Koettelemus nimeltä korvatulehduskierre.

Ajattelin kirjoittaa enempi kokemuksia pienen lapsen sairastelusta, nimenomaan korvatulehdusten muodossa. Paljonhan sitä kauhistellaan näitä korvatulehduskierteitä ja minä myönnän, että perkele tää on rankkaa. Ihan aikuisten oikeesti. Toki yksinhuoltajana vastaa täysin yksin lapsestaan, eikä juurikaan saa hengähdystaukoa itse.

Meillä sairastelu alkoi kun Paavo lähti vuoden ikäisenä päiväkotiin. Vauva-aika oli helppoa, ei oltu kipeinä juuri koskaan. Poika ehti olemaan viikon hoidossa kun pöpöt alkoi sitten jylläämään. Aiemmin jo kerroinkin, että meillä on ollut keuhkoputkentulehdusta, enterorokkoa ja korvatulehduksia nyt neljä vai viisi kertaa. Periaatteessa korvatulehdus on nyt ollu kuureista huolimatta melkein kaksi kuukautta putkeen. Särkylääkkeillä ja kuureilla (kuureja syöty nyt kolme kappaletta kahden kuukauden aikana) oloa saa onneksi helpotettua, yöt menee hyvin ja hoidossakin Paavo käy aina kun ei vaan ole kuumeinen.

Amorion-kuurista tuli kurja ihoreaktio, aluksi ihottumaa oli vain kasvoilla (kuva), mutta sitten se levisi ympäri kehoa. Lääkärissä juostiin ja selvisi, että pojalla on penisiliiniallergia.

Allerginen reaktio Amorion-kuurista

Korvien putkituksesta on alettu puhua, mutta lähetettä korvalääkärille ei ole vielä tehty. Ehkä odotetaan vielä hetki, kerkiihän tuota tuntuu oma lääkäri miettivän. Toisaalta, ehkä nuo tulehdukset helpottavat kun poskihampaat ovat puhjenneet? Onhan nukuttamisessa tottakai omat riskinsä ja sitä varmasti mietitään tarkoin. Kurjalta toki tämäkin tuntuu kun niin usein joutuu antamaan särkylääkettä kun lapsi korviaan kitisee. Saan olla silti kovin kiitollinen siitä, että meillä menee yöt särkylääkkeen turvin aika hyvin! Saan itse nukuttua ja Paavo heräilee muutamia kertoja yössä yleensä yskimään, mutta nukahtaa itsekseen.

Tämmöistäpä meille, nyt suuntaan tästä burana-ostoksille apteekkiin, jotta ensi yö menisi yhtä hyvin mitä edellinen :)

Mitä meille kuuluu?

Meidän elämä on muuttunut melkoisesti. Tämän muutoksen myötä on minulta jäänyt kaikki harrastukset, bloggaaminen mukaanlukien pois.

Hieman kokeilumielessä kyselin töitä omasta kotikunnasta. Ja kappas, nyt sitä ollaan oltu töissä jo muutamia kuukausia. Paavo aloitti vuorohoitopäiväkodissa. Enemmän poika on kyllä sairastellut kokona kuin ollut hoidossa. Heti hoidon alettua alkoi flunssa, sitten tuli enterorokko. Keuhkoputkentulehdus. Korvatulehdus. Voimakas allerginen ihoreaktio antibiootista, penisiliiniallergiaa. Sen jälkeen korvatulehdus kaksi kertaa. Tällä hetkellä on korvatulehdus taas päällä ja on vähitellen alettu hiljakseen puhua korvien putkittamisesta.

Meillä on ollut unettomia öitä ja tosi rankkaa muutenkin. Sairastelun lisäksi poskihampaat tekevät tuloaan ja sehän kiukuttaa! Oon kuitenkin tosi iloinen, että oon päässyt töihin ja näin ollen raha-asiat ovat paremmalla mallilla :) Ostettiin meille uusi auto entisen tilalle!

Tarkoitus olisi yrittää jatkossa ottaa hieman enemmän omaa-aikaa, koska se on jäänyt kovin vähälle töiden aloittamisen takia. Blogiinkin ajattelin alkaa hieman meidän arjesta kirjoittamaan aina kun kireltäni ehdin vain.

Jokatapauksessa kovasti toivon, että huomenna Paavo alkaisi olla taas edes hetken hoitokuntoinen ja mä pääsisin töihin. Ollaan oltu pitkillä vapailla ja kuuri korvatulehdukseen on jälleen kerran syöty loppuun. Pidetään peukkuja! :D

Aquariummm

Lapsuudessani meillä oli iso akvaario olohuoneessa. Akvaario ei ollut erityisen hyvin hoidettu, mutta muistan, miten mukava oli katsella kalojen uimista iltaisin. Meiltä löytyy muutama kuva minusta seisomassa akvaariota vasten.

Jossain vaiheessa tämä suuri lapsuuteni akvaario annettiin pois, eikä meille tullut akvaariota kun vasta reilun 15 vuoden päästä ollessani teini-ikäinen. Sain oman akvaarioni, se oli 80 litrainen. En silloin vielä tiennyt akvaarioista, kaloista ja vesiarvoista tuon taivaallista. Jossain vaiheessa luovuin omasta akvaariostani.

