Synnytystapa-arvio

Maanantaina kävin aamusta synnytystavan arvioinnissa sairaalassa. Onneksi neuvolasta sinne lähetteen sain, koska nyt oma mieli paljon parempi synnytykseen lähtemistä ajatellen. Hieman alta kaksi viikkoa sittenhän pojan painoarvio oli jo 3500 g, sitä sillon hieman säikähdin. Sen takia sitten pääsin tuonne ihan oikeaan synnytystavan arviointiin, normaalisti sitä ei meidän paikkakunnalla tehdä edes ensisynnyttäjälle, jos ei ole aihetta.

Synnytystapa-arvio päivänä viikkoja oli 38+5. Aluksi kätilö teki mittauksia, aivan samat kuin neuvolakäynnillä aina tehdään. Mukana oli kaksi opiskelijaa, kätilö heitä opetti mittaamaan sf-mittaa. Sitten vauvan asentoa tutkittiin vatsan päältä, jokainen heistä vuorotellen. Ongelmana jälleen kerran oli supistusherkkä kohtuni, edes kätilö ei saanut selkoa vauvan asennosta kun vatsa kovettui heti kun siihen kosketti vähänkään :D Sitten makoilin lopuksi sängyllä ja vauvan sykkeitä ja supistuksia seurailtiin kymmenen minuuttia. Samalla opiskelijat tekivät haastattelua lääkäriä varten.

Sen jälkeen pääsinkin sitten suoraan lääkärin luokse ja nämä kyseiset opiskelijat tulivat sitten mukana. Lääkäri oli aivan huippu, hieman vanhempi mies. Tosi hauska ja älyttömän pätevän oloinen! Jälleen taas lääkäri tutki vauvan asentoa vatsan päältä. Sitten hän ultrasi samalla opettaen opiskelijoita. Tällä kertaa vauvan painoarvioksi saatiin 3400 g, hän kasvaa täydellisesti keskikäyrillä lääkärin mukaan.

Lopuksi sitten tehtiin sisätutkimus, ensiksi opiskelijat ja sitten vielä lääkäri. Lääkäri joutui aika kovakouraisesti tutkimusta tekemään, onneksi se ei pitkään kestänyt. Ei kuitenkaan mikään kovinkaan kiva kokemus : D Kohdunsuu oli pehmeä, pituutta 1,5 cm kuulemma jäljellä. Kaikki siis ihan kunnossa. Lääkärin mukaan vauva mahtuu oikein hyvin alakautta syntymään, eikä tarvetta synnytyksen käynnistykselle vielä tässä vaiheessa ole.

Tuosta synnytystapa-arviosta jäi itselle oikein positiivinen mieli ja kovin oma olo keveni. Ja olihan se kiva jälleen kerran taas päästä pikku-ukkoa ultran kautta kurkistelemaan. Koko raskauden aikana olen häntä nähnyt jo viisi kertaa ultran kautta! :D Ja minusta oli kyllä hyvä kun oli noita opiskelijoita mukana käynnillä, asiat selitettiin oikein maalaisjärjellä heille ja siitä samalla itsekin oppi. Ainoastaan tuo sisätutkimus x3 oli hieman epämiellyttävä kokemus, mutta hyvin siitäkin selvisi :) Koko eilisen päivän ja illan olikin sitten supistuksia riesana : D Lääkäri varoittelikin, että kun näin loppuvaiheessa kunnon sisätutkimusta tehdään niin supistuksia saattaa siitä aiheutua.

Tuikkukipot pilttipurkeista

Innostuin tuossa jokunen aika sitten syömään hedelmäpilttejä ja sainkin idean uusiokäyttää pilttipurkit kynttiläkippoina. Tosi helposti saa tehtyä kivoja, lasten kanssakin onnistuu tämä askartelu.

