Aquariummm

Lapsuudessani meillä oli iso akvaario olohuoneessa. Akvaario ei ollut erityisen hyvin hoidettu, mutta muistan, miten mukava oli katsella kalojen uimista iltaisin. Meiltä löytyy muutama kuva minusta seisomassa akvaariota vasten.

Jossain vaiheessa tämä suuri lapsuuteni akvaario annettiin pois, eikä meille tullut akvaariota kun vasta reilun 15 vuoden päästä ollessani teini-ikäinen. Sain oman akvaarioni, se oli 80 litrainen. En silloin vielä tiennyt akvaarioista, kaloista ja vesiarvoista tuon taivaallista. Jossain vaiheessa luovuin omasta akvaariostani.

Nyt kun oma poikani täyttää kohta vuoden, meillä on akvaario. 160-litrainen akvaario kotitui meille parisen päivää sitten ja on nyt kypsymässä kaloja varten. Tällä kertaa akvaario on hyvällä hoidolla, eikä sinne tule kuin muutamia eri kalalajeja. Paavo saa varmasti oman kalan täyttäessään yhden vuoden. Pimeinä iltoina voimme yhdessä ihmetellä sitten kalojen touhuja.

Sain itse kasvaa ihmetellen kaloja lasin läpi ja niin saa minunkin poikani <3

Kotiin, töihin vai opiskelemaan?

Uskomatonta, miten nopeasti aika meneekään. Kohta, alle kuukauden päästä minun pieni "vauvani" täyttää vuoden. Justhan tuo poika vasta syntyi! Tuosta pienestä vauvasta on kuoriutunut pienisuuri poika, joka osaa kontata kovaa vauhtia sekä nousee melkein mitä tukea vain vasten. Ensiaskeleita saadaan kyllä odottaa varmasti vielä joitakin kuukausia, luulisin. Paavo on luonteeltaan todella harkitsevainen ja rauhallinen tapaus. Ei todellakaan mikään rämäpää. Ainakaan vielä ;)

Olen pyöritellyt mielessäni töihin paluuta jo joitakin kuukausia. Mielipiteet ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin. Välillä haluan lähteä töihin, välillä tekisi mieli hakea opiskelemaan vielä. Olen kuitenkin päättänyt, että näillä näkymin olen pojan kanssa kotona ainakin vielä siihen asti, kun hän on 1,5 vuotias. Haluan turvata hänelle turvallisen lapsuuden kotona, niin pitkään kun se vain yksinhuoltajana on suinkin mahdollista. En voi vaan tuota "pientä" taaperoa laittaa vielä hoitoon. Poika on aika kova vierastamaan ja takertuukin vieraissa paikoissa aina minuun tai muihin tuttuihin. Ajatus hoitoon jättämisestä tuntuu aivan epätodelliselta. Ei ei ja vielä kerran ei. Ja sitä paitsi nautin siitä, että voidaan olla kotona. Leikitään, siivotaan ja laitetaan hyviä kotiruokia pojan kanssa. Touhutaan eläimien kanssa ja ulkoillaan, nähdään perhettä ja ystäviäni. Tämä meidän elämä tuntuu tosi hyvältä ja meille sopivalta. Tottakai välillä on niitä päiviä, etten jaksa mitään, molempia väsyttää, kiukuttaa ja itkettää. Mutta enempi on niitä onnen ja ilon hetkiä, kun arki pyörii hyvin. Tottakai olen aika paljon lapsessa kiinni, eikä omaa aikaa juurikaan ole. Onneksi tykkään kotitöistä ja ulkoilusta pojan kansssa :D

Yhdessä kotona :)

Tällä hetkellä tulevaisuus näyttää siis siltä, että kotona ollaan ja pysytään. Ensi keväänä haen todenäköisesti opiskelemaan. Minullahan on jo ammatti, mutta hieman lisää pätevyyttä haluaisin hakea sen takia, että työllistymismahdollisuudet ja palkka olisivat paremmat. Haluan kuitenkin lapselleni hankkia kaiken mitä hän tarvitsee. Yksin se tulisi varmaan olemaan hieman hankalaa pelkällä lähihoitajan palkalla. Raskaana ollessani olin aivan varma, että lähden töihin heti takaisin kun se on vain mahdollista. Niin ne vain ajatukset muuttuu, lapsen kannalta parempi näin <3