Raskausajan ravitsemus

Raskauden myötä olen alkanut kiinnittämään paljon enemmän huomiota terveelliseen ja tasapainoiseen ravitsemukseen. Ennen raskautta ja alkuraskaudessa en noudattanut kovinkaan tarkasti säännöllistä ateriarytmiä ja herkuteltua tuli turhan usein. Kyllä herkuttelu kuuluu omaan elämääni vieläkin, tosin ei niin usein kun ennen. Tavoitteena olisi, että jossain vaiheessa saisin karsittua herkut, kuten suklaan ja karkit lähes kokonaan pois ruokavaliostani. Voi olla ehkä mahdoton tehtävä, mutta mitä vähempi niin sen parempi :)

Olen alkanut syömään paljon enemmän hedelmiä ja marjoja. Ennen hedelmäkori ammotti usein tyhjyyttään, nyt siinä on aina erilaisia hedelmiä tarjolla. Pakkasessa on sitten itse keräämiäni marjoja, joita usein lisään esimerkiksi puurojen ja jugurtin sekaan.

Eniten huomiota olen kiinnittänyt ateriarytmiin. Alkuraskaudessa säännöllisen ateriarytmin noudattaminen oli lähes mahdotonta pahoinvoinnin takia ja väsymyksen takia ainakin minun kohdallani. Nykyään syön lähes tunnin tarkkuudella joka päivä samaan aikaan. Koska olen lomalla niin säännöllistä ateriarytmiä on paljon helpompi noudattaa kuin töissäkäydessäni. Vuorotyötä tehdessäni syötyä tuli milloin mitenkin.

Aamiainen
Aamupalan syön joka aamu klo 8-9 riippuen siitä, että mihin aikaan herään. Aamiaisella syön yleensä yhden tai kaksi palaa leipää. Lisäksi sitten joko jugurttia, marjoja, hedelmiä, puuroa tai joskus muroja. Tällä hetkellä olen banaanin, viinirypäleiden ja ananaksen suurkuluttaja :P

Välipala
Seuraavan kerran syön oikeastaan aina siinä klo 12 aikoihin. Välipala koostuu samoista ruoka-aineista kuin aamupalakin, mutta ei ole niin runsas. Usein välipalaksi syön palan leipää ja hedelmän. Joskus saatan keittää kupin teetä välipalalla, aika harvoin tosin nykyään.Välipalan tarkoituksena itselläni ainakin on se, että jaksan odottaa lämpimään ruokaan asti. Tarkoitus ei siis ole mahaa täyteen ahtaa :)

Lämmin ruoka
Syön yhden lämpimän ruuan päivässä. Lämpimän ruuan teen joka päivä klo 15-16. Ruuaksi kokkailen ihan perus kotiruokaa. Usein tulee syötyä esimerkiksi jauhelihakastiketta, lasagnea, nakkikastiketta, kasvissosekeittoa tai kinkkukiusausta. Kalaruokia en yleensä tee itse vaan käyn sitten vanhempieni luona syömässä niitä. Noin kerran kuukaudessa sallin itselleni luvan käydä pizzalla tai hampurilaisella, en useammin. Lämpimän ruuan kanssa usein syön raejuustoa, salaattia tai punajuurisalaattia. Ruokajuomana rasvaton maito, vesi tai joskus mehu. Silloin tällöin esimerkiksi keiton syötyäni saatan syödä jälkiruuan, esimerkiksi palan pullaa, hedelmän tai jäätelöä. Yleensä en kyllä jälkiruokaa ruuan päälle jaksa syödä, eikä tee mielikään makeaa.

(Välipala tarpeen mukaan tässä välissä ennen iltapalaa. Yleensä pala leipää tai hedelmä.)

Iltapala
Viimeisen kerran syön siinä klo 20 aikoihin. Iltapalalla syön yleensä sitä samaa mitä aamupalallakin. Joskus sitten keitän kupin kuumaa kaakaota tai viinimarjamehua iltapalan lisäksi.

Siinäpä minulle sopiva ateriarytmi. Kun tuota säännöllistä ateriarytmiä olen alkanut noudattamaan niin raskauskilojen kertyminen on pysynyt paljon paremmin kurissa, vaikka silloin tällöin herkuttelemaan sorrunkin. Yleensä yritän ruokailujen yhteyteen herkuttelun ajoittaa, silloin sitten syön kevyemmin muuten sitten. Suklaa on se pahin vihollinen! Leivon aika usein itse ja olen huomannut, että herkuteltua tulee silloin paljon enemmän kun ei ole ketään muuta syömässä herkkuja. Olenkin aina leivottuani vienyt puolet vanhempieni iloksi, näin ei tule itse syötyä liikaa. Ja omaan pakkaseen on sitten hyvä jemmata vierasvaroiksi leipomiani herkkuja.

