Tällä kertaa blogihiljaisuuteen on jälleen kerran syy. Eikä mikään kovinkaan iloinen. Jälleen kerran olen yksin poikani kanssa.
Meidän piti muuttaa kolmestaan siihen ihanaan rivitalokolmioon. Nyt asumme poikani kanssa vanhempieni luona ja odotan, että pääsemme muuttamaan jonnekin. Mitään sen enempää en uskalla täällä tilanteesta kertoa, kuin että pettäminen on hirveä asia. Jostain pitää taas itsetunnon palaset kerätä.
Ehkä elämä potkii sitä, kuka sen kestää. Tai en enää tiedä. En mistään mitään.
lauantai 28. helmikuuta 2015
torstai 19. helmikuuta 2015
Tavallinen äiti.
Olipa kerran eräs tavallinen äiti, joka oli hulluna lapseensa. Saman äidin lapsi teki hänet säännöllisesti hulluksi.
Oli tavallinen äiti, joka uupui lapsensa itkuun. Äiti, joka silmäpussiensa laaksoista kirosi tehtyjä lapsiaan. Ja jonka silmissä kiilsivät syyllisyyden kuumat kyyneleet.
Oli tavallinen äiti, joka odotti eteisessä yöjuoksuilla huitelevaa humalaista teiniään. Kotiin tullessa komensi ja tuomitsi, vaikka sydän huokaisi syvään helpotuksesta.
Oli tavallinen äiti, joka teki tavanomaisia lihapullia. Ei luomua, ei läheltä eikä erityisen hienolla rasvahappokoostumuksella. Ja aivan tavalliset mukulat söivät niitä suut suppuralla, ketsupilla koristellen.
Oli tavallinen äiti, joka kuuli moitetta äitiydestään sieltä täältä epävarmuuttaan ruokkimaan. Se sama äiti viilteli itse terävästi sanojensa piikeillä toisia tavallisia äitejä.
Oli tavallinen äiti, joka halusi toisinaan töihin ja sitten toinen, joka pysyi pitkään kotona. Kumpainenkin äitiydessään yhtälailla vajaita ja täysiä.
Oli tavallinen äiti, jonka piti tarjota turvaa, mutta olikin itse kahdesta turvattomampi. Vaan niin viisas, että haki itselleen apua, jottei veisi turvattomuuttaan sukupolvesta seuraavaan.
Oli tavallinen äiti, joka piinallisesti suoritti äitiyttään. Jokaisen täydellisesti hallitun osa-alueen myötä hän astui askeleen kauemmaksi tärkeimmästä.
Oli tavallinen äiti, joka tunsi pistoja sydämessään aina omalla ajallaan. Vaikka hyvin tiesi sukulaistensa hoitavan lastaan yhtä tavallisen hienosti kuin itsekin.
Oli tavallinen äiti, joka päivän päätteeksi tulistui primitiiviseen raivoon. Huusi kurkku suorana pennuilleen, ettei täällä saa huutaa. Ja oli niin tavallisen surkea esimerkki lapsilleen.
Oli tavallinen äiti, joka katsoi lapsenlastaan oman lapsensa suloisessa sylissä. Joka, kuin vahingossa, lipsautteli tietävämpiä ohjeitaan vaikka tunsi omansa osaavan paremmin.
Oli tavallinen äiti, joka niin kovasti kaipasi puolisoaan. Vaan ei osannut enää rakastaa kiukun, väsymyksen, kakkavaippojen ja tiskirättien takaa.
Oli tavallinen äiti, joka tavallisen tasaisesti huokaili valtaisan vastuunsa ja äärettömän rakkautensa äärellä.
Oli tuiki tavallinen äiti, joka usein mietti, oliko riittävästi äiti. Vaikka oli vain aivan tavallinen äiti, ei mitenkään erinomaisen erityinen, ja juuri siksi täydesti inhimillinen ja ainutlaatuinen.
Kaikille meille. Tavallisille äideille.<3
Oli tavallinen äiti, joka uupui lapsensa itkuun. Äiti, joka silmäpussiensa laaksoista kirosi tehtyjä lapsiaan. Ja jonka silmissä kiilsivät syyllisyyden kuumat kyyneleet.
