Yksi vuotta ja kaksi kuukautta.

Mitä meillä osataan ja mitä asioita harjoitellaan päivittäin? Ihan ensiksi haluan kuitenkin sanoa, että minun työt ja pojan jatkuva sairastelu on aivan selvästi vaikuttanut siihen, että asioita treenataan hieman "laiskemmin" ja hitaammalla tahdilla. Minä en halua pitää asioissa kiirettä, enkä koe että tarvitseekaan.

Liikkuminen
Meillä kävellään! Paavo oppi viikko sitten kävelemään ilman tukea. Nyt hän liikkuukin enemmän jo kävellen kuin kontaten. Kehitys on ollut aivan huimaa. Pahempia kaatumisia ei ole tullut ainakaan vielä, Paavo liikkuu aika rauhallisesti ja kaatuu nätisti pyllylleen. Eli vielä tähän mennessä mustelmilta ollaan suurimmaksi osin vältytty.

Syöminen
Paavo syö sormillaan ja syötettynä, lusikan kanssa syömistä ei olla vielä harjoiteltu. Tarkoituksena olisi, että kunhan poskihampaat ovat puhjenneet ja ruokahalu palautunut normaaliksi niin otetaan oma lusikka ruokailuun mukaan. Paavon ruokahalu on tosiaan hampaiden puhkeamisen takia ollut nyt huonompi. Paljon olen tehnyt erilaisia ruokia ja välipaloja, jotka pojalle maistuisivat. Ruokajuomana on maito nokkamukista. Ollaan treenattu juomista jo tavallisesta mukista, se sujuu hyvin avustettuna.

Puhuminen
Koska nyt ollaan otettu huikea kehitysaskel liikkumisen puolella niin juttelu ja puheen kehitys tavallaan junnaa paikallaan ja on jäänyt vähemmälle. Paavo osaa sanoa äiti ja nam. Ymmärtää mitä sana ei tarkoittaa. Kun sanotaan heihei, osaa vilkuttaa. Kun Paavolta kysytään, että "mitä koira sanoo?" Paavo osaa vastata, että "vuh vuh". Kun tulee puhetta vaipan vaihdosta niin lähtee nauraen karkuun. Ihan tarkkaan en tiedä, että miten paljon ymmärtää puhetta, mutta tuon verran ainakin :)

Leikki
Autot kiinnostaa ja kovasti. Paavo osaa päristä kun ajelee autoilla. Hirveämmin ei muilla leluilla leiki, autot on kestosuosikkina olleet jo pitemmän aikaa. Kirjoja jaksaa katsella pienen hetken, kyllästyy nopeasti. Yksinään leikeissään ei viihdy ollenkaan oikeastaan, tarvitsee seuraa.

Pottailu
Potalla käydään joitakin kertoja päivässä. Enää Paavo ei ala itkemään kun hänet laittaa potalle istumaan. Pieni tauko pottailusta teki siis todella hyvää! Ei kuitenkaan siis ymmärrä vielä tuon taivaallista, että mitä varten potalla istutaan. Neuvolassa olikin puhetta, että kesällä on helpompi aloittaa kuivaksi opettelu, koska ulkoillessakin pääsee puskapisseille täällä pienellä paikkakunnalla niin helposti.

Uni
Paavo nukkuu yleensä parit päiväunet päivässä. Hoidon aloittaminen ja minun vuorotyö on pistänyt rytmejä aika paljon uusiksi. Poika nukahtaa itse kun hänet vie sänkyyn. Juttelee ja touhuaa aikansa, kunnes laittaa itse tutin suuhunsa ja käy nukkumaan. Eli meillä ei tarvitse nukuttaa poikaa, koska nukahtaa itse. Yöt on nyt olleet aika hulinaa, johtuen sairastelusta ja hampaiden puhkeamisesta. Pääasiassa nukahtaa itse herätessään uudelleen. Kuitenkin pitkät ja yhtenäiset yöunet taitavat olla historiaa, ikävä kyllä.