Energiantarve raskaana ollessa nousee muistaakseni sen 200 kaloria/ päivä. Eli siis yhden voileivän verran suurinpiirtein. En kyllä itse laske kaloreita enkä ole mitenkään pyrkinyt yhtään enemmän syömään kuin ennen. Ajattelu syö kahden edestä on siis aivan väärä. Minusta muutenkin enemmän tulisi kiinnittää ruuan laatuun huomiota kuin ruuasta saatujen kalorien jatkuvaan laskemiseen.

Kuka mukaan synnytykseen?

Miten voi olla niin vaikeaa päättää, kenet otan mukaan synnytykseen? Vai otanko ketään? Olisiko synnytykseen niin kamalaa mennä yksin, vaikka ensisynnyttäjä olenkin? Kyllähän moni nainen varmaan joutuu synnytyksen yksin kokemaan, esimerkiksi silloin kun mies joutuu jäämään vahtimaan perheen lapsia.

Asiaa kun olen pohtinut niin minusta minulla on neljä vaihtoehtoa.

1. Voisin ottaa mukaan synnytykseen lapsen isän. Lapsen isä on osittain jo luvannutkin synnytykseen osallistua. Kuitenkin mieltäni painaa se, että entä jos hän ei sairaalaan ilmaannukaan? Hän on nimittäin tehnyt tosi paljon minulle sitä, että jättää viesteihin ja puheluihin vastaamatta. En vain luota siihen, että hän on mukana synnytyksessä.

2. Toinen vaihtoehto olisi ottaa synnytykseen mukaan oma äitini. Äitini olisikin kovin halukas mukaan lähtemään. Itse en vaan ole asiasta kovin innostunut. Tuntuu jotenkin, että olen jo aikuinen ja minun pitää selvitä tästä ilman äitiä. Ei vaan tunnu luonnolliselta ottaa äitiä mukaan, vaikka en mitään pahaa tarkoitakaan.

3. Kolmas ja ehkä se mietityttävin vaihtoehto olisi tuo Doula eli vapaaehtoistyöntekijä. Doulan tehtävänä on auttaa äitiä kokemaan synnytys turvallisena ja positiivisena tapahtumana. Käsittääkseni Doula on mukana synnytyksessä ponnistusvaiheeseen asti, voin toki olla väärässäkin. Doulakorvaus on synnyttäjältä 50 euroa, joka käytetään doulatoimintaan.

En oikein osaa sanoa, että mitä ajattelen tuosta Doula-toiminnasta. Toisaalta voisi olla hyvä juttu, että olisi hieman tuntemattomampi henkilö tukena synnytyksessä. Toisaalta taas ei.

4. Vaihtoehto neljä. Alussa tästä jo kirjoitinkin. Entä jos vaan menisin synnyttämään yksin? Onhan siellä kokeneita hoitajia turvana varmasti. Ei yksin synnytykseen meneminen minua ajatuksena edes kauhistuta tai pelota. Jotenkin se vain tuntuisi tällä hetkellä ihan parhaalta vaihtoehdolta. Tai sitten se voisi olla vain se varavaihtoehto, jos lapsen isä tekeekin oharit.

Päivä päivältä tunne siitä, että haluan mennä synnyttämään yksin, on vain vahvistunut. Otetaankohan yksin menevää synnyttäjää jotenkin eritavalla huomioon sairaalassa? Voikohan synnytyksestä ylipäänsä jäädä ihan hyvä ja positiivinen kokemus, vaikka siellä yksin olisinkin? Olisikohan ihan tuhoon tuomittu ajatus? :D

Ensimmäinen perhevalmennus

Ensiksi ajattelin, että en jaksa koko perhevalmennukseen mennä ollenkaan, kun olo oli niin flunssainen. Noh niin se vaan mieli muuttuu ja päätinkin, että kyllä sinne on mentävä. Koko perhevalmennuksen ajan oloni oli inhottavan kuumeinen ja ääni meinasi hävitä kesken kaiken. Onneksi äänessä ei tarvinnut olla alkuesittelyä lukuunottamatta :D

Perhevalmennuksen aiheena oli loppuraskauden mahdollisesti mukanaan tuomat fyysiset ja psyykkiset muutokset, lapsivuodeaika ja imetys. Valmennuksessa oli minun lisäkseni kolme pariskuntaa. Eli olin siis ainoa, joka tuli valmennukseen ilman miestä. Lisäksi kaikki muut olivat paljon minua vanhempia. Oli kyllä kieltämättä aikalailla "perheen musta lammas-olo".