Nyt kun oma poikani täyttää kohta vuoden, meillä on akvaario. 160-litrainen akvaario kotitui meille parisen päivää sitten ja on nyt kypsymässä kaloja varten. Tällä kertaa akvaario on hyvällä hoidolla, eikä sinne tule kuin muutamia eri kalalajeja. Paavo saa varmasti oman kalan täyttäessään yhden vuoden. Pimeinä iltoina voimme yhdessä ihmetellä sitten kalojen touhuja.

Sain itse kasvaa ihmetellen kaloja lasin läpi ja niin saa minunkin poikani <3

Kotiin, töihin vai opiskelemaan?

Uskomatonta, miten nopeasti aika meneekään. Kohta, alle kuukauden päästä minun pieni "vauvani" täyttää vuoden. Justhan tuo poika vasta syntyi! Tuosta pienestä vauvasta on kuoriutunut pienisuuri poika, joka osaa kontata kovaa vauhtia sekä nousee melkein mitä tukea vain vasten. Ensiaskeleita saadaan kyllä odottaa varmasti vielä joitakin kuukausia, luulisin. Paavo on luonteeltaan todella harkitsevainen ja rauhallinen tapaus. Ei todellakaan mikään rämäpää. Ainakaan vielä ;)

Olen pyöritellyt mielessäni töihin paluuta jo joitakin kuukausia. Mielipiteet ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin. Välillä haluan lähteä töihin, välillä tekisi mieli hakea opiskelemaan vielä. Olen kuitenkin päättänyt, että näillä näkymin olen pojan kanssa kotona ainakin vielä siihen asti, kun hän on 1,5 vuotias. Haluan turvata hänelle turvallisen lapsuuden kotona, niin pitkään kun se vain yksinhuoltajana on suinkin mahdollista. En voi vaan tuota "pientä" taaperoa laittaa vielä hoitoon. Poika on aika kova vierastamaan ja takertuukin vieraissa paikoissa aina minuun tai muihin tuttuihin. Ajatus hoitoon jättämisestä tuntuu aivan epätodelliselta. Ei ei ja vielä kerran ei. Ja sitä paitsi nautin siitä, että voidaan olla kotona. Leikitään, siivotaan ja laitetaan hyviä kotiruokia pojan kanssa. Touhutaan eläimien kanssa ja ulkoillaan, nähdään perhettä ja ystäviäni. Tämä meidän elämä tuntuu tosi hyvältä ja meille sopivalta. Tottakai välillä on niitä päiviä, etten jaksa mitään, molempia väsyttää, kiukuttaa ja itkettää. Mutta enempi on niitä onnen ja ilon hetkiä, kun arki pyörii hyvin. Tottakai olen aika paljon lapsessa kiinni, eikä omaa aikaa juurikaan ole. Onneksi tykkään kotitöistä ja ulkoilusta pojan kansssa :D

Yhdessä kotona :)

Tällä hetkellä tulevaisuus näyttää siis siltä, että kotona ollaan ja pysytään. Ensi keväänä haen todenäköisesti opiskelemaan. Minullahan on jo ammatti, mutta hieman lisää pätevyyttä haluaisin hakea sen takia, että työllistymismahdollisuudet ja palkka olisivat paremmat. Haluan kuitenkin lapselleni hankkia kaiken mitä hän tarvitsee. Yksin se tulisi varmaan olemaan hieman hankalaa pelkällä lähihoitajan palkalla. Raskaana ollessani olin aivan varma, että lähden töihin heti takaisin kun se on vain mahdollista. Niin ne vain ajatukset muuttuu, lapsen kannalta parempi näin <3

Mistä näitä hampaita oikein tulee?

Aluksi tupsahti kaksi hammasta yhtä aikaa alhaalle, pojan ollessa hieman yli puolivuotias. Kauheaa itkua ja kitinää hampaiden kasvattelu aiheutti. Jääkaapissa säilytettävä purulelu on kovassa käytössä sekä kuolalaput, koska paita/body olisi jatkuvasti aivan märkä muuten.

Kun nuo alahampaat saatiin kasvatettua niin tulla tupsahti NELJÄ hammasta yläkertaan, yhtä aikaa tietysti. Ja sekös kiukutti. Onneksi tästäkin selvittiin ja hampaat tönöttävät nätisti rivissä. Ja minä kun haaveilin, että ihanaa nyt olisi sitten pieni tauko hampaidentulon kanssa :)

Vaan ei. Kitinää, tyytymättömyyttä ja kun mikään ei ole hyvin. Ruoka ei maistu, kaikki minun vaivalla kokkaamat sapuskat lentää kaaressa lattialle, parempiin suihin :D Ja katsoin alakertaan, sieltäpä kuultaa taas hammas läpi. Hittovie, missäs se purulelu taas olikaan?

Aivan jotain järkyttävää tahtia tulee minun pojalle noita hampaita, kuin sieniä sateella. Ja tämä tarkoittaa taas kiukuttelua ja unettomia öitä <3 Aivan jumalaton vaiva hampaista, jotka kuitenkin lähtevät sitten joskus pois rautahampaiden tieltä. On tää nautintoo :D

P.s Kelpaa noilla uusilla hampailla hieman joskus jopa hymyilläkin ;)

Mökillä on mukavaa!

