sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Koettelemus nimeltä korvatulehduskierre.

Ajattelin kirjoittaa enempi kokemuksia pienen lapsen sairastelusta, nimenomaan korvatulehdusten muodossa. Paljonhan sitä kauhistellaan näitä korvatulehduskierteitä ja minä myönnän, että perkele tää on rankkaa. Ihan aikuisten oikeesti. Toki yksinhuoltajana vastaa täysin yksin lapsestaan, eikä juurikaan saa hengähdystaukoa itse.

Meillä sairastelu alkoi kun Paavo lähti vuoden ikäisenä päiväkotiin. Vauva-aika oli helppoa, ei oltu kipeinä juuri koskaan. Poika ehti olemaan viikon hoidossa kun pöpöt alkoi sitten jylläämään. Aiemmin jo kerroinkin, että meillä on ollut keuhkoputkentulehdusta, enterorokkoa ja korvatulehduksia nyt neljä vai viisi kertaa. Periaatteessa korvatulehdus on nyt ollu kuureista huolimatta melkein kaksi kuukautta putkeen. Särkylääkkeillä ja kuureilla (kuureja syöty nyt kolme kappaletta kahden kuukauden aikana) oloa saa onneksi helpotettua, yöt menee hyvin ja hoidossakin Paavo käy aina kun ei vaan ole kuumeinen.

Amorion-kuurista tuli kurja ihoreaktio, aluksi ihottumaa oli vain kasvoilla (kuva), mutta sitten se levisi ympäri kehoa. Lääkärissä juostiin ja selvisi, että pojalla on penisiliiniallergia.

Allerginen reaktio Amorion-kuurista























Korvien putkituksesta on alettu puhua, mutta lähetettä korvalääkärille ei ole vielä tehty. Ehkä odotetaan vielä hetki, kerkiihän tuota tuntuu oma lääkäri miettivän. Toisaalta, ehkä nuo tulehdukset helpottavat kun poskihampaat ovat puhjenneet? Onhan nukuttamisessa tottakai omat riskinsä ja sitä varmasti mietitään tarkoin. Kurjalta toki tämäkin tuntuu kun niin usein joutuu antamaan särkylääkettä kun lapsi korviaan kitisee. Saan olla silti kovin kiitollinen siitä, että meillä menee yöt särkylääkkeen turvin aika hyvin! Saan itse nukuttua ja Paavo heräilee muutamia kertoja yössä yleensä yskimään, mutta nukahtaa itsekseen.

Tämmöistäpä meille, nyt suuntaan tästä burana-ostoksille apteekkiin, jotta ensi yö menisi yhtä hyvin mitä edellinen :)

tiistai 12. tammikuuta 2016

Yksi vuotta ja kaksi kuukautta.

Mitä meillä osataan ja mitä asioita harjoitellaan päivittäin? Ihan ensiksi haluan kuitenkin sanoa, että minun työt ja pojan jatkuva sairastelu on aivan selvästi vaikuttanut siihen, että asioita treenataan hieman "laiskemmin" ja hitaammalla tahdilla. Minä en halua pitää asioissa kiirettä, enkä koe että tarvitseekaan.

Liikkuminen
Meillä kävellään! Paavo oppi viikko sitten kävelemään ilman tukea. Nyt hän liikkuukin enemmän jo kävellen kuin kontaten. Kehitys on ollut aivan huimaa. Pahempia kaatumisia ei ole tullut ainakaan vielä, Paavo liikkuu aika rauhallisesti ja kaatuu nätisti pyllylleen. Eli vielä tähän mennessä mustelmilta ollaan suurimmaksi osin vältytty.

Syöminen
Paavo syö sormillaan ja syötettynä, lusikan kanssa syömistä ei olla vielä harjoiteltu. Tarkoituksena olisi, että kunhan poskihampaat ovat puhjenneet ja ruokahalu palautunut normaaliksi niin otetaan oma lusikka ruokailuun mukaan. Paavon ruokahalu on tosiaan hampaiden puhkeamisen takia ollut nyt huonompi. Paljon olen tehnyt erilaisia ruokia ja välipaloja, jotka pojalle maistuisivat. Ruokajuomana on maito nokkamukista. Ollaan treenattu juomista jo tavallisesta mukista, se sujuu hyvin avustettuna.

