Asiaa kun olen pohtinut niin minusta minulla on neljä vaihtoehtoa.
1. Voisin ottaa mukaan synnytykseen lapsen isän. Lapsen isä on osittain jo luvannutkin synnytykseen osallistua. Kuitenkin mieltäni painaa se, että entä jos hän ei sairaalaan ilmaannukaan? Hän on nimittäin tehnyt tosi paljon minulle sitä, että jättää viesteihin ja puheluihin vastaamatta. En vain luota siihen, että hän on mukana synnytyksessä.
2. Toinen vaihtoehto olisi ottaa synnytykseen mukaan oma äitini. Äitini olisikin kovin halukas mukaan lähtemään. Itse en vaan ole asiasta kovin innostunut. Tuntuu jotenkin, että olen jo aikuinen ja minun pitää selvitä tästä ilman äitiä. Ei vaan tunnu luonnolliselta ottaa äitiä mukaan, vaikka en mitään pahaa tarkoitakaan.
3. Kolmas ja ehkä se mietityttävin vaihtoehto olisi tuo Doula eli vapaaehtoistyöntekijä. Doulan tehtävänä on auttaa äitiä kokemaan synnytys turvallisena ja positiivisena tapahtumana. Käsittääkseni Doula on mukana synnytyksessä ponnistusvaiheeseen asti, voin toki olla väärässäkin. Doulakorvaus on synnyttäjältä 50 euroa, joka käytetään doulatoimintaan.
En oikein osaa sanoa, että mitä ajattelen tuosta Doula-toiminnasta. Toisaalta voisi olla hyvä juttu, että olisi hieman tuntemattomampi henkilö tukena synnytyksessä. Toisaalta taas ei.
4. Vaihtoehto neljä. Alussa tästä jo kirjoitinkin. Entä jos vaan menisin synnyttämään yksin? Onhan siellä kokeneita hoitajia turvana varmasti. Ei yksin synnytykseen meneminen minua ajatuksena edes kauhistuta tai pelota. Jotenkin se vain tuntuisi tällä hetkellä ihan parhaalta vaihtoehdolta. Tai sitten se voisi olla vain se varavaihtoehto, jos lapsen isä tekeekin oharit.
Päivä päivältä tunne siitä, että haluan mennä synnyttämään yksin, on vain vahvistunut. Otetaankohan yksin menevää synnyttäjää jotenkin eritavalla huomioon sairaalassa? Voikohan synnytyksestä ylipäänsä jäädä ihan hyvä ja positiivinen kokemus, vaikka siellä yksin olisinkin? Olisikohan ihan tuhoon tuomittu ajatus? :D
Mä synnytin käytännössä yksin ekalla kerralla, koska synnytys käynnistettiin ja osastolla olleet hoitajat eivät uskoneet mun vielä synnyttävän. Eli en soittanut miestä töistä paikalle, kun ajattelin, että aikaa on vielä paljon. Kun olin 10cm auki, vei kätilö mut synnystyssaliin. Mies oli synnytyssalissa lopulta ehkä 10 min. ja olimme sopineet, ettei hän omasta halustaan ole ponnistusvaiheessa mukana. Minulle jäi synnytyksestä kiva fiilis ja olen vähän miettinyt meneväni myös toisella kerralla yksin synnyttämään, jos lapselle ei saa hoitajaa todella helposti ja ilman suurta vaivaa ystäväpiirille.
VastaaPoistaT 6.11
Kiva kuulla, että on jäänyt hyvät muistot ilman mitään sen kummempia traumoja yksin synnyttämisestä. Omalla kohdallani tuo tuntuu kaikkein parhaimmalta vaihtoehdolta, vaikka osa sitä hieman minulle on ääneen kauhistellutkin. Eiköhän siitä silti ihminen hengissä selviä, vaikka yksin siellä olisikin :D
Poista