Ulkoilu
Me ulkoillaan säännöllisen epäsäännöllisesti aina kun vaan ehditään. Harmi kun on nyt ollut niin kovat pakkaset, niin ei ole päästy kunnolla ulkoilemaan pitkään aikaan... Ulkoilu on pääsääntöisesti vaunulenkkeilyä, jotta koirakin saadaan käytettyä samalla. Puistossa käynti on hankalaa, koska Paavo saa aina raivarin, jos hänet laskee ulkovaatteet päällä maahan. Eli ei suostu juurikaan ulkona itsekseen touhuamaan. Päiväkodissa ihmettelivät, kun Paavo ei ollenkaan viihdy ulkona muualla kun vaunuissa. En tähän oikein osaa selitystä antaa, sellainen poika on aina ollut :/ Uskoisin, että kun alkaa vielä paremmin liikkumaan vaatteet päällä, niin alkaa viihtymään paremmin.

Nyt talvella ollaan vaunuilun lisäksi käyty pulkkailemassa! Paavo ei kovinkaan pitkään viihdy pulkassa, mutta pienen hetken kuitenkin :)

Muuta
Vaatekoko on tällä hetkellä 80cm. Tutti on käytössä ulkoillessa, kauppareissulla ja nukkuessa. Muuten ei tuttia juurikaan tarvita. Vielä en ole kokenut tarpeelliseksi tutin pois jättämistä, koska poika ei siitä pahemmin riippuvainen ole. Hampaita taitaa löytyä tällä hetkellä kymmenen kappaletta.

Paavo on alkanut osoittamaan kiintymystä, halaa tuttuja ja jopa meidän koiraa. Aika suloista! Telkkaria meillä ei katsota edelleenkään juuri koskaan. Joskus telkkari on päällä, ettei olisi niin hiljaista. Luonnetta Paavolle on alkanu tulla esiin ja ehkä jotain pientä esiuhmaakin on välillä havaittavissa. Kun harmittaa niin se kyllä näkyy ja ennenkaikkea kuuluu. Kuitenkin väittäisin, että minulla on edelleen todella helppo, vaikkakin paljon sairasteleva lapsi.

Miten meillä liikutaan vai liikutaanko ollenkaan?

Liikkumaan lähteminen oli meillä kovin hidasta. Kymmenen kuukautta kannoin poikaa ympäri asuntoa, viihdytin ja keksin meille tekemistä. Paavo ei ollut kovinkaan viihtyväinen vauva. Fysioterapiassa ollaan käyty nyt yhteensä neljä kertaa ja käynnit loppuivat pari päivää sitten!

Syystä, että... MEILLÄ KONTATAAN :)

Paavo on nyt kohta 11 kuukautta vanha ja hän lähti liikkumaan ollessaan hieman yli kymmenen kuukauden ikäinen. Ensiksi liikkuminen oli ryömimisen, konttaamisen ja karhukävelyn sekoitusta. Nopeasti poika hoksasikin, että konttaamalla pääsee nopeasti eteenpäin. Eli pojalla ei mitään selkeää ryömimisvaihetta ollut ikinä, vaan hän lähti periaatteessa suoraan konttaamaan. Nyt poika etenee hurjaa vauhtia puhtaasti kontaten, eikä malttaisi olla hetkeäkään sylissä. Vaipanvaihto on melkoisen haasteellista!

Toissailtana Paavo oppi nousemaan tukea vasten seisomaan. Ja osaa onneksi tulla aika nätisti alas itse, eli takaraivo edellä lattialle ei olla vielä tultu :D Niin tosiaan ainakaan vielä. Iltaisin kun salkkarit pyörii telkkarista niin poju nousee aina tv-tasoa vasten ihmettelemään Pihlajakadun kommelluksia. Meillä ei siis telkkaria katsota oikeastaan muuten kun iltaisin.