Aluksi pilttipurkit vaan pitää pestä ja kuivata huolella. Sitten koristella aivan oman mielen mukaan, esimerkiksi tarroilla, glitterillä, nauhoilla... Vain mielikuvitus on rajana! Erityisen kivat ja talviset tuikkukipot saa kun levittää purkin kylkeen reilun kerroksen Eri Keeper-liimaa ja ripottelee karkeaa merisuolaa liiman päälle. Näyttää aivan kuin tuikkukipon pinnalla olisi jäähilettä :)

Itse pujotin pihjalanmarjoja ohueen rautalankaan ja pyöritin kippojen ympärille, kuten kuvassa näkyy.Keräilin ulkoa myös erilaisia käpyjä ja koristelin ne glitterillä. Hienot kynttiläasetelmat saa pimeisiin iltoihin hyvin pienellä vaivalla, eikä kaupoista löydy varmasti samanlaisia.

Noissa pilttipurkeissa tehdyissä tuikkukipoissahan ei suositella poltettavan oikeita kynttilöitä. Itse olen käyttänyt paristolla toimivia tuikkuja :) Tai sitten ovat ihan kauniita pelkästään koristekäytössäkin.

Tässä helppo ja edullinen askarteluohje :)

Lonkkakipuja ja muita kuulumisia

Yöt sujuisivat muuten hyvin, mutta lonkkakivut ovat alkaneet ikävästi vaivata :( Vaikka käännän kylkeä tunnin välein yöllä, niin silti lonkat kipeytyvät. Vessaan on todella hankala nousta sängystä kun lonkat ovat aivan jumissa. Lonkista välillä kuuluu ihmeellisiä naksahduksiakin, yleensä juurikin silloin kun sängystä ylös nousen. Noh onneksi raskautta ei ole paljoa enää jäljellä, joten kauaa ei tarvitse enää kärvistellä :)

Muuten vointi mitä mainioin! Joka ilta koiran kanssa käydään lenkillä ja päivät menee sitten kotia siivoillessa ja laitellessa. Jotenkin kuvittelin, että loppuraskaus olisi kauhean rankkaa ja vaikeaa aikaa. Onneksi näin ei minun kohdallani ole, välillä edelleen unohdan olevani raskaana :D Ajatukset on paljon synnytyksessä, osittain se pelottaa ja jännittää. Mutta onneksi se jännittäminen on ihan normaalia. Jospas siitä sitten hengissä selviäisin :D

Maanantaina kävin neuvolassa, siitä en nyt mitään erillistä postausta tee. Kaikki oli edelleenkin ookoo. Neuvolatäti sanoi, että kovin supistusherkkä on kohtuni, kovettui heti kun alkoi vauvan asentoa tunnustelemaan. Päivittäin onkin noita harjoitussupistuksia ja menkkamaisia tuntemuksia ollutkin. Sain lähetteen ensi maanantaiksi ihan oikeaan synnytystapa-arvioon, siitä sitten lisää myöhemmin. Kylläpä jännittää! Siellä onneksi minun käsittääkseni on ihan oikea synnytyslääkäri arvioimassa, joten osaavissa käsissä ollaan! :)

Neulomisesta olen innostunut nyt viikon aikana ihan toden teolla! Vauvalle tein pienen pipon, itselleni tein pipon ja nyt sitten olen tekemässä itselleni tuubihuivia. Hyvää ajanvietettä :D

Vasemmalla minun pipo, oikealla pojun :)

Vauvalle lapaset

Huomasin, että olin lankakoriini joskus harmaata lankaa ostanut ja se oli jäänyt käyttämättä. Tänään olikin sopivan tylsä sadepäivä aloittaa vauvan lapasien neulominen. Ne valmistuivatkin nopeasti ja olen lopputulokseen todella tyytyväinen :)

Vielä kun ehtisi vauvalle yhdet villasukat neuloa. Eihän niissäkään menisi kun päivä aikaa. Kyllä sitä pienelle ihmiselle on paljon mukavampi neuloa kaikkea, kun valmista tulee niin nopeasti!

