Pienen vauvan päivärytmi

Monelta keskustelupalstalta olen lukenut, ettei kahden kuukauden ikäisellä vauvalla voi olla mitään säännöllistä päivärytmiä ja ettei sen ikäinen lapsi tajua päivän ja yön eroista hölkäsen pöläystä. Joko minulla on käynyt todella hyvä tuuri tai sitten olen onnistunut luomaan säännöllisen päivärytmin.

Meillä nimittäin on yöt nukuttu melkein heti täysin alusta asti. Vauva alkaa unille melkein poikkeuksetta joka ilta klo 19.30. Ensimmäisen kerran poju heräilee syömään yhden kahden aikaan yöllä, eli todella mukava unipätkä tulee nukuttua putkeen. Vauva herää aamulla noin kuuden aikaan sitten ihan kunnolla ja siitä meidän aamu alkaa. Pidemmille päiväunille vauva alkaa aina klo 9.30-10.00 ja nukkuu yleensä päälle kolme tuntia. Loppupäivä nukutaan sitten vain lyhyitä unia aina parin tunnin valveillaolon jälkeen.

Näin päivämme kuluu melkein joka päivä. Mitä olen sitten tehnyt, että olen onnistunut tällaisen unirytmin vauvalle luomaan? Ehkä kaikki on tosiaan vain hyvää tuuria, mutta...

Aamulla rutiineihin kuuluu aina aamupesut, päivävaattteiden vaihto, valojen ja tv:n päälle laittaminen. Päiväunet vauva nukkuu valoisassa huoneessa, ei siis todellakaan pilkkopimeässä, kuten yöt. Päivisin meillä on aina tv tai radio auki, eli ei ole koskaan täysin hiljaista. Päivällä käydään ulkoilemassa, kaupassa tai sukulaisten luona kyläilemässä. Ja illalla kuuden aikaan on aina kylpyaika. Kyllä, meillä kylvetään joka ilta, sillä vauva nauttii siitä kovasti ja hänen ihonsa on hyvässä kunnossa. Kylvyn jälkeen vaihdetaan sitten yövaatteet. Illalla sammuttelen valoja ja laittelen tv:n pois päältä, jotta vauva tajuaisi, että kohta on aika alkaa nukkumaan. Klo 19 vaihdetaan viimeisen kerran vaippa ja syödään ennen kuin käydään yöunille. Yösyötöt ja vaipanvaihto tehdään pimeässä ja täysin juttelematta, edes katsekontaktia en luo yöllä vauvan ja minun välille.

Näin olen itse onnistunut vauvan päivän rytmityksessä. Vauva on tyytyväinen (no ei todellakaan aina :D) ja itse olen enemmänkuin tyytyväinen, kun saan nukkua yöllä kunnolla.

Kylvyn jälkeen <3

Millaisia vaatteita vauvani käyttää?

Onkohan mitään hauskempaa kuin pukea vauva ihaniin vaatteisiin? Ainakin minulle on vauvan vaatteiden valitseminen yksi päivän kohokohdista aina aamulla : D Itse sitä on kotona aina tylsissä kotivaatteissa, mutta vauvalle on kiva valita sävysävyyn kauniita vaatteita ;D

Paljon käytän vauvalla bodyja. Enää niissä ei tarvitse niitä raapimisenestosuojia olla onneksi! Paitojakin on tullut vauvalle hankittua, mutta niitä ei juurikaan tule ainakaan vielä hirveästi käytettyä. Sitten bodyn lisäksi pojalla on jalassa ohuet puolipotkarit tai ihan housut ja sukat.

Vauvan vaatteissa suosin omia pehmeitä lempivärejä: valkoista, harmaata, beigeä ja vaaleansinistä. Toki löytyy sitä räikeän sinisiä ja vihreitäkin vaatteita pojan vaatekaapista, mutta niitä tulee harvemmin käytettyä.









Pidemmittä puheitta, tässä kuvia vaatteista. Nämä ihanat vaatekappaleet eksyvät pojan päälle aamuisin harva se päivä <3

Joulu

Minun jouluni oli todella erilainen verrattuna aikaisempiin. Johtuen tietenkin siitä, että pikkuinen ukkelini oli ensimmäistä jouluaan viettämässä yhdessä meidän perheen kanssa <3

Oltiin pojan kanssa porukoideni luona koko jouluaatto. Laitettiin yhdessä jouluruokia pojan nukkuessa päiväunia. Vauva tietenkin heräsi juuri silloin kun istahdettiin joulupöytään ja sitten syötiinkin äitin kanssa vuorotellen, ensiksi äitini syötti vauvaa ja minä nautiskelin jouluateriaa. Arvasin tuon kyllä ennalta, että emme varmasti rauhassa saa joulupöydässä istua, mutta ei se haittaa!

Illalla jouduimme hieman kiireellä availemaan lahjat, sillä vauvalla alkoi olla kova väsy ja meidän piti lähteä siitä sitten heti kotia iltapuuhiin. Mitään sen ihmeellisempää en lahjaksi vauvalle toivonut, silti sukulaiset olivat ihania juttuja ukkelille ostaneet <3

Itse ostin vauvalle kolme bodya koossa 68 cm, pöllö-pehmolelun, Skip hop-pingviinirepun kyläilyjä varten sekä Brion kilpa-auton. Lisäksi tilasin vauvalle netistä kapalon nukuttamista helpottamaan. Sukulaisilta vauva sai lahjaksi paljon vaatteita, leluja sekä turvaistuimeen laitettavan lämpöpussin.

Kaikenkaikkiaan erilainen, mutta ihana joulu <3

Voihan papana

Vaihdoin nyt tuon korvikemaidon uuteen viikko sitten. Maito sopi tosi hyvin pojalle, puklailu vähintynyt älyttömän paljon ja vatsavaivoja ei tällä hetkellä juurikaan ole. Joitakin päiviä maidon vaihtamisesta alkoi ummetus vauvaa vaivaamaan.