Perhevalmennuksessa käytiin kyllä todella tärkeitä asioita läpi, varsinkin imetyksestä. Katseltiin yhdessä imetyksen apuvälineitä, kuten imetyspumppua, liivinsuojuksia ja nännikumeja. Kieltämättä pahaa teki, kun käytiin läpi asioita parisuhteesta ja isyydestä.

Valmennus kesti melkein kaksi tuntia ja minusta siinä välissä olisi pitänyt olla pieni tauko. Ainakin itselläni kylkikipu oli aika jäätävä, kun piti niin kauan istua paikoillaan. Kai sitä nyt toki olisi saanut jaloitellakin, mutta en sitten kehdannut kesken kaiken :D

Kuitenkin olen tyytyväinen, että lähdin valmennukseen. Olisinpa ensi viikon perhevalmennuksessa jop terveempi, niin pystyisi keskittymään entistä paremmin.

Nyt sitten saunaan ja sen jälkeen kuppi kuumaa mustaherukkamehua! Toivottavasti kadoksissa oleva ääneni löytyisi lähipäivinä :)

Perhevalmennuksesta saatiin iltalukemistakin mukaan :)

Neuvolakäynti rv 30+0

Pari päivää olen flunssan kiusattavana joutunut olemaan. Kuumetta ei kuitenkaan ollut tänään eikä eilenkään, joten menin neuvolakäynnille normaalisti.

Tälle neuvolakäynnille oli minulle varattu aikaa reilusti enemmän kun yleensä. Juteltiin paljon tilanteestani tulevana yksinhuoltajana sekä jo hieman synnytyksestäkin. Pitäisi alkaa miettimään, että kenet haluan mukaan synnytykseen. Onko se lapsen isä, oma äitini vai kenties ihan ulkopuolinen tukihenkilö? Ei mitään hajua, en tiedä. Onneksi sitä ei tarvitse vielä tietääkään.

Niitä perinteisiä mittauksiakin tehtiin jälleen kerran. Neuvolakorttiin kirjattiin seuraavat mittaustulokset:
27.08.2014 rv 30+0
Painonmuutos/viikko: +400g
Turvotus: -
Verenpaine: 131/83
Vauvan sydämensyke: + 145-152
Liikeet: ++

Painoa ei onneksi ole tullut nyt liikaa, vaikka olen kipeänä ollutkin ja liikunta on sen takia vähemmälle jäänyt. Pissa oli puhdas.

Ihmetystä aiheutti tällä kerralla sf-mitta. Viimeksi 05.08.2014 sf-mitta oli 28 cm. Nyt tulos oli täysin sama, ei senttiäkään suurempi. Viimeksi lääkäri mittasi, nyt terveydenhoitaja. Eli mittaajan vaihdos on tulokseen voinut mahdollisesti vaikuttaa. Ensi kerralla jos sf-mitta ei ole tarpeeksi kasvanut niin aletaan varmaan sitten tutkimaan tarkemmin. Kyllähän tuo silti hieman huolta herättää :(

Vauva oli terveydenhoitajan mukaan raivotarjonnassa jo. Sehän toki voi mittaustulokseen vaikuttaa, kun vauvan asento on vaihtunut. Ja viimeksi minulle painoa oli kertynyt melkein kilo viikossa. Toivottavasti seuraavalla kerralla sf-mitta olisi jo kasvanut ja vauvalla olisi kaikki hyvin!

Imetystyyny

Ajattelin, että imetystyynyn hankkiminen on hieman turhaa. Minulla ei siis ollut mitenkään tarkoitus hankkia imetystyynyä, koska uskon, että ilmankin pärjää.

Äitini sitten yllätyksekseni oli tutultansa hakenut vauvalle jälleen kerran vaatteita sekä imetystyynyn! Imetystyyny on merkiltään Emma, ihan suomessa valmistettu. Tyynyssä on irrotettava päällinen, joten puhtaana pitäminen on helppoa.