Synnytysvalmennus

Silloin kun olin viimeksi aikomassa synnytysvalmennukseen mennä, niin flunssa sattui juuri sille päivällä. En silloin valmennukseen päässyt ja se harmitti. Viime neuvolakäynnillä kyselinkin, että sattuisiko nyt lähiaikoina olemaan uutta valmennusta. Ja onneksi oli! Eilen pääsinkin sitten synnytysvalmennukseen ja ajattelin nyt tänne blogin puolelle kirjoitella hieman itse valmennuksesta :)

Synnytysvalmennus oli siis eilen lauantaina klo 12-15 sairaalassa auditoriossa. Aluksi käytiin asioita liittyen sairaalaan lähtemiseen, milloin sairaalaan pitää lähteä ja mistä ovesta osastolle pääsee yms. Eli todella hyödyllisiä asioita siis! Itselläni ei ollut palan kuvaa siitä, minne sairaalassa pitää synnyttämään tultaessa mennä. Siihen kysymykseen sainkin heti vastauksen jo valmennuksen alussa.

Sitten käytiin laajasti synnytyksen kulkua ja kivunlievityksiä. Minusta tosi hyvä, että synnytyksen normaali kulku käytiin kovinkin yksityiskohtaisesti läpi. On sitten synnyttäessä jonkinlainen ymmärrys siitä, miten synnytys normaalisti etenee. Sitten katsottiin se kuuluisa synnytysvideo, mikä oli kyllä minun mielestäni oikein hyvä lisä valmennukseen. Ei siis pelkästään luentoa ja tylsiä powerpoin-esityksiä.

Valmennuksen lopussa käytiin asioita lapsen hoidosta, erityisesti imetyksestä ja ihokontaktin tärkeydestä. Saatiin myös pyöritellä "oikeaa" kolmen kiloin painoista nukkelasta sylissä vuorotellen.

Kaiken kaikkiaan valmennus oli oikein positiivinen kokemus ja suosittelen sitä kyllä kaikille ensisynnyttäjille lämpimästi :) Itse ainakin sain paljon uutta tietoa ja kylläpä harmittaa, jos en olisi synnytysvalmennuksessa päässyt käymään. Toki joltain osin ehkä tieto lisäsi tuskaa ja synnytys nyt hieman pelottavanakin mielessä pyörii. (Toki se voi osittain varmaan johtua tuosta vauvan painoarviosta, joka olikin paljon suurempi kuin odotin)

Yökkäri-look aamulla rv 37+5

Painoarvio-ultra

Aamusta pyörähdettiin äitini kanssa painoarvio-ultrassa. Miltei koko raskauden yläkäyrillä ollut sf-mitta oli syynä ylimääräiseen ultraukseen. Ja todellakin oli hyvä juttu, että minulle ylimääräinen ultra järjestettiin. 

Sillä tänään (eli menossa nyt rv 37+1) pojan painoarvio oli jo 3500 grammaa! Apua sanon minä. Toki kyseessä on arvio, voi siis heittää suuntaan tai toiseen. Lääkäri sanoi, että on mahdollista ettei vauva enää vatsassa kasva juurikaan tai sitten kasvaa jopa 200 grammaa viikossa. Jokatapauksessa lääkäri oli sitä mieltä, että jos menee lähelle laskettua aikaa niin sitten heti uudelleen kunnon synnytystapa-arvioon, niin selviää että kuinka paljon vauva silloin painaa ja, että mahtuuko alakautta syntymään. Ja sanoi, että vauvaa ei mahassa tulla pitämään paljoa yli lasketun ajan, koska on jo noin suuri.

Lapsivettä oli sopivasti ja vauva oli hienosti raivotarjonnassa. Liikkui paljon ja oikein hyvinvoivalta vaikutti. Pyysin vielä varmistusta sukupuolelle ja sukupuoli ei todellakaan jäänyt arvailujen varaan :D Siellähän masussa heilui "pienenpieni" ukkeli <3

Ennen minua ei synnytys juurikaan pelottanut. Nyt kyllä jännittää.