Vauva yritti ähistää ja ähistää. Päivä meni ja joka syötön jälkeen poju yritti kakkaa tehdä itkun kanssa. Kamala oli itse vierestä katsoa ja yrittää auttaa. Vaan ei auttanut jumpat eikä mallasuute. Loppujen lopuksi kuume mittarilla jouduin avittamaan ja samalla jumppaamaan niin saatiin kovia papanoita tulemaan. Vertakin tuli :(

Neuvolaan soittelin ja ohjeistukseksi sain antaa Levolacia jos ummetus vaivaa vielä uudestaan. Muutaman kerran olen 2 ml maidon seassa antanut ja sen jälkeen poika on selkää myöten ripulissa... Kuitenkaan korviketta en nyt lähde vielä uuteen vaihtamaan, koska se on muuten pojalle tosi hyvin sopinut.

Kyllä minä vaan mietin, että miten voi olla näin hankalaa löytää sopiva korvikemaito? Toivon todella, että tuo maito nyt vauvalle sopisi. Tämmöistä meille kuuluu tällä kertaa! :D

Meidän päivä

Vauva heräsi yöuniltaan kahdeksan aikaan. Nousin heti lämmittämään vauvalle maitoa. Tuon korvikejauhe-maidon pitää antaa 7 minuuttia tekeytyä ennenkuin sen voi vauvalle tarjota. Kun olin laittanut maidon valmiiksi niin hain vauvan sängystä ja istuimme hetken olohuoneen sohvalla ja odottelimme. Tutin avulla vauva jaksaa onneksi tyytyväisenä odottaa maitoaan. Vauva söi 120 ml, välillä hieman itkeskellen mahavaivojaan samalla. Onneksi pierut pörisee hyvin, niin ei jää ilmat suoleen kiertämään :D

 


Kun vauva oli syönyt istuimme vielä hetken sohvalla yhdessä. Sen jälkeen vaihdoin vaipan ja vauvalle päivävaatteet päälle. Valitsin pojalle vihreät vaatteet tälle päivälle, sävysävyyn kaikki :D (Kuvassa näkyvä hattu vain kuvausrekvisiittaa, sisällä meillä ei tietenkään hattua käytetä) Sen jälkeen poika viihtyi hetken sitterissä, meikkasin ja söin aamupalaa siinä vieressä pojalle jutellen. Kun vauva ei enää jaksanut olla sitterissä otimme käyttöön kantorepun ja vauva siinä hieman torkkui. Itse päätin ottaa samalla hieman omaa aikaa ja istua tietokoneella kirjoitellen tämän postauksen alkua ja taisi tuota facebookissakin tulla aikaa kulutettua.

Klo 11 syöttelin pojan uudemman kerran, jälleen meni se 120 ml maitoa. Syöttämisen jälkeen alkoikin se perinteinen uni-itkeskely ja puolilta päivin poika nukahti omaan sänkyynsä. Muutaman kerran tutia kävin suuhun laittamassa ennenkuin nukahti. Pojan nukkuessa yritin ensiksi itsekin lepäillä, mutta en saanut unen päästä kiinni. Kävin pikaisesti suihkussa ja käytin koirat takapihalla pissillä. Aikani kuluksi sovittelin vanhoja vaatteita ja siivoilin hieman.

Poika heräsi päiväuniltaan klo 14 ja jälleen kerran sitä syötiin. Puoli neljän aikaan tuli ystäväni kyläilemään luoksemme ja siinä tuli muutama tunti kahviteltua ja juteltua. Sitten jälleen kerran syötiin. Kun ystäväni oli lähdössä niin lähdettiin pojan kanssa samaa matkaa kauppaan ostamaan maitoa. Käytiin kauppareissun jälkeen hieman ajelemassa. Vauva torkkui kauppareissun ajan, yhteensä ehkä noin puolisen tuntia.

Kun kotiuduimme kauppareissulta niin poika söi ja torkkui hieman sylissä. Kun hän hieman piristyi niin lähdimme yhdessä käymään suihkussa. Pojan pestyäni laitoin hänet pyyhkeeseen käärittynä sitteriin ja sitten vielä paksun peiton päälle. Siinä poika viihtyy hyvin sen aikaa kun saan itseni pestyä ja puettua yöpaidan. Vauvaa hieron aina suihkun ja kylvyn jälkeen hoitoöljyllä. Viimeiseksi sitten puhdas vaippa ja yöpuku pojulle päälle.

Klo 20 aloin syöttelemään vauvaa viimeistä kertaa ennen yöunia. Katselin samalla salatut elämät nauhalta. klo 21 vein pojan sänkyyn ja sinne hän jäi nukkumaan tyytyväisenä. Itse aloin myöskin samaan aikaan nukkumaan, koska olin niin väsynyt. Poika heräsi syömään ensimmäisenä kerran vasta viisi tuntia nukuttuaan.

Koska kuvat kertovat enemmän kuin sanat...

Vaikka arkeemme mahtuu paljon vauvan itkuisuutta ja äidin epätoivon hetkiä niin myös vähintään yhtä paljon iloa ja onnea, kun vauva on täysin tyytyväinen <3

Parhaimmat hankinnat vauvalle

Vauva-arkea on takana nyt melkein kuusi viikkoa ja ajattelin kirjoittaa siitä, mitkä tarvikehankinnat olen kokenut hyödyllisiksi. Paljon tuli hankittua aivan turhia ostoksia, esimerkkinä tästä vaikkapa rintapumppu.

Vaatehankinnoista kaikkein käytännöllisimmät ovat olleet bodyt, jossa on raapimissuojat itsessään. Todella kätevää kun ei erikseen tarvitse raapimissuojia vauvan käsiin laitella. Housuista parhaimpia ovat olleet puoli potkuhousut. Sukat eivät meinaa vauvan jaloissa pysyä. Aina ne tippuvat ja sitten niitä saa olla kiskomassa tuon minun nuorimmaisen koiran suusta :D

Kantorepun sain äitini tutuilta. Se on ollut tosi kovassa käytössä! Ollaan vauvan kanssa leivottu yhdessä pizzaa ja päivitetty blogia silloin kun vauva ei enää jaksa seurustella, mutta ei kuitenkaan ole vielä niin väsynyt, että nukkumaan voisi jo mennä.