Toissailtana ajattelin kokeilla millaista olisi itse nukkua tuon tyynyn kanssa. Voin kertoa, että tuo tyyny on pelastanut minun yöuneni jo kahtena yönä. Sen saa todella hyvin tukemaan vatsaa, mikä helpottaa hyvän nukkuma-asennon löytämistä. Kasvavan vatsan takia ainakin itselläni on ollut hieman hankaluuksia hyvän nukkuma-asennon kanssa. Tuohon tyynyyn olen siis jo nyt todella tyytyväinen, vaikka sitä en ihan alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan ole vielä käyttänytkään. Toivottavasti tyynystä on apua myös imetyksen kanssa :)

Raskausviikko 29 (+2) tänään

Keskiviikkona vaihtui taas raskausviikot ja oli jo silloin tarkoitus tehdä siitä ihan erillinen postaus. Noh nyt olen muutaman päivän myöhässä, parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Vointi edelleen suhteellisen hyvä. Kipuja toki on, mutta ne kyllä asiaan kuuluvatkin. Edelleen kylkikivut vaivaavat, jos istun pitempään kuin vartin paikallani. Kasvava kohtu painaa jotain hermoa varmaankin. Kävellessä vaivaa sitten liitoskivut. Eli ainut kivuton asento on makuuasento :- D Ei minun päiväni onneksi ihan makoillessa mene, ainakaan vielä. Sängystä nouseminen on jo hieman hankalampaa, enää ei kärsi niin vaan loikata ylös. Närästys on seurana jo päivittäin, tosin se loppuu yleensä heti kun apteekista ostamaani närästyslääkettä otan.

Vauva potkii paljon joka päivä. Potkut ovat jo voimakkaita, välillä niitä ihan säikähdän. Oikein liikkuvainen kaveri mahassa asustaa vuorokaudenajasta riippumatta. Vessassa saa juosta todella usein, välillä pissahätä ilmestyy kuin tyhjästä. Joka yö käyn keskimäärin 4-7 kertaa vessassa, eli unia tulee pätkissä nukuttua.

Kaikenkaikkiaan voin omasta mielestäni edelleen erinomaisesti :) Tai ehkä olen vaan asennoitunut hyvin noihin kipuihin ja vessassa juoksemisiin, niin ne eivät juuri haittaa :D Napa on hassusti alkanut leviämään, näkyy aina kaikkien paitojen läpi. Varmaan ei mene kovinkaan kauan kun pullahtaa ulospäin :D

P.s Kuvissa näkyy henkkamaukalta hankkimani äitiyshousut. Rakastan noita! : D Ihanan löysät ja mukavat jalassa!

Millainen minä olen?

Luonne ja ulkonäkö
Luonteeltani olen omasta mielestäni iloinen ja päättäväinen ihminen. Ulkonäöltäni olen aika tavallinen, suomalaisen näköinen tyttönen. Minulla on vaalean ruskeat hiukset, vihreät silmät ja pitkät silmäripset. Kesäisin hiukseni vaalenevat paljon auringonvalon takia. Hirveästi en yleensä meikkiä käytä, ellei ole sitten juhlia tai muuta syytä meikkaamiselle. Kotona en jaksa meikata ollenkaan. Kotona viihdyn ohuissa kollareissa tai legginseissä, kaupungilla farkuissa ja saappaissa.

Perhe
Perheeseeni kuuluu kaksi pienikokoista koiraa. Toinen on rodultaan sekarotuinen ja toinen on cockerspanieli. Nurkissani asustaa myös valkoinen vanha kani, joka on ollut minulla jo vuosia. Eläimet ovat aina olleet todella tärkeitä minulle, enkä niistä voi kuvitellakaan luopuvani, vaikka perheeseen lapsi syntyykin. Kovin läheinen olen vanhempieni ja sisarusteni kanssa, joten hekin kuuluvat perheeseeni, vaikka emme saman katon alla asukaan. Kaikkein läheisin ihminen minulle tässä maailmassa on oma äitini. Minulla on muutama läheinen ystävä, joiden kanssa vietän aikaa. Sitten on tietenkin niitä kavereita paljon, joita ei niin usein tule nähtyä. Mitään parasta ystävää minulla ei oikeastaan ole koskaan ollutkaan.

Koti ja vapaa-aika
Asun 52-neliöisessä saunallisessa rivitalokaksiossa rauhallisella paikkakunnalla. Rakastan kotiani. Viihdyn täällä hyvin, eivätkä päivät tunnu pitkiltä. Vapaa-ajallani tällä hetkellä touhuan eläinteni kanssa, neulon ja lenkkeilen. Välillä innostun valokuvailemaan järjestelmäkamerallani, yleensä "uhrina" eläimet. Vauvan synnyttyä tuleekin varmasti otettua kuvia sitten enemmän :) Tykkään käydä mökillämme sekä muutenkin liikkua luonnossa koirien kanssa. En tykkää helteistä, lempivuodenaikani on syksy. Rakastan sadetta, silloin yleensä lähden koirien kanssa lenkille. Jos tekemisenpuute iskee, niin minua viihdyttää lempisarjani Pretty Little Liars. Paljon vietän aikaa yksin. Ei minusta silti kovinkaan yksinäiseltä tunnu, onhan minulla eläimet seuranani aina.

