää ulkovaatteiden pukemisesta, eikä naaman pyyhkimisestä ruokailun jälkeen. Kukapa vauva tykkäisi? : D Muuten täällä asustaa aivan ihanan aurinkoinen pieni poika <3

Leikkipuistoillaan!

Käytiin tänään leikkipuistossa, joka sijaitsee aivan lähellä kotiamme. Vaikka poika on vasta hieman yli puoli vuotias, niin hän selvästi tykkäsi kiikkua ja ihmetellä mitä kaikkea leikkipuistossa onkaan. Valokuvatessa Paavo kuitenkin päätti ottaa sen perinteisen mökömökö-ilmeen : D

Tuo oli nyt toinen kertamme leikkipuistossa ja minusta puoli vuotiaan kanssa voi puistoilla jo aivan hyvin! Kiikuimme yhdessä ja erikseen, ihmettelimme hiekkaa hiekkalaatikossa ja laskimme liukumäkeä sylikkäin. Kivaa ja mukavaa vaihtelua perinteiseen arkeen. Otamme leikkipuistoilun varmasti nyt ihan tavaksi :)

Minkäs ikäisenä muut olette aloittaneet käymään lastenne kanssa leikkipuistoissa? :)

Huonoa omatuntoa

Jo parin viikon ajan on minun mieltäni vaivannut yksi asia.

Paavo nukkuu päivällä vain puolen tunnin unia kerrallaan ja on todella herkkä heräämään kesken unien, esimerkiksi silloin jos puhun puhelimeen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että en voi imuroida tai soitella kavereiden ja sukulaisten kanssa pojan nukkuessa. Paljon menee aikaa pojan hereilläolosta siihen, että hän katsoo kun siivoan tai laitan ruokaa. Paavo kyllä viihtyy lattialla ihan hyvin leikkien leluilla tai katsellen minun ja koirien touhuja. Tuntuu silti kurjalta, koska se on suoraan pois meidän yhteisestä ajasta, jolloin leikimme tai muuten vain höpsöttelemme.

Pakko vaan kotityöt on silti hoitaa. Tämä on se yksi syy, harmittaa vietävästi koska olen yksin. Jos olisi joku apuna, niin ei tarvitsisi pojan viihtyä niin paljon itsekseen. Minkäs teet... :(

Ja eikun laskuja maksamaan! Yhdessä :)

Koska yöt ovat nukkumista varten

Ajattelin kirjoittaa siitä, kuinka meillä loppui yösyönnit. Nyt ollaan kuukauden verran nukuttu yöt ilman syömisiä. Joskus poika saattaa herätä ja kun käyn laittamassa tutin suuhun niin hän jatkaa kiltisti uniaan. Harvemmin poika kuitenkaan herää kesken unien yöllä tai jos herää niin jatkaa itse uniaan.

Meillä alkoi tapahtua tosiaan noin kuukausi sitten edistystä öissä. Ennen poika söi yhden kerran yössä. Sillä syötöllä poika ei juurikaan sitten enää maitoa huolinut, ehkä 50 ml ja sekin meni houkutellen alas. Eli poika ei enää ollut niin nälkäinen ja heräsikin vain tavan vuoksi samaan aikaan. Yhtenä yönä ajattelinkin kokeilla laittaa pullon sijasta tutin pojan suuhun normaaliin yösyönti aikaan. Ja poika nukkui aamuun asti. Siitä lähtien meillä ei ole syöty kertaakaan yöllä. Ja tosiaan poika itse jätti syömisen pois, itse nimittäin olen sitä mieltä, että jos lapsi on nälkäinen niin hänelle ruokaa annetaan, vaikka keskellä yötä.

Näin meillä jätettiin tosiaan yösyöpöttely pois, tai poika jätti :) Koska yöthän ovat nukkumista varten! :D Onhan tämä aika huikea fiilis, että minun 5 kuukautinen äijä nukkuu 11 tuntia yössä, yleensä täysin heräämättä. Mamma tykkää! :)

Pitkästä aikaa!

Miljoona kertaa on pitänyt tulla kirjoittelemaan tänne blogin puolelle, mutta aina homma on jäänyt tekemättä kiireiden takia. Nyt on sopivasti aikaa pojan nukkuessa päiväunia.

Ollaan siis muutettu nyt uuteen kotiimme ja hyvin ollaan kotiuduttu. Paavo ei reagoinut muuttoon juurikaan ja on ollut oma itsensä koko ajan. Yöt meillä nukutaan täysin ilman heräämisiä, yleensä 11 tunnin yöunia. Loistavaa siis :) Paavohan sain oman huoneen ja nukkuu siellä yksin. Meillä auttoi yöheräämisiin tuo, että siirsin pojan omaan huoneeseen. Hän on aika herkkäuninen ja herää, jos itse nukun samassa huoneessa ja esimerkiksi yskin yöllä.