Nyt täytyy todeta, että meistä on tullut pojan kanssa aivan mökkikansaa. Meidän mökkimme sijaitsee 70 kilometrin päässä kotoamme. Minusta matka on juuri sopiva! Jos matka olisi pidempi niin mökille ei niin vaan ilman kunnon etukäteisjärjestelyjä lähdettäisi ja jos matka olisi lyhyempi, ei mökki välttämättä tuntuisi niin mökiltä.

Pojan kanssa oltiin ensimmäiset yöt mökillä pari päivää sitten ja kaikki meni tosi hyvin :) Pojalla on oma huone, jossa hän nukkuu ja minä nukun viereisessä huoneessa. Ostin todella kätevän, pöytään kiinnitettävän Emman matkasyöttötuolin. Sitten piti vielä ostaa ötökkäsuoja vaunuihin, koska itikoita on ainakin meidän möksällä aivan miljoonittain. Isäni rakensi Paavolle oman hiekkalaatikon pihalle ja olipa poika ihmeissään. Emme hirveästi aiemmin ole aikaa hiekkalaatikolla kuluttaneet.

Tosi onnistunut reissu oli kyllä ja jo parin päivän päästä lähdemme kolmeksi yöksi takaisin tuonne luonnonrauhaan! Minusta on niin ihana välillä päästä tuonne peltojen ja metsien keskelle viettämään aikaa. Ei tarvitse meikata eikä välittää, jos vaatteet eivät ole puhtaat tai sävysävyyn! Rentouttavaa <3

Miten meillä menee?

Kysymykseen tulee kattava vastaus tässä postauksesssa! Olen ollut aika kiireinen ja sen takia blogin päivittäminen on vaihteeksi taas jäänyt. Sanottakoon lyhyesti tässä alussa, että pojalle puhkesi kaksi hammasta ja niiden takia ollaan oltu aika väsyneitä ja itkuisia, molemmat. Yksin oleminen pienen lapsen kanssa on ollut rankempaa kuin koskaan :( Mutta olen selviytynyt ja nyt on taas ainakin hetken helpompaa!

Nyt pojalla on kaksi hammasta alhaalla, ne puhkesivat aikalailla samaan aikaan. Paavo itkeskeli pari viikkoa oikeastaan melkein aina hereillä ollessaan, hampaiden tulon takia. Onneksi nukkumiseen hampaiden tulo ei vaikuttanut, muutamana pahimpana iltana annoin pojalle särkylääkettä ja meillä on onneksi yöt nukuttu hyvin. Poika nukkuu 12 tunnin yöunet, klo 19-07, eikä yleensä herää kertaakaan. Noin poikkeuksellisen hyvät yöunet ovat oman jaksamiseni kannalta olleet todellä tärkeä asia.

Paavolla on jokapäivä aika kellontarkka ruokailurytmi, joskus unien takia ajat saattavat tietenkin hieman heittää. Näin meillä syödään:

Klo 07 aamupuuro
Klo 09 hedelmäsose
Klo 12 lihasose
Klo 15 hedelmäsose
Klo 17 kasvissose
Klo 19 iltavelli

Annoskoko on yksi purkki. Paavo ruokailee syöttötuolissa pöydän ääressä. Aika paljon ostan valmista vauvanruokaa ja lisäilen siihen itse millon mitäkin (esim bataattia, parsakaalia, lihaa..). Välillä onneksi innostun tekemään ruokaa myös itse :) Noiden ruokien lisäksi poika juo maitoa aina unilta herättyään, yleensä 60ml kerrallaan. Maitolakkoilu on kuitenkin jatkunut, eikä maitotuotetta mene niin paljon kuin pitäisi vuorokaudessa. Puuron teen yleensä maitoon ja soseiden sekaan lisään korvitta. Neuvolassa pohdittiinkin, että varmaan pitäisi jossain vaiheessa aloittaa joku valmiste vielä lisäksi turvaamaan kalsiumin riittävää saantia.

Sormiruokana meillä syödään maissinaksuja ja banaania. Joskus hieman omenaa myöskin. Maissinaksut ovat parasta sormiruokaa, kun sulavat heti reippaasti kuolaavan pojan suuhun. Sormiruokailua on meillä harrastettu nyt kuukausi, tarkan valvovan silmän alla. Usein poika imeskelee myös jääkaappikylmiä porkkanoita sekä kuivatettuja ruisleivän reunapaloja.

Unille poika nukahtaa itsestään. Päiväunet poika nukkuu mahallaan ja yöunet unipussissa selällään. Eli minulla on edelleen hyvin nukkuva ja hyvällä ruokahalulla ruokansa nautiskeleva poika. Pituuskasvu menee yläkäyrillä ja paino sitten keskikäyrällä. Kaikki on kuin pitääkin. Onni on terve lapsi <3

Vielä meillä ei ole lähdetty ryömimään. Paavo ei viihdy mahallaan, johtuen vieläkin refluksivaivasta. Puklailua esiintyy todella paljon. Mahallaan oleminen tekee neuvolatädin mukaan kurjaa tunnetta rintaan ja sen takia poika välttelee sitä. Paavo ei enää juurikaan käänny selältä vatsalleen, koska on tajunnut, ettei viihdy mahallaan. Mahallaan olemista reenaillaan kuitenkin jokapäivä, pojan ehdoilla. Hyvin poika nousee käsiensä varaan, peruuttaa ja kääntyy napansa ympäri kuitenkin. Eli motorisesti poika on kehittynyt ikäistensä tasolla, refluksivaivasta huolimatta.