Äitiys
Äitinä tulen olemaan varmasti huolehtivainen ja rakastava, niinkuin varmasti jokainen äiti on omalle lapselleen. Valmistautuminen tulevaan äitiyteen ja perheenlisäykseen on opettanut minua olemaan säästäväisempi rahan suhteen, suunnittelemaan enemmän tulevaisuutta sekä asettamaan lapsen itseni edelle jo nyt, vaikka lapsi vielä mahassa onkin. Ennen tykkäsin hankkia itselleni paljon uusia vaatteita jopa hieman holtittomasti rahaa kuluttaen. Nykyään pohdin pitkään, että tarvitsenko oikeasti uusia vaatteita, vai voisiko rahan käyttää viisaammin. Toisaalta olen alkanut hieman hamstraamaan käyttötavaraa, pahan päivän varalle :D Esimerkiksi hoitoaineita, hammastahnaa, vessapaperia... Kuulostaa jotenkin hullulta, mutta en tiedä miksi minusta on sellainen tullut : D

Muuta mukavaa...

Tykkään rentoutua siivoamalla asuntoani. Tulee hyvä mieli, kun on puhdasta. Minusta pesuaineet vaan tuoksuvat tällä hetkellä niin ihanilta, tulee siivottua senkin takia usein. Imuroin yleensä kerran päivässä, eläinten takia.

Lempivärini on valkoinen. Tykkään käyttää mustia ja pinkkejä vaatteita, sisustuksessa suosin valkoista suurimmaksi osaksi. Oman kodin sisustaminen on minulle tärkeä juttu, sisustus elääkin koko ajan kodissani.

Keräilen muumimukeja ja muitakin muumi-astioita. Mukeja löytyy tällä hetkellä 47 kappaletta. Oma muumimuki-kaappi onkin ylpeyden aiheeni. Muumimukit eivät ole käytössä, vaan koristeena enimmäkseen vain. Ehkä sen takia, että suurin osa mukeista on sellaisia, joita ei enää myydä.

Noh siinäpä oli hieman lisää tästä ruudun takana kirjoittelevasta mammasta :D Nyt lähdenkin hedelmäsalaatin tekoon :)

Vaatehankintoja

Taisin jossain vaiheessa blogissani hieman lupailla ja vannoa, etten enää vauvalle vaatteita hanki. Kaapithan jo pursuavat vauvalle hankituista vaatteista ja tarvikkeista. Olenkin alkanut hankkimaan vauvalle tulevaisuutta varten jo hieman suurempia vaatteita, kokoa 68 ja 74 cm. Lisäksi äitini ahkerasti ostelee pikku-jäbälle vaatteita. Nyt pientä kuvapostausta ja hehkutusta uusimmista hankinnoista, jotka pääsevät sitten käyttöön varmaan ehkä ensi kesänä?

Budapestin tuliainen, koko 74cm.

Budapestin tuliainen, koko 74cm.

Ostokset Citymarket, harmaat koko 68cm ja ruskeat 74cm.

Olen huomannut, että värimaailma itse ostamissani vauvanvaatteissa on melkein aina sama. Suosin luonnollisia värejä: valkoista, harmaata, beigeä ja ruskeaa. Nehän sattuvat käymään sitten tyttölapsellekin, jos sukupuoli ei paikkaansa pitäisikään. Huomaan, että omat lempivärini vaikuttavat paljon siihen, mitä vauvalleni haluan päälle pukea.
(Löytyy kaapista onneksi pojalle myös kirkkaan vihreitä ja sinisiä vaatteita jokunen kappale kuitenkin : DD)

Tervetuloa raskausarvet!

Viikko sitten itseäni peilailin ja kauhukseni huomasin, että ensimmäiset raskausarvet ovat ilmestyneet. Ensimmäiset raskausarvet ilmestyivät minulle siis raskausviikolla 27+0. Painoa minulle on koko raskauden aikana kertynyt noin 5 kiloa.

Raskausarpia on minulla tällä hetkellä molemmissa kyljissä sekä yksi alavatsassa. Arpia yritin kuvata, mutta se oli hankalaa. Kuitenkin punaiset viirut jo selkeästi näkyvät ja lisää varmasti tulee. Osasin kyllä odottaa, että minulle arpia raskauden myötä tulee paljon. Ihoni on aina ollut kuiva ja se vaikuttaa varmasti raskausarpien syntymiseen paljonkin. En kuitenkaan osannut odottaa, että arvet ilmestyvät jo näin aikaisin. Monilta olen kuullut, että niitä alkaa tulla vasta juuri ennen synnytystä. Miltähän kehoni mahtaakaan näyttää sitten synnytyksen jälkeen? :o

Kovin ahkerasti olen vatsaa, rintoja sekä kylkiäni rasvaillut aamulla ja illalla nukkumaan mennessäni. Aamulla rasvaan yleensä perusvoiteella ja iltaisin ihan öljyllä.