Raskausviikko 37+0

= Pieni vauvani on siis vihdoin ja viimein täysiaikainen! <3

Sen kunniaksi käytiin äitini ja siskoni kanssa hieman shoppailemassa. Ostin muutamat kaarituettomat imetysliivit, ajattelin niillä alkuun pärjätä. Hankin sitten parempia tarvittaessa :) Tuli shoppailtua tällä kertaa vain ja ainoastaan itelleni vaatteita, kuten sukkia, yöhousut ja paitoja. Ostelin sen kokoisia, että olisivat sitten synnytyksen jälkeen suurinpiirtein sopivia. Paljon ajatukset ovat jo tulevaisuudessa, tekisi mieli hirveästi hankkia uusia kotivaatteita, joissa mukava sitten vauvaa hoitaa <3

Ikävä kyllä olen muutamia päiviä saanut kärsiä kivuista. Välillä kovistakin :( Alavatsaa jomottaa inhottavasti melkein koko ajan. Lisäksi päivittäin ollut harjoitussupistuksia sekä uskoisin, että myös ihan oikeitakin supistuksia. Päivät menneet lähinnä sängyssä tai sohvalla makoillessa :D Onneksi on olemassa tallentava digiboksi, päivieni pelastus! :)

Vaikka kipuja onkin, niin ikinä en tätä pois kyllä vaihtaisi! Uskomatonta, että vielä hetki ja HÄN on vihdoin täällä <3

Rakkausmasuni <3

Sairaalakassin sisältö

Koska loppusuoralla ollaan menossa niin olikin jo korkea aika pakkailla sairaalakassi valmiiksi! Yritin olla pakkaamatta turhaa tavaraa sairaalakassiin.

Vauvalle mukaan on pakattu:
Ohut nallekuvioinen peitto
Harso
Tutteja 2kpl
Sukat
Raapimissuojat käsiin
Ruskea nallepuku matkalle
Kypärämyssy
Hattuja 2kpl
Ruskeat haalarihousut
Bodyt 3 kpl, erikokoisia
Sukkahousut
Potkuhousut

Tutit on keitetty valmiiksi. Tosin niitähän ei kai aluksi edes suositella käytettävän, ennenkuin imetys lähtee kunnolla käyntiin. Ajattelin silti varmuuden vuoksi pakata omat tutit mukaan :) Kun päästään vauvan kanssa sairaalasta pois niin vanhempani tuovat mukanaan turvakaukalon ja tarvittaessa vielä toppapuvun. Uskoisin kuitenkin, että lyhyt automatka menee tuossa nallepuvussa, etenkin jos peittoa on vielä vauvan päällä. Autossa kun on kuitenkin lämmintä :) Vauvan vaatteiden väriteemana on valkoruskea, kuten kuvasta voikin päätellä. Jos sattuukin, että vauva on sukupuoleltaan tyttö niin vaatteet käyvät sitten tytöllekin :)

Omat sairaalakassiin pakatut vaatteeni:
Olohousut
Imetystoppi
Imetyspaita 2 kpl (toinen lyhytlihainen, toinen pitkähihainen)
Sukat 3 kpl
Alushousut 3 kpl
Toppi
Musta neuletakki
Kaarituettomat imetysliivit 2 kpl (puuttuvat kuvasta)

Itselleni yritin pakkailla mahdollisimman vähän vaatetta. Sairaalassa kuitenkin saa olla sairaalavaatteissa. Esimerkiksi imetystä opetellessa on kivempi, ettei omat vaatteet likaudu heti, jos maitoa valuu ympäriinsä. Kuitenkin jossain vaiheessa alkaa kaipaamaan omia vaatteita, viimeistään sitten kun kotiinlähdön aika koittaa :D

Kassiin pakatut kosmetiikka- ja hiustarvikkeet:
Deodorantti
Pieni hiuslakka
Hammasharja
Hammastahna
Puhdistusgeeli
Shampoo
Hoitoaine
Suihkugeeli
Perusvoide
Hiusharja, panta, pompuloita ja pinnejä
Kosteuspyyhkeet
Pieni meikkisetti: ripsiväri, huulirasva, puuteri, luomiväri, poskipuna, topsipuikkoja ja taskupeili