Eli vaikka fysioterapeutti aluksi olikin sitä mieltä, että lapsestani tulee peppukiitäjä, mikä ei ole hyvä asia, niin onneksi hän oli väärässä. Olen melkoisen iloinen, kun katselen tuota pikkuista termiittiä, kun hän niin hirveää vauhtia konttailee ympäri asuntoa <3 Suloista <3

Fysioterapia 27.7

Saavuttiin pojan kanssa neuvolan tiloihin odottamaan fysioterapeutin luokse pääsyä eilen, noin kymmenen minuuttia ennen sovittua aikaa. Meillä oli aika klo 15, vielä klo 15.15 ei kuulunut tai näkynyt ketään... Alkoi mietityttää, että mikähän tässä nyt oikein mättää :D Onneksi raskaudenajan neuvolatäti sattui tupsahtamaan luoksemme ja kyseli, että mitäs me odotamme. Fysioterapeuttia, sanoin. Hän koneelta selvitti, että on tullut sekaannus ja fysioterapeutti onkin eri paikkakunnalla, kuin missä oli sovittu. Pikaisesti neuvolatäti soitti tälle meidän fysioterapeutille ja terapeuttitäti lähtikin ajamaan luoksemme. Ihanaa, että tämmöisestä sekaannuksesta huolimatta aikaa ei tarvinnut siirtää.

Odotimme fysioterapeuttia 20 minuuttia vielä puhelun neuvolan odotustiloissa. Paavo leikki puupalikoilla, autoilla ja söi samalla välipalaksi hedelmäpiltin ja riisikakun. Onneksi odottaminen sujui hyvin, eikä poika pahemmin kiukunnut. Vihdoin ja viimein fysioterapeutti saapui paikalle ja päästiin itse asiaan. Hän kyseli paljon, mitä poika osaa. Noh osaa istua tukevasti, muuta ei juurikaan liikkumisen osalta.

Fysioterapeutti jumppaili pojan kanssa, laittoi häntä konttausasentoon ja polvilleen tukea vasten. Hän sanoi, että kovin näyttää siltä että pojasta peppukiitäjä on kovaa vauhtia tulossa ja hän painottikin sitä, ettei se ole hyvä asia. Jossain vaiheessa Paavolle alkoi riittää mahallaan olo ja käpy kärähtikin ihan kunnolla. Poika rauhoittui vasta minun sylissäni ja tehtiinkin päätös, että nyt on parempi lopettaa. Sain ohjeeksi kotona laittaa poikaa polvilleen tukea vasten ja siitä pitäisi sitten opettaa liikerataa, kuinka päästä alas konttausasentoon. Fysioterapeutti neuvoi myös, että kannattaa laittaa huivi lapsen vatsan alta ja nostaa sen avulla varovaisesti lasta ja hieman keinuttaa. Fysioterapeutti antoi uuden ajan jo parin viikon päähän, eli käynnit jatkuvat. Ja se on mielestäni tosi hyvä juttu, että minun lisäkseni jokin muu ihminen seuraa ja auttaa meitä tässä asiassa. Itse koen olevani aika hukassa.

En suoranaisesti kovin innoissani ole ainakaan tuosta huivin avulla tehtävästä jumpasta. Jotenkin oma motivaatio meinaa olla hukassa ja olenkin kovin turhautunut ja väsynyt odottamaan, sitä että poika joskus oppisi liikkumaan. Tuntuu vaan jotenkin älyttömän tyhmältä alkaa jonkun huivin kanssa poikaa keinuttelemaan siinä toivossa, että hän siitä itse oppisi...Äh!

Noh tänään kuitenkin reenattiin Paavon kanssa konttaus asentoa ihan hyvällä menestyksellä. Poika pysyy kontillaan ihan hyvin ja siinä hieman keinuu, kun haluaisi päästä liikkelle eteenpäin. Heti kun poika laskeutuu kontiltaan mahalleen niin alkaa vinkuminen, ei ole hyvä olla näin.