Aqualan L
Käytän perusvoiteena ihon rasvaukseen yleensä aamuisin. Hajusteeton perusrasva. Imeytyy nopeasti ja on hinnaltaan edullinen. Hinta 9,30 €.

Decubal Body Lotion
Hyvä tuote kuivalle iholle, hajusteeton tämäkin. Rasvapitoisuus 16%. Hinta 7,70 €.

Vichy Complete Action Anti-Stretch Mark Cream raskausarpivoide
Apteekista ostin kun siellä myyjä tuota tuotetta niin kovasti suositteli. Voide on tarkoitettu nimenomaan raskausarpien ehkäisyyn. Imeytyminen kestää jonkin aikaa. Hintaa en muista, enkä netistä löytänyt. Hinta muistaakseni hieman yli 20 €.

Bio-Oil
Viimeisenä se lempparini! <3 Aivan ihanan tuoksuinen öljy, voisin rasvailla ihoani jatkuvasti kyseisellä tuotteella :D Tuoksu on minusta aivan mielettömän hyvä, ei liian voimakas. Tuotetta käytetään raskausarpiin, kuivuneelle ja ikääntyvälle iholle. Kaverini suositteli ostamaan apteekista Bio-Oilia, olen todella tyytyväinen ollut. Hinta 11,90. 

Siinäpä käyttämäni voiteet ja öljy. En osannut valita vain yhtä tuotetta arpien ehkäisyyn, joten käytän muutamia vuorotellen. Kuitenkin eniten tuota Bio-Oilia tällä hetkellä. Löytyykös muilta yhtä "kivoja" raskausarpia jo? :D

Hukassa.

Neuvolakäynnillä tuli puheeksi, että kannattaisi lapsen isän kanssa miettiä jo huoltajuus- ja elatusasioita hieman etukäteen. Hiemanhan se on hankalaa, kun lapsen isä ei halua minua nähdä, eikä vastaa puhelimeensa, kun yritän soittaa. Tekstiviestillä olen vähän yrittänyt saada asioihin selvyyttä, tosin aika huonolla menestyksellä.

Huoltajuuden suhteen toivoisin kovasti, että lapsen isä suostuisi siihen, että olen lapsen yksinhuoltaja. Uskonkin, että hän siihen suostuu. Eihän tuollaisesta ihmisestä oikein huoltajaksi ole, kun ei mitään lapseen liittyviä asioita halua kanssani selvittää. Kysyin lapsen isältä huoltajuudesta, vastaus on edelleen, että aivan sama.

Lapsen isä haluaa ehdottomasti dna-testit, ei suostu tunnustamaan isyyttään ilman testiä. Kuvittelee siis, että lapsen isä voi mahdollisesti olla joku muu kuin hän. Tämä asia minua loukkaa todella syvästi. Varmaan hän on koko suvulleen kertonut, ettei edes välttämättä ole lapseni isä. Minulle hän on suoraan sanonut, ettei usko olevansa lapsen biologinen isä. Aivan sama sitten, mitä siihen yritän vastaan sanoa. Totuushan on se, ettei muita isäehdokkaita todellakaan ole, valitettavasti. Melkein toivoisin, että olisi.

Elatusmaksuja en tule varmasti lapsen isältä ainakaan kokonaisuudessa samaan. Hänellä on rahasotkuja, joten ei varmasti kykene maksamaan edes sitä minimisummaa, mikä hänen kuuluisi lapsestaan kuukausittain maksaa. Eli siis Kelahan todennäköisesti lapsen elatusmaksut tulisi maksamaan, jos isyys selvitetään.

Mielessäni onkin käynyt, että entä jos isyys jätetään vain selvittämättä. Jos minä kieltäisin isyyden selvittämisen ja tämä lapsen isä ei halua isyyttään tunnustaa ja selvittää. Silloinhan kunta maksaisi lapsen elatusmaksun, koska olen pienituloinen. Lapsen isä ei halua näillä näkymin olla lapsen kanssa tekemisissä, joten onko sillä mitään väliä jos hän ei virallinen isä ole? Lapsellahan on oikeus sitten 15-vuotiaana saada selville biologinen isänsä, jos hän haluaa sen selvittää. Ja toki lapselle voisin kertoa kuka hänen isänsä on jo aiemminkin. Suostuisin siihenkin, että lapsi isäänsä näkisi, jos isä siihen suostuisi. Yritän vaan tässä miettiä mikä olisi lapsen etua palvelevaa ja helpointa minun sekä lapsen kannalta.