Oli tavallinen äiti, joka odotti eteisessä yöjuoksuilla huitelevaa humalaista teiniään. Kotiin tullessa komensi ja tuomitsi, vaikka sydän huokaisi syvään helpotuksesta.
Oli tavallinen äiti, joka teki tavanomaisia lihapullia. Ei luomua, ei läheltä eikä erityisen hienolla rasvahappokoostumuksella. Ja aivan tavalliset mukulat söivät niitä suut suppuralla, ketsupilla koristellen.
Oli tavallinen äiti, joka kuuli moitetta äitiydestään sieltä täältä epävarmuuttaan ruokkimaan. Se sama äiti viilteli itse terävästi sanojensa piikeillä toisia tavallisia äitejä.
Oli tavallinen äiti, joka halusi toisinaan töihin ja sitten toinen, joka pysyi pitkään kotona. Kumpainenkin äitiydessään yhtälailla vajaita ja täysiä.
Oli tavallinen äiti, jonka piti tarjota turvaa, mutta olikin itse kahdesta turvattomampi. Vaan niin viisas, että haki itselleen apua, jottei veisi turvattomuuttaan sukupolvesta seuraavaan.
Oli tavallinen äiti, joka piinallisesti suoritti äitiyttään. Jokaisen täydellisesti hallitun osa-alueen myötä hän astui askeleen kauemmaksi tärkeimmästä.
Oli tavallinen äiti, joka tunsi pistoja sydämessään aina omalla ajallaan. Vaikka hyvin tiesi sukulaistensa hoitavan lastaan yhtä tavallisen hienosti kuin itsekin.
Oli tavallinen äiti, joka päivän päätteeksi tulistui primitiiviseen raivoon. Huusi kurkku suorana pennuilleen, ettei täällä saa huutaa. Ja oli niin tavallisen surkea esimerkki lapsilleen.
Oli tavallinen äiti, joka katsoi lapsenlastaan oman lapsensa suloisessa sylissä. Joka, kuin vahingossa, lipsautteli tietävämpiä ohjeitaan vaikka tunsi omansa osaavan paremmin.
Oli tavallinen äiti, joka niin kovasti kaipasi puolisoaan. Vaan ei osannut enää rakastaa kiukun, väsymyksen, kakkavaippojen ja tiskirättien takaa.
Oli tavallinen äiti, joka tavallisen tasaisesti huokaili valtaisan vastuunsa ja äärettömän rakkautensa äärellä.
Oli tuiki tavallinen äiti, joka usein mietti, oliko riittävästi äiti. Vaikka oli vain aivan tavallinen äiti, ei mitenkään erinomaisen erityinen, ja juuri siksi täydesti inhimillinen ja ainutlaatuinen.
Kaikille meille. Tavallisille äideille.<3
Mammatreffit
Elämäni ensimmäiset mammatreffit takana ja voin kertoa, että olen kyllä niin iloinen! Kyseessä oli täysin samassa tilanteessa oleva yksinhuoltaja, kuin itsekin olen. Paljon maailman avartui ja ensi viikolla tapaammekin jo uudestaan. Aivan ihanaa saada täysin samanhenkinen ystävä meidän elämään mukaan.
Mammatreffeihin mahtui lenkkeilyä, kahvittelua ja vauvojen pusuttelua. Aivan tosi kivaa oli, en voi lakata hehkuttamasta! Jo ensi viikolla onneksi uudestaan, ai että <3 Onneksi täällä Kuopiossa on nyt minulla ainakin yksi pienen lapsen ystävä, jota aion tavata säännöllisesti. Ystäviä kun ei koskaan voi olla liikaa <3
Mammatreffeihin mahtui lenkkeilyä, kahvittelua ja vauvojen pusuttelua. Aivan tosi kivaa oli, en voi lakata hehkuttamasta! Jo ensi viikolla onneksi uudestaan, ai että <3 Onneksi täällä Kuopiossa on nyt minulla ainakin yksi pienen lapsen ystävä, jota aion tavata säännöllisesti. Ystäviä kun ei koskaan voi olla liikaa <3
keskiviikko 11. helmikuuta 2015
Pienen pojan ruokailurytmi
Kiinteiden aloituksen myötä ruokailurytmi on hieman muuttunut, tietenkin. Neuvolassa kerrottiin, että kolmen kuukauden ikäisenä vauvan tulisi juoda maitoa 6-8 dl vuorokaudessa. Kun tämä määrä tulee juotua varmasti, niin sitten voi antaa huoletta soseita lisäksi. Omien laskujeni mukaan maitoa menee soseiden lisäksi noin 7 dl/vrk. Eli aikalailla sopivasti.