Puhuminen
Koska nyt ollaan otettu huikea kehitysaskel liikkumisen puolella niin juttelu ja puheen kehitys tavallaan junnaa paikallaan ja on jäänyt vähemmälle. Paavo osaa sanoa äiti ja nam. Ymmärtää mitä sana ei tarkoittaa. Kun sanotaan heihei, osaa vilkuttaa. Kun Paavolta kysytään, että "mitä koira sanoo?" Paavo osaa vastata, että "vuh vuh". Kun tulee puhetta vaipan vaihdosta niin lähtee nauraen karkuun. Ihan tarkkaan en tiedä, että miten paljon ymmärtää puhetta, mutta tuon verran ainakin :)

Leikki
Autot kiinnostaa ja kovasti. Paavo osaa päristä kun ajelee autoilla. Hirveämmin ei muilla leluilla leiki, autot on kestosuosikkina olleet jo pitemmän aikaa. Kirjoja jaksaa katsella pienen hetken, kyllästyy nopeasti. Yksinään leikeissään ei viihdy ollenkaan oikeastaan, tarvitsee seuraa.

Pottailu
Potalla käydään joitakin kertoja päivässä. Enää Paavo ei ala itkemään kun hänet laittaa potalle istumaan. Pieni tauko pottailusta teki siis todella hyvää! Ei kuitenkaan siis ymmärrä vielä tuon taivaallista, että mitä varten potalla istutaan. Neuvolassa olikin puhetta, että kesällä on helpompi aloittaa kuivaksi opettelu, koska ulkoillessakin pääsee puskapisseille täällä pienellä paikkakunnalla niin helposti.

Uni
Paavo nukkuu yleensä parit päiväunet päivässä. Hoidon aloittaminen ja minun vuorotyö on pistänyt rytmejä aika paljon uusiksi. Poika nukahtaa itse kun hänet vie sänkyyn. Juttelee ja touhuaa aikansa, kunnes laittaa itse tutin suuhunsa ja käy nukkumaan. Eli meillä ei tarvitse nukuttaa poikaa, koska nukahtaa itse. Yöt on nyt olleet aika hulinaa, johtuen sairastelusta ja hampaiden puhkeamisesta. Pääasiassa nukahtaa itse herätessään uudelleen. Kuitenkin pitkät ja yhtenäiset yöunet taitavat olla historiaa, ikävä kyllä.

Ulkoilu
Me ulkoillaan säännöllisen epäsäännöllisesti aina kun vaan ehditään. Harmi kun on nyt ollut niin kovat pakkaset, niin ei ole päästy kunnolla ulkoilemaan pitkään aikaan... Ulkoilu on pääsääntöisesti vaunulenkkeilyä, jotta koirakin saadaan käytettyä samalla. Puistossa käynti on hankalaa, koska Paavo saa aina raivarin, jos hänet laskee ulkovaatteet päällä maahan. Eli ei suostu juurikaan ulkona itsekseen touhuamaan. Päiväkodissa ihmettelivät, kun Paavo ei ollenkaan viihdy ulkona muualla kun vaunuissa. En tähän oikein osaa selitystä antaa, sellainen poika on aina ollut :/ Uskoisin, että kun alkaa vielä paremmin liikkumaan vaatteet päällä, niin alkaa viihtymään paremmin.

Nyt talvella ollaan vaunuilun lisäksi käyty pulkkailemassa! Paavo ei kovinkaan pitkään viihdy pulkassa, mutta pienen hetken kuitenkin :)



Muuta
Vaatekoko on tällä hetkellä 80cm. Tutti on käytössä ulkoillessa, kauppareissulla ja nukkuessa. Muuten ei tuttia juurikaan tarvita. Vielä en ole kokenut tarpeelliseksi tutin pois jättämistä, koska poika ei siitä pahemmin riippuvainen ole. Hampaita taitaa löytyä tällä hetkellä kymmenen kappaletta.

Paavo on alkanut osoittamaan kiintymystä, halaa tuttuja ja jopa meidän koiraa. Aika suloista! Telkkaria meillä ei katsota edelleenkään juuri koskaan. Joskus telkkari on päällä, ettei olisi niin hiljaista. Luonnetta Paavolle on alkanu tulla esiin ja ehkä jotain pientä esiuhmaakin on välillä havaittavissa. Kun harmittaa niin se kyllä näkyy ja ennenkaikkea kuuluu. Kuitenkin väittäisin, että minulla on edelleen todella helppo, vaikkakin paljon sairasteleva lapsi.

maanantai 11. tammikuuta 2016

Paavo yksi vuotta- synttäripostaus!




Synttäreitä suunnittelin jo pidemmän aikaa, ja toteutin suunnitelmani. Teemana meillä oli tietenkin muumit, johon on tää äippä höpsähtänyt jo kauan aikaa sitten :) Askartelin aina pojan päikkäreiden aikana ihan vanhanajan kutsukortit synttäreille. Iso homma oli, vaikka itse kutsut olivatkin loppuunsa todella yksinkertaiset.