Fysioterapiaan mars!

Arvatkaapa mitä on tullut viimeiset kuukaudet googletettua paljon? Vauva 6kk ei liiku. Vauva 7kk ei liiku. Vauva 8kk ei liiku. Vauva 9kk ei liiku. Vaikka lasta ei pidä verrata muihin, niin kyllä tämä jo oikeesti turhauttaa.

Poika ei siis ole oppinut ryömimään. Eikä konttaamaan. Istualtaan pysyy, välillä muksahtelee selälleen. 8 kk neuvolassa terveydenhoitaja puhui, että siksi pojan paino ei ihan niin paljo ole noussut kuin viimeksi, koska itsenäinen liikkuminen on lisääntynyt. Siihen vain tokaisin, että mitenkäs kun poika ei ryömi eikä konttaa. Terveydenhoitaja kysyi, että: "no mitenkäs paavo sitten liikkuu paikasta toiseen?" Noh kantamalla. Hieman itseäni ärsytti tuo oletus, että kyllä tuon ikäinen jo liikkuu. Jokatapauksessa fysioterapiaan saatiin lähete ja siellä aletaan yhdessä fysioterapeutin kanssa katsella juttuja, millä pojan liikkumaan lähtemistä voidaan tukea.

Jotkuthan ovat vain hitaampia oppimaan. En tiedä, voidaanko sitten kohta jo alkaa puhua varovaisesti kehityksen pienimuotoisesta viivästymisestä. Ikää pojalla nyt 8,5 kk, eikä hän ole metriäkään itsenäisesti eteenpäin liikkunut, tavalla tai toisella. Jos poika sattuu pienen hetken mahallaan viihtymään niin hän kyllä osaa kääntyä selältään mahalleen, pyöriä akselinsa ympäri vatsallaan ja peruttaa. Jos vain viitsii.

Pakosti vain itselle tulee syyllinen olo ja huono äiti-fiilis. Olisikohan pitänyt vain yrittää enemmän pitää poikaa lattialla mahaltaan, vaikka poika ei refluksivaivan takia mahallaan viihdy? Nyt jos erehtyy heti ruokailun jälkeen pojan mahalleen laittamaan ni saa olla pukluja heti siivoamassa. Neuvolassa lääkärikin sanoi, että nyt vaan pojan kanssa kovasti mönkimään laittialle. Joo ihan kun en olisi sitä tehnyt...

No jokatapauksessa toivon kovasti, että tuosta fysioterapiasta olisi hyötyä. Ensimmäinen käynti on jo tässä kuussa, 27 päivä. Paavoa meinaa välillä sääliksi käydä, koska hänellä on selvästi jo tarve päästä paikasta toiseen tutkimaan asioita, mutta kun hän ei vain osaa liikkua. Ja sehän sitten taas turhauttaa poikaa! Itse on välillä hankala tulkita, että minne poika haluaa ja mitä esinettä hän on vailla. Ja kovinkaan kauaa poika ei sitten viihdy paikallaan, eli kantamassa saa olla päivittäin paikasta a paikkaan b, c, d, e... : D

Kohtalotovereita? :o

Samaa lelua vailla? :D

Liiku, liiku, liiku!

Poju täytti viikko sitten 7kk. Meillä ei viihdytä mahallaan, ei oikeastaan muutamaa minuuttia pidempään. Mahallaan ollessaan poika puklailee paljon, ehkä ainakin osittain sen takia hän ei vatsallaan halua olla?

Kovasti jo odottelen sitä, kun poika lähtee liikkeelle. Toistaiseksi hän vaan tykkää ihmetellä maailman menoa joko sylissä tai syöttötuolissa. Kavereille vitsailen usein, että saas nähdä kannanko tuota poikaa sylissäni vielä parin kymmenen vuoden päästäkin : D ? Toivottavasti en!