Ruokailuvälit meillä on aikalailla pari tuntia, riippuen päiväunien pituudesta. Kiinteitä meillä syödään aina samoihin aikoihin: klo 8, 12 ja 17. Soseiden kanssa annan yleensä noin 90 ml maitoa, jos Paavolle jää nälkä. Illalla ennen nukkumaanmenoa annan 150 ml itsetehtyä porkkana- tai bataattivelliä. Sitten muut syötöt juodaan aina maitoa. Yleensä 130 ml kerrallaan menee, ennenkuin pienen pojan maha on täynnä.
Tuon iltavellin olen itse aina tehnyt, koska Paavon maha ei muita maitoja kestä, kuin tuota käytössämme olevaa korviketta. Kaupassahan olisi myytävänä valmiita vellejäkin, mutta ne eivät pojan vatsalle sovi. Iltavelliksi olen soseuttanut porkkanaa ja bataattia todella hienoksi soseeksi ja lisännyt niihin paljon vettä. Muutaman jääpalan verran lisään tuota sosetta maidon joukkoon. Ja tuo iltavelli syödään erikseen ostetulla vellitutilla.
Soseina meillä syödään tällä hetkellä:
Maissia
Porkkanaa
Bataattia
Päärynää
Luumua
Luumua olen nyt pari kertaa antanut maistiaiseksi, eli se on ihan uusi tuttavuus vielä. Hieman ilmavaivoja se alkuun aiheutti, katsotaan että sietääkö pojan maha nyt sitä vielä vaiko ei. Soseista se ihan ykkönen on tietenkin päärynäsose, koska se on makeaa. Kuitenkin muutkin soseet maistuvat pojalle todella hyvin.
Näin minun kolmekuukautinen ruokailee tällä hetkellä ja on aikalailla mahavaivaton sekä kasvaa hyvin :)
Ruokailuvälit meillä on aikalailla pari tuntia, riippuen päiväunien pituudesta. Kiinteitä meillä syödään aina samoihin aikoihin: klo 8, 12 ja 17. Soseiden kanssa annan yleensä noin 90 ml maitoa, jos Paavolle jää nälkä. Illalla ennen nukkumaanmenoa annan 150 ml itsetehtyä porkkana- tai bataattivelliä. Sitten muut syötöt juodaan aina maitoa. Yleensä 130 ml kerrallaan menee, ennenkuin pienen pojan maha on täynnä.
Tuon iltavellin olen itse aina tehnyt, koska Paavon maha ei muita maitoja kestä, kuin tuota käytössämme olevaa korviketta. Kaupassahan olisi myytävänä valmiita vellejäkin, mutta ne eivät pojan vatsalle sovi. Iltavelliksi olen soseuttanut porkkanaa ja bataattia todella hienoksi soseeksi ja lisännyt niihin paljon vettä. Muutaman jääpalan verran lisään tuota sosetta maidon joukkoon. Ja tuo iltavelli syödään erikseen ostetulla vellitutilla.
Soseina meillä syödään tällä hetkellä:
Maissia
Porkkanaa
Bataattia
Päärynää
Luumua
Luumua olen nyt pari kertaa antanut maistiaiseksi, eli se on ihan uusi tuttavuus vielä. Hieman ilmavaivoja se alkuun aiheutti, katsotaan että sietääkö pojan maha nyt sitä vielä vaiko ei. Soseista se ihan ykkönen on tietenkin päärynäsose, koska se on makeaa. Kuitenkin muutkin soseet maistuvat pojalle todella hyvin.
Näin minun kolmekuukautinen ruokailee tällä hetkellä ja on aikalailla mahavaivaton sekä kasvaa hyvin :)
lauantai 7. helmikuuta 2015
Aivan hiton hyvä maitokokeilu.
