Koettelemus nimeltä korvatulehduskierre.

Ajattelin kirjoittaa enempi kokemuksia pienen lapsen sairastelusta, nimenomaan korvatulehdusten muodossa. Paljonhan sitä kauhistellaan näitä korvatulehduskierteitä ja minä myönnän, että perkele tää on rankkaa. Ihan aikuisten oikeesti. Toki yksinhuoltajana vastaa täysin yksin lapsestaan, eikä juurikaan saa hengähdystaukoa itse.

Meillä sairastelu alkoi kun Paavo lähti vuoden ikäisenä päiväkotiin. Vauva-aika oli helppoa, ei oltu kipeinä juuri koskaan. Poika ehti olemaan viikon hoidossa kun pöpöt alkoi sitten jylläämään. Aiemmin jo kerroinkin, että meillä on ollut keuhkoputkentulehdusta, enterorokkoa ja korvatulehduksia nyt neljä vai viisi kertaa. Periaatteessa korvatulehdus on nyt ollu kuureista huolimatta melkein kaksi kuukautta putkeen. Särkylääkkeillä ja kuureilla (kuureja syöty nyt kolme kappaletta kahden kuukauden aikana) oloa saa onneksi helpotettua, yöt menee hyvin ja hoidossakin Paavo käy aina kun ei vaan ole kuumeinen.

Amorion-kuurista tuli kurja ihoreaktio, aluksi ihottumaa oli vain kasvoilla (kuva), mutta sitten se levisi ympäri kehoa. Lääkärissä juostiin ja selvisi, että pojalla on penisiliiniallergia.

Allerginen reaktio Amorion-kuurista

Korvien putkituksesta on alettu puhua, mutta lähetettä korvalääkärille ei ole vielä tehty. Ehkä odotetaan vielä hetki, kerkiihän tuota tuntuu oma lääkäri miettivän. Toisaalta, ehkä nuo tulehdukset helpottavat kun poskihampaat ovat puhjenneet? Onhan nukuttamisessa tottakai omat riskinsä ja sitä varmasti mietitään tarkoin. Kurjalta toki tämäkin tuntuu kun niin usein joutuu antamaan särkylääkettä kun lapsi korviaan kitisee. Saan olla silti kovin kiitollinen siitä, että meillä menee yöt särkylääkkeen turvin aika hyvin! Saan itse nukuttua ja Paavo heräilee muutamia kertoja yössä yleensä yskimään, mutta nukahtaa itsekseen.

Tämmöistäpä meille, nyt suuntaan tästä burana-ostoksille apteekkiin, jotta ensi yö menisi yhtä hyvin mitä edellinen :)