Meillä on käytössä hyppykiikku ja kävelytuoli, vaikka niitä aika paljon jokapaikassa haukutaankin. Niitä kuitenkin käytetään tosi vähän, koska pelkään että poika alkaa varvastamaan. Itse varvastin paljon lapsena ja jouduinkin sen takia kaikenmaailman tutkimuksiin. Eli harvakseltaan käytettynä ihan hyviä minusta ja saan pojan viihtymään muutaman minuutin, esimerkiksi ruokaa laittaessani. 

Paavo ei tykkää ulkovaatteiden pukemisesta, eikä naaman pyyhkimisestä ruokailun jälkeen. Kukapa vauva tykkäisi? : D Muuten täällä asustaa aivan ihanan aurinkoinen pieni poika <3

Pitkästä aikaa!

Miljoona kertaa on pitänyt tulla kirjoittelemaan tänne blogin puolelle, mutta aina homma on jäänyt tekemättä kiireiden takia. Nyt on sopivasti aikaa pojan nukkuessa päiväunia.

Ollaan siis muutettu nyt uuteen kotiimme ja hyvin ollaan kotiuduttu. Paavo ei reagoinut muuttoon juurikaan ja on ollut oma itsensä koko ajan. Yöt meillä nukutaan täysin ilman heräämisiä, yleensä 11 tunnin yöunia. Loistavaa siis :) Paavohan sain oman huoneen ja nukkuu siellä yksin. Meillä auttoi yöheräämisiin tuo, että siirsin pojan omaan huoneeseen. Hän on aika herkkäuninen ja herää, jos itse nukun samassa huoneessa ja esimerkiksi yskin yöllä.

Paavo syö hyvin, tällä hetkellä ruokavalioon kuuluu maidon, soseiden ja puuron lisäksi myös lihaa ja kalaa. Täysin vatsavaivaton poika on, ainakin tällä hetkellä. Toki liha hieman ilmavaivoja aiheuttaa, niinkun varmaan suurimmalle osalle. Viisi kuukautinen poikani on perustyytyväinen lapsi, viihtyy lattialla jos olen samassa huoneessa. Vierastaa tuntemattomia, miehiä varsinkin. Me ollaan melkein aina yhdessä, nukkumista lukuunottamatta. Paavon otan mukaani suihkuun ja vessaankin, koska hänelle muuten hätä tulee. Tähän olen täysin tottunut ja koenkin huonoa omatuntoa jos jätän pojan vessareissun ajaksi lattialle leikkimään : DD

Nyt ollaan saatu koti tosiaan kuntoon ja muutamaa pientä juttua lukuunottamatta sisustus on tehty. Ajattelin Paavon huoneeseen askarrella sellaisen lippuviirin, siitä lisää myöhemmin. Paavon huoneessa on harmaa-valkoinen teema, erityisesti tuo matto on minusta aivan ihana ja sopii hyvin pehmeytensä vuoksi lapsenhuoneeseen. Tässä muutamia kuvia pojan huoneesta, tältä meillä näyttää nyt.

Nyt kun muutto ja asunnon sisustaminen on saatu melkein kokonaan tehtyä niin jää onneksi enemmän aikaa blogille :-)

Mitäs nyt?

Pitkästä aikaa jaksoin koneelle tulla kirjoittelemaan meidän elämästä. Elämä on ollut todella sekaisin nyt jo yli viikon, mutta pikkuhiljaa alkaa helpottaa ehkä. Tai niin ainakin toivoisin.

Paavon kanssa saatiin 60 neliöinen juuri remontoitu rivitalokaksio, jonne muutamme ensi kuussa. Tällä hetkellä asumme vanhempieni luona suuressa omakotitalossa. Paavon hoitoon saan apua nyt porukoiltani ja muutettuani omilleni kotitukipalvelusta. Oma jaksaminen ei ole ollut nyt parasta mahdollista, onneksi on apuja. Paavo on ollut todella itkuinen nyt viikon ajan. Hän reagoi minun stressiini ja kurjaan oloon sekä tähän muuttoon. Lisäksi lääkäri epäili, että hampaat tekevät tuloaan, sillä poika kuolaa ja alaikenet ovat turvoksissa. Päivärytmi on oikeastaan mennyt aika sekaisin, mutta eiköhän rytmi taas löydy uudestaan.

Jotain hyvääkin meille tapahtui; Paavo kääntyi eilen ensimmäistä kertaa itse selältä mahalleen. Yhdessä äitini kanssa taputimme oikein ja Paavo oli aivan ihmeissään. Jotain kivaa tähän jatkuvalta tuntuvan harmauden keskelle sentään kuuluuu.