Koska kaikki lääkärit ovat sitä mieltä olleet, ettei pojallani voi olla maitoallergiaa niin kokeilimmepa uutta korviketta tässä parin päivän ajan. Erikoislääkärikin oli sitä mieltä, että kannattaa yrittää tuo meidän käyttämä refluksivaivaan tarkoitettu erikoiskorvike vaihtaa tavan korvikkeeseen. Nyt kun kiinteät ollaan aloitettu, niin vauvan suolisto on kuulemma taas kehittynyt niin, että kannattaa kokeilla.
Noh minähän kokeilin, hiton hyvällä menestyksellä. Kaapissa oli Nannin ykköstä, mikä ei meinannut oikein ensimmäisenä elinkuukautena sopia pojalle. Ajattelin aloittaa maitokokeilun sillä, josko se nyt vaikka pojalleni sopisi. Vaan eipä sopinut. Vaihdoin korvikkeen pikkuhiljaa vanhaan korvikkeeseen sekoittamalla. Ensimmäinen päivä meni lähinnä piereskellessä ja vauva oli hieman itkuisempi.
Toisen päivän aamuna helvetti pääsi kirjaimellisesti irti. Poika heräsi aamuviideltä, enkä saanut häntä nukkumaan uudelleen. Normaalistihan Paavo nukkuu seitsemään aamulla. Noh en saanut häntä nukkumaan aamu-uniaankaan. Enkä päiväunia. Kokoajan aamu viidestä kolmeen asti poika huusi kuin syötävä, kolmelta viimein sain hänet nukahtamaan. Kun poika heräsi, niin häneltä ei ääntä meinannut lähteä kovan kurkkusuorana itkemisen jäljiltä.
Ja tuo itkuisuus ei tietenkään ollut ainoa oire. Poika puklaili kaaressa, röyhtäili ja piereskeli. Maitokokeilun lopulla hän ei nälästään huolimatta maitoa enää ollenkaan huolinut, pulloa tarjotessa alkoi hirveä raivoaminen. Koko päivän aikana sain maitoa ehkä 5 dl syötettyä miinus puklailut, normaalisi menee se 9-10 dl plus kiinteät.
Ja mitäpä tästä opimme? Ehkä maksan vaan kiltisti tuon refluksikorvikkeen. Ainakaan uuteen maitokokeiluun en nyt heti uskalla lähteä, sanoi neuvolantätit ja lääkärit mitä tahansa. Siinä vaiheessa on vaarana, että lähtee lapselta ääni ja äipältä järki.
Noh minähän kokeilin, hiton hyvällä menestyksellä. Kaapissa oli Nannin ykköstä, mikä ei meinannut oikein ensimmäisenä elinkuukautena sopia pojalle. Ajattelin aloittaa maitokokeilun sillä, josko se nyt vaikka pojalleni sopisi. Vaan eipä sopinut. Vaihdoin korvikkeen pikkuhiljaa vanhaan korvikkeeseen sekoittamalla. Ensimmäinen päivä meni lähinnä piereskellessä ja vauva oli hieman itkuisempi.
Toisen päivän aamuna helvetti pääsi kirjaimellisesti irti. Poika heräsi aamuviideltä, enkä saanut häntä nukkumaan uudelleen. Normaalistihan Paavo nukkuu seitsemään aamulla. Noh en saanut häntä nukkumaan aamu-uniaankaan. Enkä päiväunia. Kokoajan aamu viidestä kolmeen asti poika huusi kuin syötävä, kolmelta viimein sain hänet nukahtamaan. Kun poika heräsi, niin häneltä ei ääntä meinannut lähteä kovan kurkkusuorana itkemisen jäljiltä.
Ja tuo itkuisuus ei tietenkään ollut ainoa oire. Poika puklaili kaaressa, röyhtäili ja piereskeli. Maitokokeilun lopulla hän ei nälästään huolimatta maitoa enää ollenkaan huolinut, pulloa tarjotessa alkoi hirveä raivoaminen. Koko päivän aikana sain maitoa ehkä 5 dl syötettyä miinus puklailut, normaalisi menee se 9-10 dl plus kiinteät.