Harsoja menee paljon ja kaikkein parhaimpia ovat olleet ne perinteiset valkoiset kooltaan suuret. Vahingossa tilasin netistä pienempiä ja kuviollisia ja niillä ei tee mitään. Varsinkin paljon puklailevalla refluksivauvalla harsoja tarvitsee ja usein :p

Lisäksi parhaimpiin hankintoihin kuuluu ostamani Mam anti-colic tuttipullot. Noillahan taitaa hintaa olla hieman alta kymmenen euroa per pullo, joten kovinkaan kalliista hankinnasta ei ole kyse. Niiden kautta vauva ei saa nieltyä kovinkaan paljon ilmaa vatsaansa. Noita meillä on kaksi ja ne ovat päivittäisessä käytössä kokoajan. Muilla tuttipulloilla en tee tällä hetkellä yhtään mitään :D

Sitten vielä viimeisenä tulee mieleen tuttinauhat! Jostain keskustelupalstalta luin, että aika moni sitä mieltä, että ihan turhia ovat. Itse olen kyllä täysin erimieltä. Meillä poika nukahtaa tutin avulla kaikkein parhaiten. Hänet illalla omaan pinnasänkyynsä laitan noin kymmenen aikoihin, kun silmät painuvat sylissä kiinni. Muutamia(kymmeniä :D) kertoja joutuu käydä aina tuttia takaisin suuhun laittamassa, ennenkuin ukko nukahtaa. Ja pimeässä makuuhuoneessa tutin etsiminen olisi hyvin hankalaa. Mutta kun tutti on kiinni tuttinauhan päässä niin sen löytää helposti :) Kätevää sanoisin! Ehkäpä joulupukki toisi vauvalle muutamia tuttinauhoja lisää. Kun olisi erilaisia niin saisi aina sävysävyyn vaatteiden kanssa valita ;) Nythän meiltä löytyy kaksi, toinen on valkoinen ja toinen Paul Frankin vaaleansininen.

Tuossapa oli noita hankintoja, joiden olen kokenut helpottavan meidän arkeamme paljon. Toki hyviä ja välttämättömiä hankintoja on enemmänkin, mutta erityisesti nuo mieleeni tulivat.

Lääkärikäynti

Poikaahan on mahavaivat ja itkuisuus syötön yhteydessä sekä jälkeen vaivanneet heti alusta asti oikeastaan. Viimeiset päivät ovat olleet paljon hankalampia kuin aiemmat. Varailinkin lääkärille aikaa, jotta jotain apua saataisiin. Aloin olla jo tosi huolissani pojasta, kun hän itki syöttövälistä toiseen. Maitomäärät pienenivät puoleen, aiemmin söi 120 ml kerralla parin tunnin välein.

Noh arvasinkin, että tuskin tuosta lääkärikäynnistä hirveästi hyötyä on. Lääkäri oli kyllä ihan pätevä lastenlääkäri, kuitenkin julkisella puolella. Hän katsoi pojan korvat ja sen, ettei paino ollut ainakaan laskenut. Hän ei minusta kuitenkaan asiaa mitenkään vakavasti ottanut. Lääkäri oli sitä mieltä, että maitoallergiasta ei ole kyse, sillä lapsen iho on hyvässä kunnossa. Lisäksi hän oli vahvasti sitä mieltä, ettei korvikemaitoa kannata lähteä vaihtamaan. Lääkärikäynti oli oikeastaan täysin turha. Ohjeeksi lääkäri antoi vauvan vatsan hieromisen sekä pystyasennossa syöttämisen. Joopa joo, en varmasti noita ole aiemmin kokeillut :D

Poika söi ihan aluksi rintamaidon lisäksi Nan 1-korviketta. Mahavaivojen takia vaihdettiin tuo korvikemaito toiseen, Nan H.A ykköseen.

Lääkärin mielipiteestä huolimatta aloitin eilen uuden korvikkeen kokeilun. Ostin Nutrilon Ar ykköstä joka on tarkoitettu erityisesti refluksivaivaisille lapsille. Tuo korvike on siis jauhemainen, eli vesi pitää keittää ja sitten lisätä jauhe. Aika paljon työtä vaatii enempi kuin valmiskorvike, mutta ei se haittaa. Nyt olen päivän tuota korviketta käyttänyt ja huutoitku syöttäessä ja sen jälkeen on kadonnut tyystin. Toki vauva vielä välillä kiemurtelee vatsakipujaan, mutta mitään kunnon itkuja ei olla itkeskelty ollenkaan! :) Uskon, että tuon korvikkeen avulla saadaan hieman pojan oloa helpotettua. Onneksi en kuunnellut lääkäriä ja päätin lähteä vielä uutta korviketta kokeilemaan.

KUN ON KUUMA!

Tätä asiaa olen ihmetellyt jo heti kun pääsin poikaani kunnolla tutustumaan. Hänellä on nimittäin aina kuuma! Usein ihan hiki. Ei hänellä kuumetta tietenkään ole, eikä tämä meidän asunto minusta nyt liian kuumakaan ole.

Aina kun hän herää niin body on hiestä märkä, vaikka peittoa ei juurikaan edes päällä olisi. Ja minusta tuntuu, että tuo hiki ihan haiskahtaa. Voikohan se edes olla mahdollista tuon ikäisellä? :D Ja tosiaan ihan ohuita vaatteita hänelle puen, en mitään paksuja villavaatteita. Nyt olen täällä kotosalla ollessamme käyttänyt lyhythihaisia bodeja ja en ole pojalle niiden päälle edes housuja laittanut. Yöasuna pojalla on lyhythihainen kesäbody, eikä housuja tai sukkiakaan ollenkaan. Ainoastaan siis body ja ohuet raapimissuojat käsissä.