Huomenna saan pitkästä aikaa muutaman tunnin lapsivapaata ja lähdenkin ystäväni kanssa käymään salilla. Huikean kivaa :)

Soseilua

Moikka! Täällä ollaan alettu syömään jo isojen poikien ruokaa, eli soseita! Soseet olen tehnyt ihan itse. Itsehän en olisi vielä tässä vaiheessa soseiden antamista aloittanut, ellei olisi ollut pakko. Paavolla ikää kohta 2,5 kk. Suuret maitomäärät tähän siis syynä, poika oli melkein jatkuvasti nälkäinen. Esimerkkinä tästä; syötin Paavon ennen kaupalle lähtöä. Jo kauppojen kassalla alkoi itkemään nälkäänsä (meiltä matkaa kaupalle noin 12 kilometriä).

Aloitin ensimmäiseksi maissivellillä, jota sekoitin korvikkeeseen. Parin päivän päästä aloin antamaan ihan maissisosetta aina aamulla ja päivällä pieniä määriä kerrallaan syötön yhteydessä. Hirveästi en ehkä noista velleistä innostu, mielummin annan soseen ihan soseena ja maidon maitona.

Ihme ja kumma, niin vatsavaivoilta ollaan ainakin vielä vältytty! Ainakin toistaiseksi. Paavo on siis maidon lisäksi nyt syönyt maissisosetta ja tänään hän maistoi ensimmäistä kertaa porkkanasosetta, jota sotkin pienen määrän tutun maissisoseen joukkoon.

Vielä Paavo ei oikein ymmärrä avata suutaan kun lusikka tuodaan huulien eteen, mutta koko ajan oppii paremmin! Vielä syöminen aika sotkuista, milloin suussa on lusikka, milloin oma pikkunyrkki :D Kuitenkin minusta poika on paljon tyytyväisempi ja maitomäärätkin ovat hieman pienentyneet. Enää ei mene onneksi ihan sitä 1,5 litraa maitoa päivässä.

Jokatapauksessa, vaikka Paavo on aika nuori kiinteiden aloittamiselle, niin uskon että tämä oli oikea ratkaisu. Pikkuhiljaa on tässä tapauksessa hyvä tullut :)

Tänään maistoin porkkanaa :)

Joulu

Minun jouluni oli todella erilainen verrattuna aikaisempiin. Johtuen tietenkin siitä, että pikkuinen ukkelini oli ensimmäistä jouluaan viettämässä yhdessä meidän perheen kanssa <3

Oltiin pojan kanssa porukoideni luona koko jouluaatto. Laitettiin yhdessä jouluruokia pojan nukkuessa päiväunia. Vauva tietenkin heräsi juuri silloin kun istahdettiin joulupöytään ja sitten syötiinkin äitin kanssa vuorotellen, ensiksi äitini syötti vauvaa ja minä nautiskelin jouluateriaa. Arvasin tuon kyllä ennalta, että emme varmasti rauhassa saa joulupöydässä istua, mutta ei se haittaa!

Illalla jouduimme hieman kiireellä availemaan lahjat, sillä vauvalla alkoi olla kova väsy ja meidän piti lähteä siitä sitten heti kotia iltapuuhiin. Mitään sen ihmeellisempää en lahjaksi vauvalle toivonut, silti sukulaiset olivat ihania juttuja ukkelille ostaneet <3

Itse ostin vauvalle kolme bodya koossa 68 cm, pöllö-pehmolelun, Skip hop-pingviinirepun kyläilyjä varten sekä Brion kilpa-auton. Lisäksi tilasin vauvalle netistä kapalon nukuttamista helpottamaan. Sukulaisilta vauva sai lahjaksi paljon vaatteita, leluja sekä turvaistuimeen laitettavan lämpöpussin.

Kaikenkaikkiaan erilainen, mutta ihana joulu <3

Arkea vauvan kanssa

Synnytys sujui siis todella hyvin ja olenkin siihen kokonaisuutena älyttömän tyytyväinen. Ei sitä ilman puudutuksia olisi millään kestänyt :D Kirjoitan erillisen postauksen itse synnytyksestä, kunhan tässä ehdin ja jaksan :) Päästiin kotiin keskiviikko iltana sairaalasta. Alunperin tarkoitus oli kotiutua jo tiistaina, mutta vauvan sydämestä silloin vielä sivuääni kuului. Keskiviikkona tehtiin lisää tutkimuksia ja kaikki oli onneksi hyvin :) Keskiviikosta asti ollaan arkea yhdessä vauvan ja mieheni kanssa opeteltu. Tämä onkin ollut paljon haasteellisempaa kuin luulin. Siltikin vaan niin ihanaa <3

Imetyksen kanssa ollut hankaluuksia alusta asti. Onnistui hyvin sairaalassa, kun maito ei ollut vielä noussut. Nyt kun maito nousi, niin imuote kärsi ja rinnanpäät yllätys yllätys rikki. Päivän olen nyt vain vähän imettänyt ja muuten korviketta pullosta antanut. Vauva sairaalassa sai luovutettua äidinmaitoa lisämaitona, eli täysimetyksellä ei ole vielä ollenkaan ollut. Toivottavasti imetys nyt lähtisi sujumaan. Ostin kaupasta eilen Aventin manuaalisen rintapumpun ja sitten rintakumit. Molemmat oikein hyviä hankintoja, auttavat tässä tilanteessa paljon!