Sekalaiset sairaalakassiin pakatut tavarat:
Pillimehut 2 kpl
Suklaapatukat 2 kpl
Lanoliinivoide
Kertakäyttöiset liivinsuojat
Siteitä
Korvatulpat
Kameran laturi
Kamera (puuttuu kuvasta)

Olen hankkinut itelleni pestäviä liivinsuojia. Tuskin sitä sairaalassa vaan tulee pyykättyä, niin siksi sairaalakassiin pakkasin kertakäyttöisiä. Sairaalasta saa varmasti siteitä, mutta onpahan nyt omiakin pakattu mukaan.

Lisäksi sairaalaan otan mukaan tietenkin oman käsilaukkuni, jossa muun muassa puhelin, puhelimen laturi, neuvolakortti ja lompakko. Olenkohan unohtanut pakata jotain olennaista? Itselleni ei ainakaan tule mitään mieleen :D Jospa näillä pärjäiltäisiin :)

Lääkärineuvola rv 35+6

Viime viikolla oli se hieman jännityksellä odotettu neuvolalääkäri, joka oli minusta kyllä hieman pettymys. Ensinnäkin menin neuvolaan kipeänä, ei minulla kuumetta ollut. Mutta ääntä ei juurikaan lähtenyt niin en viitsinyt hirveästi turhia jutella, ettei ääni vaan kokonaan häviä. Tosi tylsää olla kipeänä, jo viikon minulla tämä flunssa kestänyt :(

Jokatapauksessa aluksi neuvolatäti tai oikeastaan hänen seurassaan oleva harjoittelija kyseli kuulumisia ja teki perusmittaukset. Kaikki oli ok, painoa 100g vähemmän kuin viime neuvolakäynnillä, pompin riemusta melkein :D On nimittäin tullut hieman liikaa kipeänä herkuteltua ja liikuttua taas sitten liian vähän :(

Sitten pääsinkin jo lääkärin luokse. Lääkärikin kyseli voinnista ja mahdollisista kivuista. Lääkäri oli noin 50-vuotias oikein mukava mies. Ihan turhaan jännitin! Teki pikaisen alatutkimuksen, mittasi sf-mitan, kuunteli vauvan sydänäänet sekä otti jonkun näytteen alatutkimuksen yhteydessä (olikohan Streptokokki?). Sf-mitta oli 34 cm, menee siis edelleenkin vaan yläkäyrillä. Kohdunsuu oli kiinteä ja kiinni, pituus 2,5 cm. Epäili, että yli lasketun ajan tulee raskaus menemään varmastikin. Mitään ei maininnut vauvan koosta eikä siitä, että mahtuuko vauva alakautta syntymään. Tosin minullahan on tällä viikolla torstaina se vauvan painoarvio-ultra, eli siellä sitten vauvan koko arvio selviää.

Neuvolakorttiin kirjattua:

Päivämäärä: 07.10.2014
Raskausviikko: 35+6
Painonmuutos/viikko: -064
Turvotus: -
RR: 127/87
U-Prot: h+ (edelleen)
Hemoglobiini: ei mitattu
Kohdunpohjan korkeus: 34
Tarjonta: rt
Sydämen syke: + (160)
Liikkeet: ++

Meidän uudistunut makuuhuone

Remontin jälkeen päästiin yhdessä porukoideni kanssa laittelemaan makuuhuone kuntoon. Makuuhuoneessa väriteemana on oikeastaan aina ollut valkoinen. Se ainakin minusta on jotenkin rauhoittava väri ja sopii hyvin makuuhuoneeseen.

Hoitopöytä on teetetty mittatilaustyönä hoitoalustan mukaan. Halusin hoitopöydästä mahdollisimman pienen ja vähän tilaa vievän, koska makuuhuone ei ole kovinkaan suuri. Hoitopöydästä tulikin paljon odotettua suurempi. Mutta minusta on kyllä tosi hyvä, että kaikki vauvan hoitotarvikkeet mahtuvat laatikoihin.

