Kesäinen kuvapostaus meidän lenkkipolkujen varrelta

Nyt kun ihanat kesäkelit ovat vihdoin ja viimein saapuneet tänne Suomeen niin me ollaan pojan kanssa alettu lenkkeilemään ahkerasti! Käydäänkin vaunulenkeillä 2-3 kertaa päivässä ja välillä käydään lenkin ohessa sitten leikkipuistossa tai kahvilassa.

Ja en voi kun hehkuttaa näitä meidän lenkkimaisemia! Asutaan aika kylän laidalla, täällä on pari navettaa tosi lähellä. Suurena eläintenystävänä lenkit painottuvat karvakamujen aitausten viereen, kamera on usein matkassa... Tämmösiä lenkkikamuja on meillä.

ÄITI.

20.8.2015 Paavon ollessa 9,5 kuukautta vanha, hän sanoi ensimmäisen sanansa, äiti.

Aivan huippua herätä aamulla siihen, kun pinnasängystä kuuluu muun mölinän seasta, että äitiii. Nyt tuo sana on ihan jokapäiväisessä käytössä, välillä sanoo ihan itsekseen ja välillä toistaa perässä. Paavon hoitotätikin oli kiinnittänyt huomiota, että nyt on poika oppinut ensimmäisen ja toivottavasti sen maailman tärkeimmän sanan <3

Mistä näitä hampaita oikein tulee?

Aluksi tupsahti kaksi hammasta yhtä aikaa alhaalle, pojan ollessa hieman yli puolivuotias. Kauheaa itkua ja kitinää hampaiden kasvattelu aiheutti. Jääkaapissa säilytettävä purulelu on kovassa käytössä sekä kuolalaput, koska paita/body olisi jatkuvasti aivan märkä muuten.

Kun nuo alahampaat saatiin kasvatettua niin tulla tupsahti NELJÄ hammasta yläkertaan, yhtä aikaa tietysti. Ja sekös kiukutti. Onneksi tästäkin selvittiin ja hampaat tönöttävät nätisti rivissä. Ja minä kun haaveilin, että ihanaa nyt olisi sitten pieni tauko hampaidentulon kanssa :)

Vaan ei. Kitinää, tyytymättömyyttä ja kun mikään ei ole hyvin. Ruoka ei maistu, kaikki minun vaivalla kokkaamat sapuskat lentää kaaressa lattialle, parempiin suihin :D Ja katsoin alakertaan, sieltäpä kuultaa taas hammas läpi. Hittovie, missäs se purulelu taas olikaan?

Aivan jotain järkyttävää tahtia tulee minun pojalle noita hampaita, kuin sieniä sateella. Ja tämä tarkoittaa taas kiukuttelua ja unettomia öitä <3 Aivan jumalaton vaiva hampaista, jotka kuitenkin lähtevät sitten joskus pois rautahampaiden tieltä. On tää nautintoo :D

P.s Kelpaa noilla uusilla hampailla hieman joskus jopa hymyilläkin ;)

Perhanan potta, pohtii poika.

Mä tein meidän mökin aitasta uskomattoman löydön: löysin sieltä minun ja sisarusteni vanhan potan! Potta oli kovin likainen, mutta tosi hyvässä kunnossa. Kunnon pesun jälkeen potasta tuli oikein hyvä. Väri ei ehkä ole kovin miehekäs, mutta näin alkuun sillä ei ole mitään väliä. Hehh, voin vain kuvitella että minkälaista taistelua on sitten tulevaisuudessa uhmaikäisen pojan kanssa, ei varmaan sitten enää pinkki potta kelpaa? :D Sitten pitää hankkia uusi ehkäpä...

Noh kuitenkin heti tuon potan löydettyäni innoistuin, että nyt voisimme sitten aloittaa pojan kanssa pottailut. Potta löysikin heti meidän vessasta oman paikkamme. Tosin minun innostukseni loppui lyhyeen, sillä poika on asiasta eri mieltä. Heti kun hänet potalle istumaan laittaa, niin alkaa huuto. Poika hieman pelkää pottaa. Ollaan myös kokeiltu mummolassa erilaista pottaa, joten itse potassa ei ole varmasti se vika, että pojalla siinä muka olisi huono olla.

Eli meillä pottailut jäävät vielä sitten myöhemmäksi... En viitsi nyt poikaa potalle laittaa, ettei hän siitä nyt mitään kammoa itselleen kehitä. Ehkä sitten kun poju oppii liikkumaan ja menee itse potalle istumaan, niin on meidän aika vasta potta-harjoitukset aloittaa. Voi harmi, olisin niin nyt jo halunnut poikaa tähän touhuun tutustuttaa! :D

Lopuksi kuva siitä potasta, jonka päällä minäkin olen lapsena keikkunut :) Aika miehekäs tosiaan ;)