Synttäreitä juhlittiin viikonloppuna, sekä lauantaina, että sunnuntaina Aika paljon vieraita ei päässyt tulemaan. Vaikka vieraita tuli odotettua vähemmän niin tarjottavia meni yllättävän paljon. Tarjottavat synttäreille leivoin itse ja myös sukulaiset auttoivat leipomisessa.

















































Tarjottavana oli riisipiirakoita ja munavoita, kinkkuvoileipäkakkua, kahta erilaista juustokakkua (perinteistä täytekakkua en halunnut ollenkaan) muumikeksejä, suklaakakkua, puolukkapiirakkaa, muffinsseja sekä karkkia. Juomana oli mehua, limpparia, teetä ja kahvia.

Paavo oli pienessä kuumeessa synttäripäivänä, mutta se ei menoa haitannut. Kovin kiitollinen olen ystävilleni ja sukulaisilleni, kun auttoivat synttäreiden järjestämisessä. Ihana oli nähdä sukulaisia, osa vaivautui tulemaan pitempääkin matkaa meille Paavoa juhlimaan. Paavo sai todella paljon vaatteita ja leluja lahjaksi, ne ovatkin olleet nyt kovassa käytössä :)

Synttärit menivät kaikinpuolin hyvin. Onneksi oli paljon apua tarjolla, yksin ei kaikkea olisi ehtinyt millään tekemään. Olen silti kovin iloinen siitä, että synttärit ovat vain kerran vuodessa :D

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Mitä meille kuuluu?

Meidän elämä on muuttunut melkoisesti. Tämän muutoksen myötä on minulta jäänyt kaikki harrastukset, bloggaaminen mukaanlukien pois.

Hieman kokeilumielessä kyselin töitä omasta kotikunnasta. Ja kappas, nyt sitä ollaan oltu töissä jo muutamia kuukausia. Paavo aloitti vuorohoitopäiväkodissa. Enemmän poika on kyllä sairastellut kokona kuin ollut hoidossa. Heti hoidon alettua alkoi flunssa, sitten tuli enterorokko. Keuhkoputkentulehdus. Korvatulehdus. Voimakas allerginen ihoreaktio antibiootista, penisiliiniallergiaa. Sen jälkeen korvatulehdus kaksi kertaa. Tällä hetkellä on korvatulehdus taas päällä ja on vähitellen alettu hiljakseen puhua korvien putkittamisesta.

Meillä on ollut unettomia öitä ja tosi rankkaa muutenkin. Sairastelun lisäksi poskihampaat tekevät tuloaan ja sehän kiukuttaa! Oon kuitenkin tosi iloinen, että oon päässyt töihin ja näin ollen raha-asiat ovat paremmalla mallilla :) Ostettiin meille uusi auto entisen tilalle!

Tarkoitus olisi yrittää jatkossa ottaa hieman enemmän omaa-aikaa, koska se on jäänyt kovin vähälle töiden aloittamisen takia. Blogiinkin ajattelin alkaa hieman meidän arjesta kirjoittamaan aina kun kireltäni ehdin vain.

Jokatapauksessa kovasti toivon, että huomenna Paavo alkaisi olla taas edes hetken hoitokuntoinen ja mä pääsisin töihin. Ollaan oltu pitkillä vapailla ja kuuri korvatulehdukseen on jälleen kerran syöty loppuun. Pidetään peukkuja! :D


lauantai 3. lokakuuta 2015

Aquariummm

Lapsuudessani meillä oli iso akvaario olohuoneessa. Akvaario ei ollut erityisen hyvin hoidettu, mutta muistan, miten mukava oli katsella kalojen uimista iltaisin. Meiltä löytyy muutama kuva minusta seisomassa akvaariota vasten.

Jossain vaiheessa tämä suuri lapsuuteni akvaario annettiin pois, eikä meille tullut akvaariota kun vasta reilun 15 vuoden päästä ollessani teini-ikäinen. Sain oman akvaarioni, se oli 80 litrainen. En silloin vielä tiennyt akvaarioista, kaloista ja vesiarvoista tuon taivaallista. Jossain vaiheessa luovuin omasta akvaariostani.

Nyt kun oma poikani täyttää kohta vuoden, meillä on akvaario. 160-litrainen akvaario kotitui meille parisen päivää sitten ja on nyt kypsymässä kaloja varten. Tällä kertaa akvaario on hyvällä hoidolla, eikä sinne tule kuin muutamia eri kalalajeja. Paavo saa varmasti oman kalan täyttäessään yhden vuoden. Pimeinä iltoina voimme yhdessä ihmetellä sitten kalojen touhuja.

Sain itse kasvaa ihmetellen kaloja lasin läpi ja niin saa minunkin poikani <3


Kotiin, töihin vai opiskelemaan?

