Yksi vuotta ja kaksi kuukautta.

Mitä meillä osataan ja mitä asioita harjoitellaan päivittäin? Ihan ensiksi haluan kuitenkin sanoa, että minun työt ja pojan jatkuva sairastelu on aivan selvästi vaikuttanut siihen, että asioita treenataan hieman "laiskemmin" ja hitaammalla tahdilla. Minä en halua pitää asioissa kiirettä, enkä koe että tarvitseekaan.

Liikkuminen
Meillä kävellään! Paavo oppi viikko sitten kävelemään ilman tukea. Nyt hän liikkuukin enemmän jo kävellen kuin kontaten. Kehitys on ollut aivan huimaa. Pahempia kaatumisia ei ole tullut ainakaan vielä, Paavo liikkuu aika rauhallisesti ja kaatuu nätisti pyllylleen. Eli vielä tähän mennessä mustelmilta ollaan suurimmaksi osin vältytty.

Syöminen
Paavo syö sormillaan ja syötettynä, lusikan kanssa syömistä ei olla vielä harjoiteltu. Tarkoituksena olisi, että kunhan poskihampaat ovat puhjenneet ja ruokahalu palautunut normaaliksi niin otetaan oma lusikka ruokailuun mukaan. Paavon ruokahalu on tosiaan hampaiden puhkeamisen takia ollut nyt huonompi. Paljon olen tehnyt erilaisia ruokia ja välipaloja, jotka pojalle maistuisivat. Ruokajuomana on maito nokkamukista. Ollaan treenattu juomista jo tavallisesta mukista, se sujuu hyvin avustettuna.

Puhuminen
Koska nyt ollaan otettu huikea kehitysaskel liikkumisen puolella niin juttelu ja puheen kehitys tavallaan junnaa paikallaan ja on jäänyt vähemmälle. Paavo osaa sanoa äiti ja nam. Ymmärtää mitä sana ei tarkoittaa. Kun sanotaan heihei, osaa vilkuttaa. Kun Paavolta kysytään, että "mitä koira sanoo?" Paavo osaa vastata, että "vuh vuh". Kun tulee puhetta vaipan vaihdosta niin lähtee nauraen karkuun. Ihan tarkkaan en tiedä, että miten paljon ymmärtää puhetta, mutta tuon verran ainakin :)

Leikki
Autot kiinnostaa ja kovasti. Paavo osaa päristä kun ajelee autoilla. Hirveämmin ei muilla leluilla leiki, autot on kestosuosikkina olleet jo pitemmän aikaa. Kirjoja jaksaa katsella pienen hetken, kyllästyy nopeasti. Yksinään leikeissään ei viihdy ollenkaan oikeastaan, tarvitsee seuraa.

Pottailu
Potalla käydään joitakin kertoja päivässä. Enää Paavo ei ala itkemään kun hänet laittaa potalle istumaan. Pieni tauko pottailusta teki siis todella hyvää! Ei kuitenkaan siis ymmärrä vielä tuon taivaallista, että mitä varten potalla istutaan. Neuvolassa olikin puhetta, että kesällä on helpompi aloittaa kuivaksi opettelu, koska ulkoillessakin pääsee puskapisseille täällä pienellä paikkakunnalla niin helposti.

Uni
Paavo nukkuu yleensä parit päiväunet päivässä. Hoidon aloittaminen ja minun vuorotyö on pistänyt rytmejä aika paljon uusiksi. Poika nukahtaa itse kun hänet vie sänkyyn. Juttelee ja touhuaa aikansa, kunnes laittaa itse tutin suuhunsa ja käy nukkumaan. Eli meillä ei tarvitse nukuttaa poikaa, koska nukahtaa itse. Yöt on nyt olleet aika hulinaa, johtuen sairastelusta ja hampaiden puhkeamisesta. Pääasiassa nukahtaa itse herätessään uudelleen. Kuitenkin pitkät ja yhtenäiset yöunet taitavat olla historiaa, ikävä kyllä.

Ulkoilu
Me ulkoillaan säännöllisen epäsäännöllisesti aina kun vaan ehditään. Harmi kun on nyt ollut niin kovat pakkaset, niin ei ole päästy kunnolla ulkoilemaan pitkään aikaan... Ulkoilu on pääsääntöisesti vaunulenkkeilyä, jotta koirakin saadaan käytettyä samalla. Puistossa käynti on hankalaa, koska Paavo saa aina raivarin, jos hänet laskee ulkovaatteet päällä maahan. Eli ei suostu juurikaan ulkona itsekseen touhuamaan. Päiväkodissa ihmettelivät, kun Paavo ei ollenkaan viihdy ulkona muualla kun vaunuissa. En tähän oikein osaa selitystä antaa, sellainen poika on aina ollut :/ Uskoisin, että kun alkaa vielä paremmin liikkumaan vaatteet päällä, niin alkaa viihtymään paremmin.

Nyt talvella ollaan vaunuilun lisäksi käyty pulkkailemassa! Paavo ei kovinkaan pitkään viihdy pulkassa, mutta pienen hetken kuitenkin :)

Muuta
Vaatekoko on tällä hetkellä 80cm. Tutti on käytössä ulkoillessa, kauppareissulla ja nukkuessa. Muuten ei tuttia juurikaan tarvita. Vielä en ole kokenut tarpeelliseksi tutin pois jättämistä, koska poika ei siitä pahemmin riippuvainen ole. Hampaita taitaa löytyä tällä hetkellä kymmenen kappaletta.

Paavo on alkanut osoittamaan kiintymystä, halaa tuttuja ja jopa meidän koiraa. Aika suloista! Telkkaria meillä ei katsota edelleenkään juuri koskaan. Joskus telkkari on päällä, ettei olisi niin hiljaista. Luonnetta Paavolle on alkanu tulla esiin ja ehkä jotain pientä esiuhmaakin on välillä havaittavissa. Kun harmittaa niin se kyllä näkyy ja ennenkaikkea kuuluu. Kuitenkin väittäisin, että minulla on edelleen todella helppo, vaikkakin paljon sairasteleva lapsi.