Vauva on minusta alusta asti ollut aika helppo tapaus, ainakin vielä. Ei turhia itkeskele, toki silloin kun hänellä on nälkä niin se myös kuuluu. Hän nukkuu päivällä pieniä päiväunia ja illalla alkaa tankkaamaan maitoa yötä varten. Yöunille aletaankin sitten klo 21-23 ja yön aikana vauva herää kerran kunnolla taas tankkaamaan ja nukkuukin sitten aamuun asti. Tämmöinen on vauvan päivärytmi ainakin tällä hetkellä.

Itse voin ihan hyvin, itkuisuutta on tosi paljon ollut nyt viime päivinä. Tuntuu kuitenkin, että alkaa jo hieman helpottamaan :) Nyt viime yönä sain ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa nukuttua 7 tuntia, muuten olen keskimäärin kaksi tuntia yössä nukkunut. Tämä yliväsyneisyys ja muutenkin vähän kierroksilla käyminen ovat vaikeuttaneet unensaamista. Eli sen suhteen rankkaa on ollut! :D

Kovin rakastunut olen tietenkin pieneen poikaani, jota tällä hetkellä Taaviksi kutsutaan <3

Synnytystapa-arvio

Maanantaina kävin aamusta synnytystavan arvioinnissa sairaalassa. Onneksi neuvolasta sinne lähetteen sain, koska nyt oma mieli paljon parempi synnytykseen lähtemistä ajatellen. Hieman alta kaksi viikkoa sittenhän pojan painoarvio oli jo 3500 g, sitä sillon hieman säikähdin. Sen takia sitten pääsin tuonne ihan oikeaan synnytystavan arviointiin, normaalisti sitä ei meidän paikkakunnalla tehdä edes ensisynnyttäjälle, jos ei ole aihetta.

Synnytystapa-arvio päivänä viikkoja oli 38+5. Aluksi kätilö teki mittauksia, aivan samat kuin neuvolakäynnillä aina tehdään. Mukana oli kaksi opiskelijaa, kätilö heitä opetti mittaamaan sf-mittaa. Sitten vauvan asentoa tutkittiin vatsan päältä, jokainen heistä vuorotellen. Ongelmana jälleen kerran oli supistusherkkä kohtuni, edes kätilö ei saanut selkoa vauvan asennosta kun vatsa kovettui heti kun siihen kosketti vähänkään :D Sitten makoilin lopuksi sängyllä ja vauvan sykkeitä ja supistuksia seurailtiin kymmenen minuuttia. Samalla opiskelijat tekivät haastattelua lääkäriä varten.

Sen jälkeen pääsinkin sitten suoraan lääkärin luokse ja nämä kyseiset opiskelijat tulivat sitten mukana. Lääkäri oli aivan huippu, hieman vanhempi mies. Tosi hauska ja älyttömän pätevän oloinen! Jälleen taas lääkäri tutki vauvan asentoa vatsan päältä. Sitten hän ultrasi samalla opettaen opiskelijoita. Tällä kertaa vauvan painoarvioksi saatiin 3400 g, hän kasvaa täydellisesti keskikäyrillä lääkärin mukaan.

Lopuksi sitten tehtiin sisätutkimus, ensiksi opiskelijat ja sitten vielä lääkäri. Lääkäri joutui aika kovakouraisesti tutkimusta tekemään, onneksi se ei pitkään kestänyt. Ei kuitenkaan mikään kovinkaan kiva kokemus : D Kohdunsuu oli pehmeä, pituutta 1,5 cm kuulemma jäljellä. Kaikki siis ihan kunnossa. Lääkärin mukaan vauva mahtuu oikein hyvin alakautta syntymään, eikä tarvetta synnytyksen käynnistykselle vielä tässä vaiheessa ole.

Tuosta synnytystapa-arviosta jäi itselle oikein positiivinen mieli ja kovin oma olo keveni. Ja olihan se kiva jälleen kerran taas päästä pikku-ukkoa ultran kautta kurkistelemaan. Koko raskauden aikana olen häntä nähnyt jo viisi kertaa ultran kautta! :D Ja minusta oli kyllä hyvä kun oli noita opiskelijoita mukana käynnillä, asiat selitettiin oikein maalaisjärjellä heille ja siitä samalla itsekin oppi. Ainoastaan tuo sisätutkimus x3 oli hieman epämiellyttävä kokemus, mutta hyvin siitäkin selvisi :) Koko eilisen päivän ja illan olikin sitten supistuksia riesana : D Lääkäri varoittelikin, että kun näin loppuvaiheessa kunnon sisätutkimusta tehdään niin supistuksia saattaa siitä aiheutua.