Itse kun nukun kahden peiton alla joka yö villasukat jalassa niin todella vaikeaa kuvitella, että miten pienellä vauvalla sitten on aina kuuma? Innolla kesähelteitä odottelen :D

Refluksia

Meillä on ollut todella rankkaa nyt viimeiset viikot. Vauva on itkeskelee päivät, eikä nuku kuin sylissä tai turvakaukalossa auton kyydissä. Syöttäminen on yhtä tuskaa ollut, vauva itkee syöttäessä sekä sitten syöttämisen jälkeenkin. Sekä syöttämisen aikana, että jälkeenkin vauva pulauttelee usein ja rajustikin. Joskus jopa nenän kautta :(

Asiaa alettiin pohtimaan ja refluksivaivaksi kaikki lopulta paljastui. Ihmettelin, että on se kumma, kun vauva ei missään muualla tyytyväisenä viihdy kun sylissä tai kantorepussa.

Nykyään vauva syötetään aina pystyasennossa. Syöttämisen jälkeen vauvaa pidetään sylissä pystyssä puolisen tuntia. Pinnasängyn etummaisten jalkojen alle laitettiin kirjoja sekä itse sänkyyn rakennettiin "liukumäki" tyynyjen ja peiton avulla. Eli vauvan nukkuma-asentoa muutettiin. Aiemmin nukuttaminen oli yhtä tuskaa, poika nukahti syliin mutta kun hänet pinnasänkyyn laski, niin alkoi hirveä itku.

Kun vaan olisi aiemmin tajunnut. Olisi pojalta jäänyt monet itkut itkemättä, niinkuin minultakin. Kyllä osaa ollakin huono äiti-fiilis :( Pääasia, että nyt syy selvisi, harmi vaan että vasta nyt.

Loppuun vielä hauska aiheeseen sopiva kuva. Aina maidot naamalla :D

<3

Synnytyskertomus osa2

Sain lounasta synnytyssalissa. Enää ruoka ei minulle maistunut. Yritin kuuman suihkun avulla lievittää kauheaa supistuskipua, turhaan. Kätilö alkoikin puhumaan jo epiduraalin laittamisesta. En sitä heti kuitenkaan kivuistani huolimatta halunnut, koska pelkäsin että supistukset siihen lopahtavat ja joudun sinne tarkkailuosastolle. (Ei varmaan kovinkaan realistinen ajatus enää tuossa vaiheessa :D)

Muutaman tunnin vielä kipujeni kanssa kärvistelin ja sitten kätilöltä pyysin sitä epiduraalia. Ennen kuin epiduraali laitetaan niin pitää laittaa iv-kanyyli. Sehän tuottikin ongelmia. Ensiksi opiskelija yritti sitä minulle laittaa. Sitten kätilö. Loppujenlopuksi anestesialääkäri sai kanyylin laitettua paikalleen. Epiduraalipuudutusta yritettiin laittaa ensiksi niin, että olin sängyllä kyljelläni. Se sattui kovasti, eikä epiduraalin laitto onnistunut. Muistan kun itkin kovasti pelosta ja kivusta tässä vaiheessa. Oli hankalaa olla täysin paikallaan supistuksen aikana. Epiduraalin laittaminen onnistui kun olin istuvassa asennossa. Ja voi sitä helpotusta, mikä hetken päästä tuli! Supistukset tuntuivat enää paineentunteena, eivätkä sattuneet ollenkaan. Tässä vaiheessa kätilölle naureskelinkin, että epiduraalipuudutuksen keksijälle pitäisi antaa jokin palkinto :D Epiduraalista minulle tuli kova kutina iholle, se on kuulemma aivan normaalia.

Supistukset sitten epiduraalin laittamisen jälkeen lopahtivat, eivät siis enää tuntuneet eivätkä käyrille piirtyneet. Kätilö aloitti oksitosiini-infuusion, jotta supistuksia taas saataisiin tulemaan. Supistuksia alkoikin taas paineentunteena tuntumaan, mutta ne eivät koskeneet puudutuksen ansiosta. Sain nukuttua hieman ja kätilön saattelemana kävin vessassa. Yksin en saanut liikkua, koska jalat tuntuivat huterilta.

Klo 18 aikoihin alkoi painattaa alhaalta, erityisesti peräsuolen alueelta kovasti ja soittelinkin kelloa. Kätilö teki sisätutkimuksen ja kohdunsuulla edelleen reunaa jäljellä. Lääkäri pyydetään laittamaan pudendaalipuudutus ja muistan miten se sattui! Kun puudutus oli laitettu lääkäri puhkaisi vielä kalvot ja sen jälkeen paineentunne voimistui hirmuisesti.

Klo 19.50 ponnistamisentarve oli melkoinen ja sisätutkimuksen tehtyään kätilö totesi, että olin täysin auki ja sain alkaa varovaisesti ponnistamaan kuitenkin omia voimiani säästellen. Itse ponnistaminen ei sattunut puudutuksen ansiosta ja se tuntui oikeastaan ihan hyvältä. Ensiksi ponnistelin kylkiasennossa ja sitten lopuksi puoli-istuvassa asennossa. Muistan, että paineentunne oli jotain aivan sietämätöntä! Jossain vaiheessa ponnistellessa meinasi usko loppua ja kätilöille jo sanoinkin, etten yksinkertaisesti jaksa. Kätilö sitten yhtäkkiä kehottikin lopettaa ponnistamisen. Klo 22.30 syntyi oma pieni ja kauan odotettu lapseni <3

Vauva alkoi heti itkeä kunnolla ja sain hänet syliini. Täydellinen 9/9 pisteen vauvani oli tummatukkainen, niin kaunis <3 Jälkeiset syntyvät viiden minuutin päästä täydellisinä. Synnytyksessä sain 2.asteen välilihan repeämän, nirhaumia ja mustelmia. Tikkejä tuli yhteensä kolmeen eri kohtaan ja ompeleminen sattui vietävästi.