Uskomatonta, miten nopeasti aika meneekään. Kohta, alle kuukauden päästä minun pieni "vauvani" täyttää vuoden. Justhan tuo poika vasta syntyi! Tuosta pienestä vauvasta on kuoriutunut pienisuuri poika, joka osaa kontata kovaa vauhtia sekä nousee melkein mitä tukea vain vasten. Ensiaskeleita saadaan kyllä odottaa varmasti vielä joitakin kuukausia, luulisin. Paavo on luonteeltaan todella harkitsevainen ja rauhallinen tapaus. Ei todellakaan mikään rämäpää. Ainakaan vielä ;)

Olen pyöritellyt mielessäni töihin paluuta jo joitakin kuukausia. Mielipiteet ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin. Välillä haluan lähteä töihin, välillä tekisi mieli hakea opiskelemaan vielä. Olen kuitenkin päättänyt, että näillä näkymin olen pojan kanssa kotona ainakin vielä siihen asti, kun hän on 1,5 vuotias. Haluan turvata hänelle turvallisen lapsuuden kotona, niin pitkään kun se vain yksinhuoltajana on suinkin mahdollista. En voi vaan tuota "pientä" taaperoa laittaa vielä hoitoon. Poika on aika kova vierastamaan ja takertuukin vieraissa paikoissa aina minuun tai muihin tuttuihin. Ajatus hoitoon jättämisestä tuntuu aivan epätodelliselta. Ei ei ja vielä kerran ei. Ja sitä paitsi nautin siitä, että voidaan olla kotona. Leikitään, siivotaan ja laitetaan hyviä kotiruokia pojan kanssa. Touhutaan eläimien kanssa ja ulkoillaan, nähdään perhettä ja ystäviäni. Tämä meidän elämä tuntuu tosi hyvältä ja meille sopivalta. Tottakai välillä on niitä päiviä, etten jaksa mitään, molempia väsyttää, kiukuttaa ja itkettää. Mutta enempi on niitä onnen ja ilon hetkiä, kun arki pyörii hyvin. Tottakai olen aika paljon lapsessa kiinni, eikä omaa aikaa juurikaan ole. Onneksi tykkään kotitöistä ja ulkoilusta pojan kansssa :D

Yhdessä kotona :)













Tällä hetkellä tulevaisuus näyttää siis siltä, että kotona ollaan ja pysytään. Ensi keväänä haen todenäköisesti opiskelemaan. Minullahan on jo ammatti, mutta hieman lisää pätevyyttä haluaisin hakea sen takia, että työllistymismahdollisuudet ja palkka olisivat paremmat. Haluan kuitenkin lapselleni hankkia kaiken mitä hän tarvitsee. Yksin se tulisi varmaan olemaan hieman hankalaa pelkällä lähihoitajan palkalla. Raskaana ollessani olin aivan varma, että lähden töihin heti takaisin kun se on vain mahdollista. Niin ne vain ajatukset muuttuu, lapsen kannalta parempi näin <3

lauantai 19. syyskuuta 2015

Miten meillä liikutaan vai liikutaanko ollenkaan?

Liikkumaan lähteminen oli meillä kovin hidasta. Kymmenen kuukautta kannoin poikaa ympäri asuntoa, viihdytin ja keksin meille tekemistä. Paavo ei ollut kovinkaan viihtyväinen vauva. Fysioterapiassa ollaan käyty nyt yhteensä neljä kertaa ja käynnit loppuivat pari päivää sitten!

Syystä, että... MEILLÄ KONTATAAN :)

Paavo on nyt kohta 11 kuukautta vanha ja hän lähti liikkumaan ollessaan hieman yli kymmenen kuukauden ikäinen. Ensiksi liikkuminen oli ryömimisen, konttaamisen ja karhukävelyn sekoitusta. Nopeasti poika hoksasikin, että konttaamalla pääsee nopeasti eteenpäin. Eli pojalla ei mitään selkeää ryömimisvaihetta ollut ikinä, vaan hän lähti periaatteessa suoraan konttaamaan. Nyt poika etenee hurjaa vauhtia puhtaasti kontaten, eikä malttaisi olla hetkeäkään sylissä. Vaipanvaihto on melkoisen haasteellista!

Toissailtana Paavo oppi nousemaan tukea vasten seisomaan. Ja osaa onneksi tulla aika nätisti alas itse, eli takaraivo edellä lattialle ei olla vielä tultu :D Niin tosiaan ainakaan vielä. Iltaisin kun salkkarit pyörii telkkarista niin poju nousee aina tv-tasoa vasten ihmettelemään Pihlajakadun kommelluksia. Meillä ei siis telkkaria katsota oikeastaan muuten kun iltaisin.















Eli vaikka fysioterapeutti aluksi olikin sitä mieltä, että lapsestani tulee peppukiitäjä, mikä ei ole hyvä asia, niin onneksi hän oli väärässä. Olen melkoisen iloinen, kun katselen tuota pikkuista termiittiä, kun hän niin hirveää vauhtia konttailee ympäri asuntoa <3 Suloista <3