Pinnasänky on hankittu Ikeasta. Tuohon kyseiseen malliin ihastuin jo kauan sitten ja se sitten myöhemmin kotiutuikin meille. Pinnasängyn päiväpeitto on itsetehty ja reunaspehmuste on tilattu netistä. Halusin hoitoalustan, reunapehmusteen ja pinnasängyn verhon olevan samaa sävyä keskenään. Itse ainakin tykkään tosi paljon tuosta vaaleasta tähtikuviosta. Ja vaikka lapseni onkin hyvin varmasti sukupuoleltaan poika, niin minusta tuo pinnasängyn katosverho ei ole mitenkään liian tyttömäinen :)

Nyt alan olla tyytyväinen makuuhuoneeseen ja siihen en sen suurempia muutoksia enää aio tehdä. Tämä pesänrakennusvietti on iskenyt minuunkin ja käynkin huone huoneelta koko asunnon läpi ja uusin hieman sisustusta enemmän mieleiseksi.

Kuulumisia, kun laskettuun aikaan tasan kuukausi!

Tänään on tasan kuukausi laskettuun aikaan! Miten aika voikaan mennä näin kamalan nopeasti? Juurihan vasta ihmettelin kahta viivaa raskaustestissä :D Uskomatonta, ettei mene enää kauaa kun saan oman pienen ihmeeni syliini <3

Nyt on tapahtunut lyhyessä aikaa aika paljon asioita, mistä en ole blogiini pahemmin kirjoitellut. Lyhyesti asioita tässä postauksessa kertoilen. Perjantaina päästiin koiran kanssa muuttamaan meidän omaan asuntoon, putkiremontti alkaa olla viimein ohi! Asunnon siivouksessa ja kuntoon laittamisessa meni viisi tuntia ja apuna oli äitini sekä iskäpuoleni. On kyllä aivan ihanaa kun saa olla rauhassa kotona. Pinnasänky ja kaikki vauvan tavarat ovat jo omilla paikoillaan, niistä kuvia ja höpöttelyä myöhemmin :)

Olen jälleen kipeänä, flunssassa. Pientä kuumetta on ollut nyt kolmen päivän ajan. Lisäksi kurkku on koko ajan aivan tulessa sekä ääni on hävinnyt. Eilen olisi ollut synnytysvalmennus, enkä sinne päässyt flunssan takia. Harmitti kyllä kovasti! :( Noh ehkä synnytyksestä selviän ilman valmennuksessa käymistä. Onneksi netistä löytyy paljon hyvää ja luotettavaa tietoa nykypäivänä :)

Lapsen isän kanssa ollaan muutamaan otteeseen viestitelty. Ei voi sanoa, että hyvissä väleissä ollaan. Mutta väleissä suurinpiirtein kuitenkin ja se on pääasia! Lisäksi olen nyt reilun kuukauden tapaillut yhtä todella mukavaa miestä. Saa nähdä, miten käy kun lapsi syntyy. Lapsi kuitenkin menee kaiken edelle tietenkin. Mutta ainakin nyt tuntuu todella hyvältä :)

Vointi on todella hyvä edelleen. Raskausarpia on jo ihan järkyttävän paljon ja niitä tulee joka päivä lisää :D Onneksi ne haalistuvat sitten joskus... Äitini väittää, että mahani on alkanut laskeutua ja roikkuu muka jo jalkojeni välissä :D Ehkä se omaan silmäänkin on laskeutunut ainakin hieman. Tiistaina on neuvolalääkäri, jännittää hieman jo nyt etukäteen :) Toivottavasti kaikki olisi kuitenkin hyvin.

Noh siinä hieman minun kuulumisiani. Todella hyvää siis lyhyesti sanottuna kuuluu ja kovin tyytyväinen olen elämäntilanteeseeni tällä hetkellä. Voisi jopa sanoa, että olen onnellinen<3