Lonkkakipuja ja muita kuulumisia

Yöt sujuisivat muuten hyvin, mutta lonkkakivut ovat alkaneet ikävästi vaivata :( Vaikka käännän kylkeä tunnin välein yöllä, niin silti lonkat kipeytyvät. Vessaan on todella hankala nousta sängystä kun lonkat ovat aivan jumissa. Lonkista välillä kuuluu ihmeellisiä naksahduksiakin, yleensä juurikin silloin kun sängystä ylös nousen. Noh onneksi raskautta ei ole paljoa enää jäljellä, joten kauaa ei tarvitse enää kärvistellä :)

Muuten vointi mitä mainioin! Joka ilta koiran kanssa käydään lenkillä ja päivät menee sitten kotia siivoillessa ja laitellessa. Jotenkin kuvittelin, että loppuraskaus olisi kauhean rankkaa ja vaikeaa aikaa. Onneksi näin ei minun kohdallani ole, välillä edelleen unohdan olevani raskaana :D Ajatukset on paljon synnytyksessä, osittain se pelottaa ja jännittää. Mutta onneksi se jännittäminen on ihan normaalia. Jospas siitä sitten hengissä selviäisin :D

Maanantaina kävin neuvolassa, siitä en nyt mitään erillistä postausta tee. Kaikki oli edelleenkin ookoo. Neuvolatäti sanoi, että kovin supistusherkkä on kohtuni, kovettui heti kun alkoi vauvan asentoa tunnustelemaan. Päivittäin onkin noita harjoitussupistuksia ja menkkamaisia tuntemuksia ollutkin. Sain lähetteen ensi maanantaiksi ihan oikeaan synnytystapa-arvioon, siitä sitten lisää myöhemmin. Kylläpä jännittää! Siellä onneksi minun käsittääkseni on ihan oikea synnytyslääkäri arvioimassa, joten osaavissa käsissä ollaan! :)

Neulomisesta olen innostunut nyt viikon aikana ihan toden teolla! Vauvalle tein pienen pipon, itselleni tein pipon ja nyt sitten olen tekemässä itselleni tuubihuivia. Hyvää ajanvietettä :D

Vasemmalla minun pipo, oikealla pojun :)

Painoarvio-ultra

Aamusta pyörähdettiin äitini kanssa painoarvio-ultrassa. Miltei koko raskauden yläkäyrillä ollut sf-mitta oli syynä ylimääräiseen ultraukseen. Ja todellakin oli hyvä juttu, että minulle ylimääräinen ultra järjestettiin. 

Sillä tänään (eli menossa nyt rv 37+1) pojan painoarvio oli jo 3500 grammaa! Apua sanon minä. Toki kyseessä on arvio, voi siis heittää suuntaan tai toiseen. Lääkäri sanoi, että on mahdollista ettei vauva enää vatsassa kasva juurikaan tai sitten kasvaa jopa 200 grammaa viikossa. Jokatapauksessa lääkäri oli sitä mieltä, että jos menee lähelle laskettua aikaa niin sitten heti uudelleen kunnon synnytystapa-arvioon, niin selviää että kuinka paljon vauva silloin painaa ja, että mahtuuko alakautta syntymään. Ja sanoi, että vauvaa ei mahassa tulla pitämään paljoa yli lasketun ajan, koska on jo noin suuri.

Lapsivettä oli sopivasti ja vauva oli hienosti raivotarjonnassa. Liikkui paljon ja oikein hyvinvoivalta vaikutti. Pyysin vielä varmistusta sukupuolelle ja sukupuoli ei todellakaan jäänyt arvailujen varaan :D Siellähän masussa heilui "pienenpieni" ukkeli <3

Ennen minua ei synnytys juurikaan pelottanut. Nyt kyllä jännittää.

Raskausviikko 37+0

= Pieni vauvani on siis vihdoin ja viimein täysiaikainen! <3

Sen kunniaksi käytiin äitini ja siskoni kanssa hieman shoppailemassa. Ostin muutamat kaarituettomat imetysliivit, ajattelin niillä alkuun pärjätä. Hankin sitten parempia tarvittaessa :) Tuli shoppailtua tällä kertaa vain ja ainoastaan itelleni vaatteita, kuten sukkia, yöhousut ja paitoja. Ostelin sen kokoisia, että olisivat sitten synnytyksen jälkeen suurinpiirtein sopivia. Paljon ajatukset ovat jo tulevaisuudessa, tekisi mieli hirveästi hankkia uusia kotivaatteita, joissa mukava sitten vauvaa hoitaa <3

Ikävä kyllä olen muutamia päiviä saanut kärsiä kivuista. Välillä kovistakin :( Alavatsaa jomottaa inhottavasti melkein koko ajan. Lisäksi päivittäin ollut harjoitussupistuksia sekä uskoisin, että myös ihan oikeitakin supistuksia. Päivät menneet lähinnä sängyssä tai sohvalla makoillessa :D Onneksi on olemassa tallentava digiboksi, päivieni pelastus! :)

Vaikka kipuja onkin, niin ikinä en tätä pois kyllä vaihtaisi! Uskomatonta, että vielä hetki ja HÄN on vihdoin täällä <3

Rakkausmasuni <3

Oispa aina pyykkipäivä

Tänään on mennyt koko aamu pyykkiä pestessä. Hain remontin keskeltä kaikki peitot, viltit ja tyynyt ja pesin ne pyykkikoneessa puhtaiksi. Kiva saada kaikki puhtaana sitten takaisin, kun joskus pääsen asuntooni asumaan jälleen :)

Erityisen ihanaa on pyykkääminen minusta tällä hetkellä. Voisin pestä pyykkiä joka päivä vain ja ainoastaan sen takia, että kaikki pyykkijauheet ja huuhteluaineet tuoksuvat NIIN ihanilta <3 Varsinkin käyttämäni pinkki Comfortin huuhteluaine tuoksuu omaan nenääni kyllä aivan uskomattoman hyvältä. Ja sitten pyykkien levityskin on nykyään niin mieleistä puuhaa, kun saa tuoksutella puhdasta pyykkiä siinä samalla :)

Kyllä tämä on sitten välillä myös huvittavaa touhua olla raskaana :D

Kuva täältä!

