Kun maito ei kelpaa...

Minusta tuntuu, että koko poikani olemassaolon ajan ollaan taisteltu maito-asioissa. Ihan oikeasti.

Aluksi yritin imettää. Ensiksi maito ei meinannut millään nousta. Sitten kun se vihdoin ja viimein nousi, niin maidontulo alkoi pikkuhiljaa hiipua. Sen jälkeen poika ei enää rintaa huolinut. Sanottiin heihei imetykselle ja siirryttiin kokonaan korvikkeeseen. Noh ei meinannut löytyä millään sopivaa korviketta minun vatsavaivaiselle refluksipojulle. Onneksi Nutrilon AR 1 pelasti meidät ja se kävi pojalle. Siinä 5 kuukauden kieppeillä saatiin neuvolasta ohjeeksi alkaa totuttamaan poikaa tavalliseen korvikkeeseen. Jonkin aikaa poika joikin ihan hyvällä menestyksellä Tuutia, kunnes...

Nyt viimeiset kaksi kuukautta maito on kelvannut huonommin ja yhä huonommin. Ensiksi ajattelin, että se varmaan johtuu hampaiden puhkeamisesta. Vaan ei, hampaat on puhjenneet jo aika päiviä sitten. Tällä hetkellä poika ei suostu juomaan maitoa juuri pisaraakaan. Illalla poika huolii noin 60 ml velliä ja siinä se. Ja pojalla on ikää tällä hetkellä 7,5 kk. Tuo poika jos saisi valita niin hän eläisi kiinteillä.

Olen yrittänyt vaihtaa korviketta jälleen, sillä ei ole vaikutusta. Eikä myöskään maidon lämpötilalla eikä tuttipullolla. Eikä sillä, missä asennossa poika maitonsa juo. Lähes kaikki lämmitetty korvike menee lavuaariin kun ei vaan kelpaa. Ja neuvolasta neuvoksi annettiin aloittaa kalsiumlisä kerran päivässä turvaamaan kalsiumin riittävän saannin, jotta poika normaalisti kasvaisi.

Siinä meidän onneton tarina liittyen maitoon. Kohtalotovereita?

Koirat arjen auttajina?

Tuo kaksikko. Ennen ajattelin, että hitto kun nuokin ovat melkein aina jaloissa pyörimässä. Tarkemmin kun ajattelee, niin hittolainen. Noista on muuten apua, kun yksin vauva-arkea pyörittää. Aivan oikeasti!

Minun poikani rakastaa koiriamme. Parhaat hymyt ja nauruvat saavat nuo karvaturrit osakseen. Poika ei kovinkaan kauaa lattialla viihdy. Kun hän alkaa olla sitä mieltä, että nyt riitti mulle tää lattialla oleminen niin koiria hän jaksaa vielä tovin lattialla ollessaan ihmetellä. Näin saan muutaman minuutin lisäaikaa tarvittaessa. Poika kun alkaa lattialla ollessaan känistä niin yleensä toinen koirista lähteekin katsomaan, että mikäs pojalla nyt on. Sitten alkaakin yleensä kuulua riemunkiljahduksia.

Toinen ehkä jopa vielä suurempi hyöty on koirista siivoojina. Poika kun nakkelee maissimaksun jämiä, ruuantähteitä tai muuten vaan puklailee niin koirat ovat kyllä viivana siivoamassa. Onneksi omistan kaksi ruualle persoa koiraa! Jo silloin kun poika kovasti röyhtäisee, niin koirat rientävät katsomaan että tulikos lattialle sotkua. Hieman jos ällöttävää :D Vaan eipä tarvitse itse jatkuvasti lattioita luututa. Paljon puklaileva lapsi kun poikani on, niin voi vitsit noi koirat on suuri apu!

Muilla on ehkä apuna puoliso, minulla koirat. Nyt taidankin lähteä antamaan noille karvakintuille ylimääräiset koirankeksit. Ne on tältä päivältä jo ansaittu <3

Muumihuminaa

Oon ihan innoissani, kun saan järjestää juhlia! Oikein harmittaa, kun olin niin väsynyt Paavon ristiäisten suunnittelemisen ja järjestämisen aikana, enkä osallistunut koko touhuun ollenkaan. Äitini järjesti ristiäiset isäpuoleni ja kummitätini kanssa, ristiäislahjaksi Paavolle. Onni, koska itse en olisi tuolloin jaksanut laittaa tikkuakaan ristiin ristiästen suhteen.

Noh vaan nytten jaksan suunnitella juhlia ja pää senkun pursuaa ideoita! Pojan kummin kanssa ollaan hieman Paavon 1-vuotis synttäreitä jo ehditty miettimään. Suurena muumifanina haluan tietenkin muumi-teemaiset synttärit. Minulla on suuri muumiastiasto, joten se pääsee ensimmäistä kertaa kunnolla käyttöön! Muuten muumiastiat ovat minulla siis vaan koristekäytössä olleet aina.

Lisäksi mietittiin, että kakkuun tulee muumi-aiheinen koristus. Ja pojalle joku kiva muumipaita päälle. Juhlat ajattelin järjestää porukoiden omakotitalossa, koska siellä on enemmän tilaa. Juhlista haluaisin suht isot, että kaikki pääsisivät juhlistamaan poikaani tuona tärkeänä päivänä. Lapsen isän sukulaisiahan ei tule ketään, koska he eivät lapsen kanssa ole halunneet tekemissä olla. Onneksi omat sukulaiseni ovat pojan elämässä tosi vahvasti apuna ja mukana muutenkin :)

Onneksi poika on nyt vasta päälle 7kk, jotta saan rauhassa suunnitella juhlia! Tää on niin hauskaa :)

Kuva täältä.

Liiku, liiku, liiku!

Poju täytti viikko sitten 7kk. Meillä ei viihdytä mahallaan, ei oikeastaan muutamaa minuuttia pidempään. Mahallaan ollessaan poika puklailee paljon, ehkä ainakin osittain sen takia hän ei vatsallaan halua olla?

Kovasti jo odottelen sitä, kun poika lähtee liikkeelle. Toistaiseksi hän vaan tykkää ihmetellä maailman menoa joko sylissä tai syöttötuolissa. Kavereille vitsailen usein, että saas nähdä kannanko tuota poikaa sylissäni vielä parin kymmenen vuoden päästäkin : D ? Toivottavasti en!