Vauvaa imettelin ja sitten pääsin suihkuun. Suihkussa tulikin kauhean hutera olo ja kätilön saattelemana pääsin takaisin sängylle. Sain itsekin ruokaa ja söin onnellisena katsellen pientä nukkuvaa ihmettäni <3

3910 g <3

Synnytyskertomus osa1

Lauantai päivä (rv39+4) sujui aivan normaalisti, enkä olisi koskaan arvannut että synnytys käynnistyy yöllä. Lauantaina kävimme mieheni kanssa lenkillä ja teimme yhdessä ruokaa. Mitään normaalista poikkeavaa ei koko lauantai päivän aikana siis tapahtunut.

Yöllä kahdentoista aikaan alkoivat supistukset säännöllisinä heti. Minulla ei siis kunnon supistuksia ollut koskaan ennen ollut, vain harjoitussupistuksia esimerkiksi liikkuessa. Supistuksia tuli ensiksi noin kymmenen minuutin välein. En miestä herättänyt vaan marssin itse sohvalle ottamaan supistuksia vastaan. Soittelin sairaalaan ja sieltä sain neuvoksi mennä kuumaan suihkuun ja olemaan kotona niin kauan kuin suinkin vain pystyn. Mikron kellosta seurasin supistusten väliä, ne tihenivät koko ajan. Kahden aikaan yöllä aikaan supistuksia tuli kolmen minuutin välein ja kiemurtelin jo tuskissani sohvalla. Herätin miehen ja sanoin että taitaa olla lähtö lähellä. En jostain kumman syystä halunnut heti lähteä sairaalaan vaan odottelin vielä hetken. Loppujen lopuksi mies pakotti minut lähtemään sairaalaan kun itkua väänsin ja kävelin seinistä tukea ottaen.

Matkaa meiltä on sairaalaan parikymmentä kilometriä ja matkan aikana tuli joitakin kovin kipeitä supistuksia. Sairaalaan sisään kävelinkin jo yksin, mies jäi varuilta odottamaan autoon, josko joutuisin vielä takaisin kotiin. Olin nimittäin aivan varma, että lähettävät minut sairaalasta kotiin. Tuntui, että supistuksia ei enää niin tiheästi tullut ja että ne eivät olleet enää niin voimakkaita mitä kotona ollessani. Muistan kun haahuilin yksin pitkin sairaalan pimeitä käytäviä seuraten opasteita, joissa luki, että "synnyttäjät".

Sairaalassa makoilin käyrillä hetken, joka tuntui ikuisuudelta. Sisätutkimuksen tehtyään kätilö antoikin suoraan sairaalavaatteet minulle päälle ja saatteli synnytyssaliin. (Sisätutkimuksessa kohdunsuu johtoviivassa, ohut reuna ja lapsivesirakko pullistunut.) Sain kipulääkettä ja unilääkkeen ja yritin alkaa nukkumaan. Kipulääke auttoikin supistuksiin ja unilääkkeestä tuli tokkurainen olo. En kuitenkaan saanut nukutuksi. Makoilin sängyssä ja viestittelin sukulaisteni kanssa. Aamupalan sain huoneeseen ja se maistuikin ihan hyvin. Tässä vaiheessa supistuksia tuli noin viiden minuutin välein ja kätilö ehdottikin ilokaasua kipua lievittämään. Ilokaasusta ei minun kohdallani ollut mitään apua, siitä tuli huono olo.

Supistusten aikana yritin olla aina liikkeessä, sängyssä makaaminen niiden aikana tuntui sietämättömältä. Kävelin ja istuin välillä kiikkutuolissa. Kävin suihkussa, se hieman supistuskipuun auttoikin. Kätilön kanssa keskusteltiin kivunlievityksestä ja toivoin kovasti saavani epiduraalin ja pudendaali-puudutuksen sitten ponnistusvaiheen kipua lievittämään.

Supistukset alkoivat harventua ja siitä kätilölle kerroin. Sitten niitä tuli enää vartin välein ja lääkäri kirjoittikin osastosiirron tarkkailuosastolle. Tämähän minua hirveästi harmitti. Ennen kuin kätilö tuli hakemaan minua tarkkailuosastolle kävelin huoneessa hullunlailla ja yritin saada näin supistuksia aikaiseksi. Sehän sitten auttoikin ja kätilön tullessa huoneeseeni kiemurtelinkin jo taas kerran tuskissani. Kohdunsuun tilanne oli edennut ja näin ollen osastosiirto onneksi peruttiin!

Arkea vauvan kanssa

Synnytys sujui siis todella hyvin ja olenkin siihen kokonaisuutena älyttömän tyytyväinen. Ei sitä ilman puudutuksia olisi millään kestänyt :D Kirjoitan erillisen postauksen itse synnytyksestä, kunhan tässä ehdin ja jaksan :) Päästiin kotiin keskiviikko iltana sairaalasta. Alunperin tarkoitus oli kotiutua jo tiistaina, mutta vauvan sydämestä silloin vielä sivuääni kuului. Keskiviikkona tehtiin lisää tutkimuksia ja kaikki oli onneksi hyvin :) Keskiviikosta asti ollaan arkea yhdessä vauvan ja mieheni kanssa opeteltu. Tämä onkin ollut paljon haasteellisempaa kuin luulin. Siltikin vaan niin ihanaa <3

Imetyksen kanssa ollut hankaluuksia alusta asti. Onnistui hyvin sairaalassa, kun maito ei ollut vielä noussut. Nyt kun maito nousi, niin imuote kärsi ja rinnanpäät yllätys yllätys rikki. Päivän olen nyt vain vähän imettänyt ja muuten korviketta pullosta antanut. Vauva sairaalassa sai luovutettua äidinmaitoa lisämaitona, eli täysimetyksellä ei ole vielä ollenkaan ollut. Toivottavasti imetys nyt lähtisi sujumaan. Ostin kaupasta eilen Aventin manuaalisen rintapumpun ja sitten rintakumit. Molemmat oikein hyviä hankintoja, auttavat tässä tilanteessa paljon!