Paavo syö hyvin, tällä hetkellä ruokavalioon kuuluu maidon, soseiden ja puuron lisäksi myös lihaa ja kalaa. Täysin vatsavaivaton poika on, ainakin tällä hetkellä. Toki liha hieman ilmavaivoja aiheuttaa, niinkun varmaan suurimmalle osalle. Viisi kuukautinen poikani on perustyytyväinen lapsi, viihtyy lattialla jos olen samassa huoneessa. Vierastaa tuntemattomia, miehiä varsinkin. Me ollaan melkein aina yhdessä, nukkumista lukuunottamatta. Paavon otan mukaani suihkuun ja vessaankin, koska hänelle muuten hätä tulee. Tähän olen täysin tottunut ja koenkin huonoa omatuntoa jos jätän pojan vessareissun ajaksi lattialle leikkimään : DD

Nyt ollaan saatu koti tosiaan kuntoon ja muutamaa pientä juttua lukuunottamatta sisustus on tehty. Ajattelin Paavon huoneeseen askarrella sellaisen lippuviirin, siitä lisää myöhemmin. Paavon huoneessa on harmaa-valkoinen teema, erityisesti tuo matto on minusta aivan ihana ja sopii hyvin pehmeytensä vuoksi lapsenhuoneeseen. Tässä muutamia kuvia pojan huoneesta, tältä meillä näyttää nyt.

Nyt kun muutto ja asunnon sisustaminen on saatu melkein kokonaan tehtyä niin jää onneksi enemmän aikaa blogille :-)

Masu tänään.

Nyt on synnytyksestä melkein viisi kuukautta aikaa. Tuntuu, että aika lentää kuin siivillä. Täällä blogin puolella olenkin muutamia kertoja näyttänyt, että miten paljon raskausarpia minulle tuli raskauden aikana.

Elättelin toiveita, että arvet haalenevat paljon. Turhaan. Ne ovat tulleet jäädäkseen ja ne on ollut vain pakko hyväksyä. Miten kateellinen olenkaan niille, joiden kehoa ei raskauden jälkeen korista pitkät rimpsut punaisia juovia.

Tältä näyttää oma mahani tänään. Ei auttanut rasvaus, ei... :D Napakorusta jäi ikävät arvet, kun raskaus venytti vatsaa.

MAMMA SHOPPAILEE!

Yleensähän en ruokakauppaa ja kirppiksiä lukuunottamatta tälleen pahemmin shoppaile. Mutta tämän eron vuoksi piti ostella uusia juttuja minun ja pojan tulevaan kotiin.

Käytiin pojan kanssa shoppailemassa meille uusi ihana jenkkisänky, divaanisohva sekä sitten minulle mielenvirkistykseksi puhelinkin. Paavo sai omaan tulevaan huoneeseensa tähtikuvioisen maton sekä etukäteen puolivuotislahjaksi kävelytuolin ja syöttötuoliin pehmusteen.

Ihan vähään aikaan ei passaa meidän shoppailla, mutta kiva saada pitkästä aikaa uusia juttuja :)

Raivareita

Pienestä miehestäni on kuoriutunut melkoisen lyhytpinnainen kiukuttelija. Ennen Paavo oli niin helppo tapaus, varsinkin silloin kun lähdimme kaupunkireissuille. Poika odotti kiltisti turvakaukalossaan vaatteet päällä, että sain oman takin niskaan. Hän nautti automatkoita joko jutellen tai nukkuen ja kaupungilla hän oli yhtä hymyä. Vaan ei enää.

Nyt menee ensimmäiseksi hermo siinä vaiheessa kun aletaan pukemaan vaatteita päälle. Turvakaukalossa voidaan odottaa maksimissaan 20 sekuntia ja autossa ollaan kiltisti ensimmäisen kilometrin ajan. Sitten alkaa pullistelu ja sen jälkeen raivarit. Eikä pojalla kyllä liikaa ole päällä, usein vaan ohuttakin ohuempi puku. Kaupassa sentään viihdytään, tosin pieni hetki. Sylissä sitten loppu kauppareissun ajan.

En pääse yksinään enää käymään missään lähikauppaa pidemmällä oikein, esimerkiksi reissut mökillemme saan nyt unohtaa :( Pahin ongelmahan on tuo autoilu. Ehkä ei pitäisi valittaa, mutta onkohan muilla tämmöistä?

"Minäkö muka raivoan? Äiti älä viitsi!"

Yksi onnistunut yö

Kunnon valituspostauksen jälkeen onkin tänne hyvä kirjoittaa yhdestä pienestä edistyksestä ja tämän äitin onnistumisen kokemuksesta.

Meillä kun yöt ovat olleet nyt kaksi viikkoa aivan kauheita. Heräilyä, syömistä ja venkoilua. Vaan eilen illalla Paavo alkoi nukkumaan vellin syötyään klo 19.30, kuten melkein joka ilta. Kiltisti poika kävi nukkumaan, hetken hän sängyssään jutteli ja nukahti rauhalliseen uneen aivan itsekseen ilman tuttia. Itse menin nukkumaan klo 21. Ja mehän nukuttiin. Poika heräsi yöuniltaan vasta klo 05.30, sitä ennen ei syöty kertaakaan eikä laitettu kertaakaan edes tuttia suuhun! Minullahan on melkoisen aamuvirkku poika, hän harvoin malttaa edes aamuseitsemään nukkua :D

Vaan aivan mahtava tunne, kun edes yksi yö nyt meni hyvin ja saatiin nukkua molemmat rauhaisaa yöunta <3

Kahdesta viivasta tähän päivään

Ei tässä voi kun ihmetellä, että miten kauhean nopeasti aika on kulunut. Vastahan ihmettelin positiivista raskaustestiä kädessäni. Ja nyt minulla on jo iso melkein viisi kuukautinen ukkeli <3 Uskomatonta :3