Ja mitäpä tästä opimme? Ehkä maksan vaan kiltisti tuon refluksikorvikkeen. Ainakaan uuteen maitokokeiluun en nyt heti uskalla lähteä, sanoi neuvolantätit ja lääkärit mitä tahansa. Siinä vaiheessa on vaarana, että lähtee lapselta ääni ja äipältä järki.
Vaippavertailussa Pampers ja muumivaipat
Meillä on alusta asti käytetty Pampersin vaippoja. Ykkösiä käytettiin pari viikkoa kotiutumisesta. Koon kaksi vaipat mahtuvat vielä, mutta alkavat jo olla liian pieniä. Tällä hetkellä käytetään kokoa 3. Suurena muumifanina ostin muumivaippoja kokeiluun ja ajattelin hieman vertailla vaippoja keskenään. Toinen vaippamerkki on minusta selvästi ainakin meille parempi, mutta tämä on täysin minun mielipiteeni.
Aluksi haluan kertoa, että pojallani on todella hyvä iho. Eli iho ei mitenkään reagoi vaippamerkin vaihtoon. Meillä vaippa vaihdetaan yleensä noin kolmen tunnin välein päivällä tai tarpeen mukaan. Ja kestovaippoja en ole ikinä käyttänyt, enkä tule varmasti ikinä käyttämäänkään.
Ensimmäiseksi kerron kokemuksiani Pampersin koon 3 teippivaipoista. Ne istuvat omalle pojalleni todella hyvin. Lisäksi imutehoon olen todella tyytyväinen, ei tarvitse yöllä vaihtaa vaippaa ollenkaan. Pampersin sivuilla lukee, että vaippa pysyy kuivana jopa 12 tuntia ja se on kyllä täysin totta! Noissa vaipoissa on erilaisia kuvioita, mikä on mielestäni tosi kiva asia! Ainakin itse aina pojulle vaipanvaihdon yhteydessä höpöttelen, että mikäs kuva vaipassa on tällä kertaa :D
Muumivaipat (koko 3, teippivaippa) ovat olleet kokeilussa nyt viikon verran. Muumivaipoissa istuvuus ei ainakaan omalle pojalleni ole niin hyvä ja vaipat jäävät fuskaamaan todella helposti! Lisäksi imuteho on Pampersin vaippoihin verrattuna todella paljon huonompi. Ja vaipoissa on aina sama kuvio. Itse en siis kovinkaan tyytyväinen muumivaippoihin ole ollut. Hinnaltaan ne ovat kuitenkin edullisempia kuin Pampersin vaipat.
Johtopääätöksenä meillä käytetään siis Pampersin vaippoja jatkossakin. Toki myös nuo ostamani muumivaipat käytetään, ei niitä roskiin heitetä! Mutta tokihan se niin on, että on olemassa erimallisia vauvoja, eikä kaikille sovi samat vaipat. Onneksi omalle vauvalleni on ainakin löytynyt se täydellinen vaippa :)
Aluksi haluan kertoa, että pojallani on todella hyvä iho. Eli iho ei mitenkään reagoi vaippamerkin vaihtoon. Meillä vaippa vaihdetaan yleensä noin kolmen tunnin välein päivällä tai tarpeen mukaan. Ja kestovaippoja en ole ikinä käyttänyt, enkä tule varmasti ikinä käyttämäänkään.
Ensimmäiseksi kerron kokemuksiani Pampersin koon 3 teippivaipoista. Ne istuvat omalle pojalleni todella hyvin. Lisäksi imutehoon olen todella tyytyväinen, ei tarvitse yöllä vaihtaa vaippaa ollenkaan. Pampersin sivuilla lukee, että vaippa pysyy kuivana jopa 12 tuntia ja se on kyllä täysin totta! Noissa vaipoissa on erilaisia kuvioita, mikä on mielestäni tosi kiva asia! Ainakin itse aina pojulle vaipanvaihdon yhteydessä höpöttelen, että mikäs kuva vaipassa on tällä kertaa :D
Muumivaipat (koko 3, teippivaippa) ovat olleet kokeilussa nyt viikon verran. Muumivaipoissa istuvuus ei ainakaan omalle pojalleni ole niin hyvä ja vaipat jäävät fuskaamaan todella helposti! Lisäksi imuteho on Pampersin vaippoihin verrattuna todella paljon huonompi. Ja vaipoissa on aina sama kuvio. Itse en siis kovinkaan tyytyväinen muumivaippoihin ole ollut. Hinnaltaan ne ovat kuitenkin edullisempia kuin Pampersin vaipat.