Vauva on minusta alusta asti ollut aika helppo tapaus, ainakin vielä. Ei turhia itkeskele, toki silloin kun hänellä on nälkä niin se myös kuuluu. Hän nukkuu päivällä pieniä päiväunia ja illalla alkaa tankkaamaan maitoa yötä varten. Yöunille aletaankin sitten klo 21-23 ja yön aikana vauva herää kerran kunnolla taas tankkaamaan ja nukkuukin sitten aamuun asti. Tämmöinen on vauvan päivärytmi ainakin tällä hetkellä.

Itse voin ihan hyvin, itkuisuutta on tosi paljon ollut nyt viime päivinä. Tuntuu kuitenkin, että alkaa jo hieman helpottamaan :) Nyt viime yönä sain ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa nukuttua 7 tuntia, muuten olen keskimäärin kaksi tuntia yössä nukkunut. Tämä yliväsyneisyys ja muutenkin vähän kierroksilla käyminen ovat vaikeuttaneet unensaamista. Eli sen suhteen rankkaa on ollut! :D

Kovin rakastunut olen tietenkin pieneen poikaani, jota tällä hetkellä Taaviksi kutsutaan <3

3910 grammaa

Pikainen puhelinpäivitys täältä sairaalasta. Lauantai-sunnuntai yönä alkoivat säännölliset supistukset ja lähdin pyörähtämään sairaalassa näytillä. Enpä olisi osannut kuvitella, että samalla reissulla syntyykin pienenpieni poikani <3 Meillä molemmilla on kaikki hyvin ja voin sanoa, että kyllä olenkin helpottunut ja ennenkaikkea onnellinen <3

Synnytystapa-arvio

Maanantaina kävin aamusta synnytystavan arvioinnissa sairaalassa. Onneksi neuvolasta sinne lähetteen sain, koska nyt oma mieli paljon parempi synnytykseen lähtemistä ajatellen. Hieman alta kaksi viikkoa sittenhän pojan painoarvio oli jo 3500 g, sitä sillon hieman säikähdin. Sen takia sitten pääsin tuonne ihan oikeaan synnytystavan arviointiin, normaalisti sitä ei meidän paikkakunnalla tehdä edes ensisynnyttäjälle, jos ei ole aihetta.

Synnytystapa-arvio päivänä viikkoja oli 38+5. Aluksi kätilö teki mittauksia, aivan samat kuin neuvolakäynnillä aina tehdään. Mukana oli kaksi opiskelijaa, kätilö heitä opetti mittaamaan sf-mittaa. Sitten vauvan asentoa tutkittiin vatsan päältä, jokainen heistä vuorotellen. Ongelmana jälleen kerran oli supistusherkkä kohtuni, edes kätilö ei saanut selkoa vauvan asennosta kun vatsa kovettui heti kun siihen kosketti vähänkään :D Sitten makoilin lopuksi sängyllä ja vauvan sykkeitä ja supistuksia seurailtiin kymmenen minuuttia. Samalla opiskelijat tekivät haastattelua lääkäriä varten.

Sen jälkeen pääsinkin sitten suoraan lääkärin luokse ja nämä kyseiset opiskelijat tulivat sitten mukana. Lääkäri oli aivan huippu, hieman vanhempi mies. Tosi hauska ja älyttömän pätevän oloinen! Jälleen taas lääkäri tutki vauvan asentoa vatsan päältä. Sitten hän ultrasi samalla opettaen opiskelijoita. Tällä kertaa vauvan painoarvioksi saatiin 3400 g, hän kasvaa täydellisesti keskikäyrillä lääkärin mukaan.

Lopuksi sitten tehtiin sisätutkimus, ensiksi opiskelijat ja sitten vielä lääkäri. Lääkäri joutui aika kovakouraisesti tutkimusta tekemään, onneksi se ei pitkään kestänyt. Ei kuitenkaan mikään kovinkaan kiva kokemus : D Kohdunsuu oli pehmeä, pituutta 1,5 cm kuulemma jäljellä. Kaikki siis ihan kunnossa. Lääkärin mukaan vauva mahtuu oikein hyvin alakautta syntymään, eikä tarvetta synnytyksen käynnistykselle vielä tässä vaiheessa ole.

Tuosta synnytystapa-arviosta jäi itselle oikein positiivinen mieli ja kovin oma olo keveni. Ja olihan se kiva jälleen kerran taas päästä pikku-ukkoa ultran kautta kurkistelemaan. Koko raskauden aikana olen häntä nähnyt jo viisi kertaa ultran kautta! :D Ja minusta oli kyllä hyvä kun oli noita opiskelijoita mukana käynnillä, asiat selitettiin oikein maalaisjärjellä heille ja siitä samalla itsekin oppi. Ainoastaan tuo sisätutkimus x3 oli hieman epämiellyttävä kokemus, mutta hyvin siitäkin selvisi :) Koko eilisen päivän ja illan olikin sitten supistuksia riesana : D Lääkäri varoittelikin, että kun näin loppuvaiheessa kunnon sisätutkimusta tehdään niin supistuksia saattaa siitä aiheutua.

Tuikkukipot pilttipurkeista

Innostuin tuossa jokunen aika sitten syömään hedelmäpilttejä ja sainkin idean uusiokäyttää pilttipurkit kynttiläkippoina. Tosi helposti saa tehtyä kivoja, lasten kanssakin onnistuu tämä askartelu.