Koen jo nyt huonoa omatuntoa siitä, jos lapsi elää ilman isää. Mutta niinhän lapsi tulee elämään joka tapauksessa. Mielessäni jo pyörii se kamala päivä, kun lapsi ääneen ihmettelee, että kuka hänen isänsä on ja miksi isä ei halua häntä nähdä. Olen aivan sanoin kuvaamattoman vihainen, en ymmärrä miten joku ihminen vaan voi elää sen asian kanssa, että on lapsensa hylännyt. Voihan se toki olla, että synnytyksen jälkeen isää alkaakin oma poika kiinnostamaan, mutta en oikein usko. Aika näyttää.

Kateeksi käy niitä, joilla on se toinenkin osapuoli iloitsemassa raskaudesta ja tulevasta perheenlisäyksestä. Minulla vaan ei ole ketään.

Sokerirasitukset ja lääkärineuvola rv 26+6

Tiistaina kävin sokerirasituksessa ja samalla oli sitten lääkärineuvola. Minulla oli aika klo 7.10, jolloin otettiin paastoverinäyte. Sen jälkeen sainkin juoda tuon ihanan imelän litkun. Maistui aivan ylimakealta vadelmamehulta.

Odotellessani tapoin aikaa neulomalla ja surffailemalla puhelimella. Tunnin päästä menin uudestaan piikitettäväksi. Onneksi minulla on hyvät suonet, mistä saa helposti verinäytteen otettua :D

Suoraan toisen verinäytteen ottamisen jälkeen pääsinkin terveydenhoitajan luokse. Juteltiin jälleen kerran yleisesti kuulumisistani ja voinnistani. Painoa minulle on päässyt kertymään hieman liian nopeasti, melkein kilo viikossa... Hieman sitä itse säikähdin, mutta terveydenhoitaja ei siihen kummempaa huomiota kiinnittänyt, kysyi vain onko ruoka maistunut :D Mittauksiakin tehtiin:

Verenpaine 131/83
Hemoglobiini 125
Sf- mitta 28 cm
Sikiön sydämensyke 149
Liikkeet ++

Sitten vaihdoinkin jo huonetta ja pääsin lääkärin luona käymään. Kaikki oli kuin pitääkin, kohdunsuu kiinteä ja kiinni. Lääkärin tunnustellessa vatsaani vauva sattuikin juuri silloin potkaisemaan kovasti ja lääkäri sitä naureskeli :D Lääkäriltä kyselin jo viikkoja jatkuneista kylkikivuistani. Eli kipua tuottaa istuma-asento ja se tuntuu aina oikealla puolella rintaliivin kaaren alla. Lääkäri epäili, että kasvava vatsa painaa jotakin hermoa, koska kipua on vain istuessa. Lääkäri myös hieman varovaisesti varoitti, että kipu tulee aivan varmasti pahenemaan, kun vatsa kasvaa.

Sitten jo pääsinkin melkein suoraan viimeisen verinäytteen ottamiseen. Olipa melkoisen piikitetty olo, kun reilun parin tunnin sisällä minusta otettiin kolme laskimoverinäytettä ja vielä hemoblobiini sormenpäästä : D

Kotona huomasin, että kädet tärisee ja huimaa. Äkkiä sitten jääkaapista hieman paniikissa aamupalaa otin ja olo helpottikin syödessä :) Muuten minulla ei esiintynyt itse sokerirasituksen aikana huonovointisuutta tai muita sen kummempia oireita, hieman päähän välillä koski.

Aivan paniikissa sokerirasituksen tuloksia odottelin, ne sainkin seuraavana päivänä. Ja nehän olivat aivan erinomaiset onneksi! Kylläpä helpotti tuo tieto tuloksista.
Paasto 4.5 (raja 5.2)
1h 7.2 (raja 9.9)
2h 6.0 (raja 8.5)

Sain myös ajan sosiaalityöntekijälle, jossa yhdessä katsotaan mitä tukia olen oikeutettu saamaan. Hieman myös varmaan elatusasioista kyselen etukäteen. Tuota sosiaalityöntekijän tapaamista odotan kyllä kovasti, mahtavaa saada neuvoa ja apua taloudelliseen tilanteeseeni, nyt kun yksin lastani odotan! :)

Lopuksi mahakuva, rv 26+2.

Vaunut kotiutuneet!