Johtopääätöksenä meillä käytetään siis Pampersin vaippoja jatkossakin. Toki myös nuo ostamani muumivaipat käytetään, ei niitä roskiin heitetä! Mutta tokihan se niin on, että on olemassa erimallisia vauvoja, eikä kaikille sovi samat vaipat. Onneksi omalle vauvalleni on ainakin löytynyt se täydellinen vaippa :)
Pienen pojan lempparilelut
Pojalla on ikää nyt melkein kolme kuukautta ja viikko. Uskomatonta, miten paljon parissa päivässä poika on oppinut! Hän on alkanut kiinnostumaan leluista paljon enemmän kuin aikaisemmin. Ennen Paavoa kiinnostivat enemmän ihmiskasvot kuin värikkäät ja helisevät lelut.
Nyt Paavo katselee innoissaan leluja ja seuraa niitä katseellaan. Kun lelun vie lähelle niin poika vie käsiään lelun luokse ja osaa jo tarttua leluun! Tämä ei tietenkään aina ihan onnistu, mutta harjoitus tekee mestarin! Tänään kun kävin lämmittämässä maitoa ja Paavo odotti sitterissä niin hän oli itse ottanut tuttiketjun käsiinsä ja ihmetteli sitä odotellessaan maitoa :) Pari päivää sitten tämmöinen ei vielä olisi onnistunut... Uskomatonta!
Pari lelua on kuitenkin yli muiden, syystä, jota en tiedä. Ihan lemppari on tällä hetkellä Fisher Pricen tuollainen ohut leijonalätkä, mistä lie saatu. Ehkä neuvolan kautta tai sitten vauva-lehden mukana? Kuitenkin tuohon leluun on helppo tarttua. Toinen lempilelu, jota on tosi kiva ihmetellä on tuommoinen jo parhaat päivänsä nähnyt tiikeri-helistin. En ymmärrä, mikä siitä niin ihmeellisen tekee, väritkin alkavat olla jo aika kulahtaneet. Leikkimatolla on kiva katsella tuollaista Fisher Pricen pehmeää palikka-lelua, jossa on peili :)
Nyt Paavo katselee innoissaan leluja ja seuraa niitä katseellaan. Kun lelun vie lähelle niin poika vie käsiään lelun luokse ja osaa jo tarttua leluun! Tämä ei tietenkään aina ihan onnistu, mutta harjoitus tekee mestarin! Tänään kun kävin lämmittämässä maitoa ja Paavo odotti sitterissä niin hän oli itse ottanut tuttiketjun käsiinsä ja ihmetteli sitä odotellessaan maitoa :) Pari päivää sitten tämmöinen ei vielä olisi onnistunut... Uskomatonta!
Pari lelua on kuitenkin yli muiden, syystä, jota en tiedä. Ihan lemppari on tällä hetkellä Fisher Pricen tuollainen ohut leijonalätkä, mistä lie saatu. Ehkä neuvolan kautta tai sitten vauva-lehden mukana? Kuitenkin tuohon leluun on helppo tarttua. Toinen lempilelu, jota on tosi kiva ihmetellä on tuommoinen jo parhaat päivänsä nähnyt tiikeri-helistin. En ymmärrä, mikä siitä niin ihmeellisen tekee, väritkin alkavat olla jo aika kulahtaneet. Leikkimatolla on kiva katsella tuollaista Fisher Pricen pehmeää palikka-lelua, jossa on peili :)
 |
| Kolme yli muiden :) |
perjantai 6. helmikuuta 2015
3kk neuvolakuulumiset
Paavo täytti kolme kuukautta toinen päivä tätä kuuta :) Hurjan nopeasti menee aika! Kohta minun "pieni" ukkoni lähtee jo kouluun ja sitten armeijaan :-o Noh ei ihan vielä onneksi, siihen väliin mahtuu varmasti vaikka mitä, niin hyviä aikoja kuin sitten taistelua ja hankaluuksia lapsen kanssa :D
Ennen neuvolaa käytiin erikoislääkärillä. Syynä lääkärikäyntiin oli se jo täällä blogissa paljonkin jauhettu korvike-asia. Eli siis kun ei meinaa pojalle sopivaa korviketta millään löytyä. Suurinosa aiheuttaa vatsavaivoja; ilmavaivoja, puklailua ja ummetusta. Ja nyt kun olen kiinteät aloittanut, niin ne eivät minkäänlaisia mahavaivoja Paavolle aiheuta. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että koska pojalla on iho niin hyvässä kunnossa ja hän kasvaa normaalisti niin maitoallergiasta ei ole kyse. Eli jatketaan maitokokeiluja, tällä hetkellä käytössä on Nutrilon AR 1, joka muuten sopiva korvike, mutta aiheuttaa ummetusta.