Aluksi pilttipurkit vaan pitää pestä ja kuivata huolella. Sitten koristella aivan oman mielen mukaan, esimerkiksi tarroilla, glitterillä, nauhoilla... Vain mielikuvitus on rajana! Erityisen kivat ja talviset tuikkukipot saa kun levittää purkin kylkeen reilun kerroksen Eri Keeper-liimaa ja ripottelee karkeaa merisuolaa liiman päälle. Näyttää aivan kuin tuikkukipon pinnalla olisi jäähilettä :)

Itse pujotin pihjalanmarjoja ohueen rautalankaan ja pyöritin kippojen ympärille, kuten kuvassa näkyy.Keräilin ulkoa myös erilaisia käpyjä ja koristelin ne glitterillä. Hienot kynttiläasetelmat saa pimeisiin iltoihin hyvin pienellä vaivalla, eikä kaupoista löydy varmasti samanlaisia.

Noissa pilttipurkeissa tehdyissä tuikkukipoissahan ei suositella poltettavan oikeita kynttilöitä. Itse olen käyttänyt paristolla toimivia tuikkuja :) Tai sitten ovat ihan kauniita pelkästään koristekäytössäkin.

Tässä helppo ja edullinen askarteluohje :)

Lonkkakipuja ja muita kuulumisia

Yöt sujuisivat muuten hyvin, mutta lonkkakivut ovat alkaneet ikävästi vaivata :( Vaikka käännän kylkeä tunnin välein yöllä, niin silti lonkat kipeytyvät. Vessaan on todella hankala nousta sängystä kun lonkat ovat aivan jumissa. Lonkista välillä kuuluu ihmeellisiä naksahduksiakin, yleensä juurikin silloin kun sängystä ylös nousen. Noh onneksi raskautta ei ole paljoa enää jäljellä, joten kauaa ei tarvitse enää kärvistellä :)

Muuten vointi mitä mainioin! Joka ilta koiran kanssa käydään lenkillä ja päivät menee sitten kotia siivoillessa ja laitellessa. Jotenkin kuvittelin, että loppuraskaus olisi kauhean rankkaa ja vaikeaa aikaa. Onneksi näin ei minun kohdallani ole, välillä edelleen unohdan olevani raskaana :D Ajatukset on paljon synnytyksessä, osittain se pelottaa ja jännittää. Mutta onneksi se jännittäminen on ihan normaalia. Jospas siitä sitten hengissä selviäisin :D

Maanantaina kävin neuvolassa, siitä en nyt mitään erillistä postausta tee. Kaikki oli edelleenkin ookoo. Neuvolatäti sanoi, että kovin supistusherkkä on kohtuni, kovettui heti kun alkoi vauvan asentoa tunnustelemaan. Päivittäin onkin noita harjoitussupistuksia ja menkkamaisia tuntemuksia ollutkin. Sain lähetteen ensi maanantaiksi ihan oikeaan synnytystapa-arvioon, siitä sitten lisää myöhemmin. Kylläpä jännittää! Siellä onneksi minun käsittääkseni on ihan oikea synnytyslääkäri arvioimassa, joten osaavissa käsissä ollaan! :)

Neulomisesta olen innostunut nyt viikon aikana ihan toden teolla! Vauvalle tein pienen pipon, itselleni tein pipon ja nyt sitten olen tekemässä itselleni tuubihuivia. Hyvää ajanvietettä :D

Vasemmalla minun pipo, oikealla pojun :)

Vauvalle lapaset

Huomasin, että olin lankakoriini joskus harmaata lankaa ostanut ja se oli jäänyt käyttämättä. Tänään olikin sopivan tylsä sadepäivä aloittaa vauvan lapasien neulominen. Ne valmistuivatkin nopeasti ja olen lopputulokseen todella tyytyväinen :)

Vielä kun ehtisi vauvalle yhdet villasukat neuloa. Eihän niissäkään menisi kun päivä aikaa. Kyllä sitä pienelle ihmiselle on paljon mukavampi neuloa kaikkea, kun valmista tulee niin nopeasti!

Synnytysvalmennus

Silloin kun olin viimeksi aikomassa synnytysvalmennukseen mennä, niin flunssa sattui juuri sille päivällä. En silloin valmennukseen päässyt ja se harmitti. Viime neuvolakäynnillä kyselinkin, että sattuisiko nyt lähiaikoina olemaan uutta valmennusta. Ja onneksi oli! Eilen pääsinkin sitten synnytysvalmennukseen ja ajattelin nyt tänne blogin puolelle kirjoitella hieman itse valmennuksesta :)

Synnytysvalmennus oli siis eilen lauantaina klo 12-15 sairaalassa auditoriossa. Aluksi käytiin asioita liittyen sairaalaan lähtemiseen, milloin sairaalaan pitää lähteä ja mistä ovesta osastolle pääsee yms. Eli todella hyödyllisiä asioita siis! Itselläni ei ollut palan kuvaa siitä, minne sairaalassa pitää synnyttämään tultaessa mennä. Siihen kysymykseen sainkin heti vastauksen jo valmennuksen alussa.

Sitten käytiin laajasti synnytyksen kulkua ja kivunlievityksiä. Minusta tosi hyvä, että synnytyksen normaali kulku käytiin kovinkin yksityiskohtaisesti läpi. On sitten synnyttäessä jonkinlainen ymmärrys siitä, miten synnytys normaalisti etenee. Sitten katsottiin se kuuluisa synnytysvideo, mikä oli kyllä minun mielestäni oikein hyvä lisä valmennukseen. Ei siis pelkästään luentoa ja tylsiä powerpoin-esityksiä.

Valmennuksen lopussa käytiin asioita lapsen hoidosta, erityisesti imetyksestä ja ihokontaktin tärkeydestä. Saatiin myös pyöritellä "oikeaa" kolmen kiloin painoista nukkelasta sylissä vuorotellen.

Kaiken kaikkiaan valmennus oli oikein positiivinen kokemus ja suosittelen sitä kyllä kaikille ensisynnyttäjille lämpimästi :) Itse ainakin sain paljon uutta tietoa ja kylläpä harmittaa, jos en olisi synnytysvalmennuksessa päässyt käymään. Toki joltain osin ehkä tieto lisäsi tuskaa ja synnytys nyt hieman pelottavanakin mielessä pyörii. (Toki se voi osittain varmaan johtua tuosta vauvan painoarviosta, joka olikin paljon suurempi kuin odotin)

Yökkäri-look aamulla rv 37+5

Painoarvio-ultra

Aamusta pyörähdettiin äitini kanssa painoarvio-ultrassa. Miltei koko raskauden yläkäyrillä ollut sf-mitta oli syynä ylimääräiseen ultraukseen. Ja todellakin oli hyvä juttu, että minulle ylimääräinen ultra järjestettiin. 