Eilen aamulla postipoika toi kivan paketin! Vaunut viimein löysivät perille, kauan toimituksessa kestikin. Onneksi vaunujen tilaukseen sisältyi kuljetus kotiin. Paketit olivat niin suuria, että eivät olisi pieneen autooni mahtuneet :D Kiltti postipoju kantoi paketit ihan sisälle asti, mikä oli mahtava juttu :)

Vein vaunut vanhempieni luokse säilytykseen, siellä yhdessä avasimme paketit ja kokosimme vaunut. Vaunut olivat todella helpot koota, vaikka mitään kunnon kokoamisohjeita ei mukana tullutkaan. Pakettiin sisältyi hyttys- ja sadesuoja, hoitolaukku ja erillinen nahkalaukku vaunujen alaosaan. Lisäksi ostimme vaunuihin soveltuvan turvakaukalon.

Turvakaukalo

Hieman äitini kanssa vaunuja sisällä testailimme. Ei kehdattu ulos lähteä tyhjiä vaunuja ulkoiluttamaan :D Vaunut vaikuttavat oikein hyviltä, ehkä ovat hieman kömpelön tuntuiset vielä meille. Tuohon malliin ja värivalintaan olen ainakin vielä todella tyytyväinen! Kaverini kertoi, että taikasienellä saa puhdistettua sitten vaunuja tarvittaessa.

Hintaa vaunuilla ja turvakaukalolla oli yhteensä 639 euroa, mikä on minusta ihan aika halpa hinta. Toimitus ja kotiinkuljetus sisältyivät hintaan. Toivon, että vaunut ovat hyvät ja olen tyytyväinen niihin vielä senkin jälkeen kun ne ovat käyttöön päässeet :)

Helteiset kuulumiset, elossa ollaan!

Viikosta toiseen jatkunut helle alkaa jo tympiä. Tuntuu, että kasvava vatsa on kuin lämpöpatteri! Yöt menee yleensä kylmässä suihkussa muutaman tunnin välein juostessa : D Onneksi on pelastuksena tuuletin! Voi kun alkaisi hieman ilmat viilentyä, olisin niin tyytyväinen.

Maanantaina on minulla viimeinen työpäivä. Jään kesälomalle siihen asti ja sitten kuukautta ennen laskettua aikaa virallisesti äitiyslomalle. Määräaikaista työsopimustani ei nyt valitettavasti jatkettu enää. Toisaalta minua on vaivannut edelleen selkä- ja kylkikivut, jotka hieman vaikeuttavat töiden tekemistä. Jollain asteella ihan tyytyväinen olen, kun saan jo jäädä kotiin lepäämään. Tottakai rahahuolet astuvat kuvioihin, mutta uskon, että kyllä minä jotenkin selviän :)

Äitiyspakkaus saapui perjantaina. Olen kyllä pakkaukseen todella tyytyväinen. Keltaiset ja oranssit vaatteet vein Konttiin, niitä en pojalla halua käyttää. Muuten kyllä kaikki vaatteet ja tarvikkeet pääsevät ahkeraan käyttöön varmasti :) En nyt ala äitiyspakkausta täällä blogissa sen enempää esittelemään, koska kaikki tuotteet löytyy kuvien kera kelan sivuilta. Ne omat lempparini pakkauksesta olivat makuupussi, toppapuku, valkoiset bodyt sekä sekä valko-ruskea pähkinäkuvioinen body. Äitiyspakkaus löytyy kokonaisuudessaan täältä!

Vauvalle alkaa olla kaikki jo hankittuna. Pari päivää sitten käytiin shoppailemassa äitin kanssa Ikeassa. Ostettiin vauvalle pyllypyyhkeitä, amme, roikkuva lelu pinnasängyn ylle jne. Tänään laitoin myös tilaukseen tuttipullot, harsoja, pinnasängyn reunapehmusteen, katosverhot ja lakanat. Eli kaikki suuret ostokset on nyt tehty! Lapsen isä ei ole mihinkään hankintoihin halunnut tai pystynyt edelleenkään osallistumaan, kaiken olen lapselle itse kustantanut... Lapsen isä on myös monesti ollut tulossa juttelemaan luokseni lapsen asioista, mutta onkin sitten tehnyt oharit joka kerta. Kyllä olen koko ihmiseen niin pettynyt, etten voi sanoin kuvailla.

Toisaalta kun tätä tulevaa yksinhuoltajuutta olen pääni sisällä käsitellyt niin olen tyytyväinen. Tulen kyllä pärjäämään. Ja vaikka rankkaa tulee olemaan varmasti, niin uskon, että minun ja lapsen välinen suhde tulee olemaan vielä erityislaatuisempi, koska meitä on vain kaksi. Lapsella tulee olemaan varmasti täydellinen pieni perhe, johon kuuluu äiti sekä kasa kurittomia karvakinttuja <3

mökillä :) tummat oli pilvet!