Lääkäristä melkein suoraan mentiin sitten neuvolaan, jossa sainkin kertoa kuulumisia enemmän. Paavo kasvaa todella hyvin keskikäyrillä, eikä painoa ole tullut liikaa, vaikka kiinteät ollaan aloitettu. Neuvolatäti kertoikin, että maito se on mikä lasta kasvattaa enemmän kuin soseet. Eli niitä saa antaa pelkäämättä liiallista painonnousua ainakin tässä meidän tapauksessa :)
Paavo sai ensimmäiset pistettävät rokotteet myöskin neuvolakäynnillä. Yllättävän nopeasti poju rauhoittui pistämisen jälkeen :-o Ilta olikin sitten melkoinen, kurkku suorana huutamista. Toinen pistokohta oli aika punainen ja turvonnut. Onneksi kävin hakemassa varalle apteekista särkylääkettä, sen avulla yö sujui kuitenkin ihan normaaliin tapaan kahdella syötöllä :)
Neuvolakäynnillä painoksi mitattiin 6550 grammaa ja pituudeksi 62,3 cm. Minkäs kokoisia teidän vauvat ovat olleet kolmen kuukauden ikäisinä? :)
Ennen neuvolaa käytiin erikoislääkärillä. Syynä lääkärikäyntiin oli se jo täällä blogissa paljonkin jauhettu korvike-asia. Eli siis kun ei meinaa pojalle sopivaa korviketta millään löytyä. Suurinosa aiheuttaa vatsavaivoja; ilmavaivoja, puklailua ja ummetusta. Ja nyt kun olen kiinteät aloittanut, niin ne eivät minkäänlaisia mahavaivoja Paavolle aiheuta. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että koska pojalla on iho niin hyvässä kunnossa ja hän kasvaa normaalisti niin maitoallergiasta ei ole kyse. Eli jatketaan maitokokeiluja, tällä hetkellä käytössä on Nutrilon AR 1, joka muuten sopiva korvike, mutta aiheuttaa ummetusta.
Lääkäristä melkein suoraan mentiin sitten neuvolaan, jossa sainkin kertoa kuulumisia enemmän. Paavo kasvaa todella hyvin keskikäyrillä, eikä painoa ole tullut liikaa, vaikka kiinteät ollaan aloitettu. Neuvolatäti kertoikin, että maito se on mikä lasta kasvattaa enemmän kuin soseet. Eli niitä saa antaa pelkäämättä liiallista painonnousua ainakin tässä meidän tapauksessa :)
Paavo sai ensimmäiset pistettävät rokotteet myöskin neuvolakäynnillä. Yllättävän nopeasti poju rauhoittui pistämisen jälkeen :-o Ilta olikin sitten melkoinen, kurkku suorana huutamista. Toinen pistokohta oli aika punainen ja turvonnut. Onneksi kävin hakemassa varalle apteekista särkylääkettä, sen avulla yö sujui kuitenkin ihan normaaliin tapaan kahdella syötöllä :)
 |
| Ykköset päälle ja menoks ;) |
Neuvolakäynnillä painoksi mitattiin 6550 grammaa ja pituudeksi 62,3 cm. Minkäs kokoisia teidän vauvat ovat olleet kolmen kuukauden ikäisinä? :)
maanantai 2. helmikuuta 2015
Koska haluan vaikka mitä
Puhelias moppi heitti mua haasteella, kiitoksia haasteesta! Haasteen idea on hyvinkin yksinkertainen, pitää kertoa mitä haluaa. Helppoa, vai onkohan sittenkään? :D
Tällä hetkellä minä haluaisin...