Voihan putkiremontti

Laskettuun aikaan on reilu kuukausi ja asunnossani ei pysty asumaan remontin takia. Remontti on nyt kestänyt reilun viikon ja pitäisi olla viimeistään kahden viikon päästä valmis.

Toivon kovasti, että vauva ei vaan synny ennen aikojaan ja että remontti valmistuu ajallaan. Muuten olen lievästi sanottuna kusessa, kun eipä sitä vastasyntyneen kanssa voi oikein remontin keskellä asua. Nyt siis kädet (ja jalat!) ristiin! :D

Neuvolakäynti rv 32+2

Iltamasua rv 32+1

Aamumasua rv 32+2

Tänään aamupäivästä pyörähdin jälleen neuvolassa. Mitään sen erikoisempaa ei tällä neuvolakäynnillä ollutkaan, perus mittaustuloksia jälleen neuvolakorttiin kirjattiin.

Päivämäärä: 12.09.2014
Raskausviikko: 32+2
Paino: + 749 g/vko (hieman liikaa tullut, huhhuh :D)
Turvotus: -
RR: ensimmäisellä mittauksella 124/92, toisella 107/79
U-Prot: h+
Kohdunpohjan korkeus: 32
Vauvan sydämensyke: + 148
Liikkeet: ++

Eli pissassa oli hieman proteiinit koholla. Tosin kuulemma voi ihan vaan valkovuodosta johtua, joten asiaa ei terveydenhoitaja sen enempää ääneen ihmetellyt. Ei siitä varmaan itse vielä kannata huolestua tai enempää stressiä repiä?

Sf-mitta on jälleen yläkäyrillä, onneksi! Viimeksihän se ei ollut senttiäkään kasvanut. Hieman menee miten sattuu, kun mittaajat ovat vaihdelleet. Onneksi kaikki kuitenkin hyvin, eikä mihinkään tutkimuksiin tarvinnutkaan lähteä! :)

Ensi kerralla varataankin sitten lääkäriaikaa! Meilläpäin neuvolalääkärillä käynti on kuulemma raskauviikoilla 35-37. Aivan käsittämätöntä, että miten nopeasti tämä raskausaika on mennyt. Kohta sitä onkin jo oma poju sylissä, en malta odottaa <3

Neuvolakäynti rv 30+0

Pari päivää olen flunssan kiusattavana joutunut olemaan. Kuumetta ei kuitenkaan ollut tänään eikä eilenkään, joten menin neuvolakäynnille normaalisti.

Tälle neuvolakäynnille oli minulle varattu aikaa reilusti enemmän kun yleensä. Juteltiin paljon tilanteestani tulevana yksinhuoltajana sekä jo hieman synnytyksestäkin. Pitäisi alkaa miettimään, että kenet haluan mukaan synnytykseen. Onko se lapsen isä, oma äitini vai kenties ihan ulkopuolinen tukihenkilö? Ei mitään hajua, en tiedä. Onneksi sitä ei tarvitse vielä tietääkään.

Niitä perinteisiä mittauksiakin tehtiin jälleen kerran. Neuvolakorttiin kirjattiin seuraavat mittaustulokset:
27.08.2014 rv 30+0
Painonmuutos/viikko: +400g
Turvotus: -
Verenpaine: 131/83
Vauvan sydämensyke: + 145-152
Liikeet: ++

Painoa ei onneksi ole tullut nyt liikaa, vaikka olen kipeänä ollutkin ja liikunta on sen takia vähemmälle jäänyt. Pissa oli puhdas.

Ihmetystä aiheutti tällä kerralla sf-mitta. Viimeksi 05.08.2014 sf-mitta oli 28 cm. Nyt tulos oli täysin sama, ei senttiäkään suurempi. Viimeksi lääkäri mittasi, nyt terveydenhoitaja. Eli mittaajan vaihdos on tulokseen voinut mahdollisesti vaikuttaa. Ensi kerralla jos sf-mitta ei ole tarpeeksi kasvanut niin aletaan varmaan sitten tutkimaan tarkemmin. Kyllähän tuo silti hieman huolta herättää :(

Vauva oli terveydenhoitajan mukaan raivotarjonnassa jo. Sehän toki voi mittaustulokseen vaikuttaa, kun vauvan asento on vaihtunut. Ja viimeksi minulle painoa oli kertynyt melkein kilo viikossa. Toivottavasti seuraavalla kerralla sf-mitta olisi jo kasvanut ja vauvalla olisi kaikki hyvin!