Uuden lasisen tuttipullon Paavolle! Periaatteessa Paavo ei kyllä todellakaan tarvitsisi tuttipulloa, koska niitä on meillä jo vaikka kuinka monta. Tuollainen olisi silti niin kiva, varsinkin jos löytyisi esimerkiksi harmaana. Pitää ehkä alkaa selailemaan nettikauppoja ;)
Haluaisin kovasti sitä, että joskus Paavon biologinen isä haluaisi olla lapsensa elämässä mukana. Tämä on kuitenkin melkoisen epätodennäiköistä, mutta haluaisin silti.
Sitten vähän suurempi haluamisen kohde, nimittäin uusi auto. Oma vanha 2001 vuosimallin Fiat Puntoni alkaa vedellä viimeisiään. Se kävi juuri kaksi kertaa huollossa ja kolme kertaa katsastuksessa ennenkuin hyväksytty-leima lyötiin papereihin :DDD Auton vaihtaminen alkaisi olla edessä, vaan kuinkahan riittää yksinhuoltajalla rahat?
Haluaisin nukkua edes yhden yön, että ei tarvitse nousta syöttämään tai laittamaan tuttia suuhun. Tällä hetkellä täällä kirjottelee melkoisen väsynyt mamma :) Ehkä saankin joskus nukkua yön rauhassa, viimeistään 18 vuoden päästä :DD
Viimeiseksi haluaisin selvitä muutosta hengissä ja saada uudesta kodista laitettua juuri meidän näköisemme. Muutto pienen vauvan kanssa vaan arveluttaa kovasti. Onneksi Paavo menee todennäisesti hoitoon silloin muuttopäivänä joko äitini luokse tai sitten kumminsa vanhempien luokse.
Tässäpä osa niistä asioista, joita minä haluan! Vaan eihän tuossa oikeasti edes kaikki ole ;) Vaan mitäpä muut haluaa? Haastan Äippäjuttuja, HopotiKopoti ja Tehtävänimikkeenä Äiti.
Tällä hetkellä minä haluaisin...
Uuden lasisen tuttipullon Paavolle! Periaatteessa Paavo ei kyllä todellakaan tarvitsisi tuttipulloa, koska niitä on meillä jo vaikka kuinka monta. Tuollainen olisi silti niin kiva, varsinkin jos löytyisi esimerkiksi harmaana. Pitää ehkä alkaa selailemaan nettikauppoja ;)
Haluaisin kovasti sitä, että joskus Paavon biologinen isä haluaisi olla lapsensa elämässä mukana. Tämä on kuitenkin melkoisen epätodennäiköistä, mutta haluaisin silti.
Sitten vähän suurempi haluamisen kohde, nimittäin uusi auto. Oma vanha 2001 vuosimallin Fiat Puntoni alkaa vedellä viimeisiään. Se kävi juuri kaksi kertaa huollossa ja kolme kertaa katsastuksessa ennenkuin hyväksytty-leima lyötiin papereihin :DDD Auton vaihtaminen alkaisi olla edessä, vaan kuinkahan riittää yksinhuoltajalla rahat?
Haluaisin nukkua edes yhden yön, että ei tarvitse nousta syöttämään tai laittamaan tuttia suuhun. Tällä hetkellä täällä kirjottelee melkoisen väsynyt mamma :) Ehkä saankin joskus nukkua yön rauhassa, viimeistään 18 vuoden päästä :DD
Viimeiseksi haluaisin selvitä muutosta hengissä ja saada uudesta kodista laitettua juuri meidän näköisemme. Muutto pienen vauvan kanssa vaan arveluttaa kovasti. Onneksi Paavo menee todennäisesti hoitoon silloin muuttopäivänä joko äitini luokse tai sitten kumminsa vanhempien luokse.
Tässäpä osa niistä asioista, joita minä haluan! Vaan eihän tuossa oikeasti edes kaikki ole ;) Vaan mitäpä muut haluaa? Haastan Äippäjuttuja, HopotiKopoti ja Tehtävänimikkeenä Äiti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)