Sillä tänään (eli menossa nyt rv 37+1) pojan painoarvio oli jo 3500 grammaa! Apua sanon minä. Toki kyseessä on arvio, voi siis heittää suuntaan tai toiseen. Lääkäri sanoi, että on mahdollista ettei vauva enää vatsassa kasva juurikaan tai sitten kasvaa jopa 200 grammaa viikossa. Jokatapauksessa lääkäri oli sitä mieltä, että jos menee lähelle laskettua aikaa niin sitten heti uudelleen kunnon synnytystapa-arvioon, niin selviää että kuinka paljon vauva silloin painaa ja, että mahtuuko alakautta syntymään. Ja sanoi, että vauvaa ei mahassa tulla pitämään paljoa yli lasketun ajan, koska on jo noin suuri.

Lapsivettä oli sopivasti ja vauva oli hienosti raivotarjonnassa. Liikkui paljon ja oikein hyvinvoivalta vaikutti. Pyysin vielä varmistusta sukupuolelle ja sukupuoli ei todellakaan jäänyt arvailujen varaan :D Siellähän masussa heilui "pienenpieni" ukkeli <3

Ennen minua ei synnytys juurikaan pelottanut. Nyt kyllä jännittää.

Raskausviikko 37+0

= Pieni vauvani on siis vihdoin ja viimein täysiaikainen! <3

Sen kunniaksi käytiin äitini ja siskoni kanssa hieman shoppailemassa. Ostin muutamat kaarituettomat imetysliivit, ajattelin niillä alkuun pärjätä. Hankin sitten parempia tarvittaessa :) Tuli shoppailtua tällä kertaa vain ja ainoastaan itelleni vaatteita, kuten sukkia, yöhousut ja paitoja. Ostelin sen kokoisia, että olisivat sitten synnytyksen jälkeen suurinpiirtein sopivia. Paljon ajatukset ovat jo tulevaisuudessa, tekisi mieli hirveästi hankkia uusia kotivaatteita, joissa mukava sitten vauvaa hoitaa <3

Ikävä kyllä olen muutamia päiviä saanut kärsiä kivuista. Välillä kovistakin :( Alavatsaa jomottaa inhottavasti melkein koko ajan. Lisäksi päivittäin ollut harjoitussupistuksia sekä uskoisin, että myös ihan oikeitakin supistuksia. Päivät menneet lähinnä sängyssä tai sohvalla makoillessa :D Onneksi on olemassa tallentava digiboksi, päivieni pelastus! :)

Vaikka kipuja onkin, niin ikinä en tätä pois kyllä vaihtaisi! Uskomatonta, että vielä hetki ja HÄN on vihdoin täällä <3

Rakkausmasuni <3

Sairaalakassin sisältö

Koska loppusuoralla ollaan menossa niin olikin jo korkea aika pakkailla sairaalakassi valmiiksi! Yritin olla pakkaamatta turhaa tavaraa sairaalakassiin.

Vauvalle mukaan on pakattu:
Ohut nallekuvioinen peitto
Harso
Tutteja 2kpl
Sukat
Raapimissuojat käsiin
Ruskea nallepuku matkalle
Kypärämyssy
Hattuja 2kpl
Ruskeat haalarihousut
Bodyt 3 kpl, erikokoisia
Sukkahousut
Potkuhousut

Tutit on keitetty valmiiksi. Tosin niitähän ei kai aluksi edes suositella käytettävän, ennenkuin imetys lähtee kunnolla käyntiin. Ajattelin silti varmuuden vuoksi pakata omat tutit mukaan :) Kun päästään vauvan kanssa sairaalasta pois niin vanhempani tuovat mukanaan turvakaukalon ja tarvittaessa vielä toppapuvun. Uskoisin kuitenkin, että lyhyt automatka menee tuossa nallepuvussa, etenkin jos peittoa on vielä vauvan päällä. Autossa kun on kuitenkin lämmintä :) Vauvan vaatteiden väriteemana on valkoruskea, kuten kuvasta voikin päätellä. Jos sattuukin, että vauva on sukupuoleltaan tyttö niin vaatteet käyvät sitten tytöllekin :)

Omat sairaalakassiin pakatut vaatteeni:
Olohousut
Imetystoppi
Imetyspaita 2 kpl (toinen lyhytlihainen, toinen pitkähihainen)
Sukat 3 kpl
Alushousut 3 kpl
Toppi
Musta neuletakki
Kaarituettomat imetysliivit 2 kpl (puuttuvat kuvasta)

Itselleni yritin pakkailla mahdollisimman vähän vaatetta. Sairaalassa kuitenkin saa olla sairaalavaatteissa. Esimerkiksi imetystä opetellessa on kivempi, ettei omat vaatteet likaudu heti, jos maitoa valuu ympäriinsä. Kuitenkin jossain vaiheessa alkaa kaipaamaan omia vaatteita, viimeistään sitten kun kotiinlähdön aika koittaa :D

Kassiin pakatut kosmetiikka- ja hiustarvikkeet:
Deodorantti
Pieni hiuslakka
Hammasharja
Hammastahna
Puhdistusgeeli
Shampoo
Hoitoaine
Suihkugeeli
Perusvoide
Hiusharja, panta, pompuloita ja pinnejä
Kosteuspyyhkeet
Pieni meikkisetti: ripsiväri, huulirasva, puuteri, luomiväri, poskipuna, topsipuikkoja ja taskupeili

Sekalaiset sairaalakassiin pakatut tavarat:
Pillimehut 2 kpl
Suklaapatukat 2 kpl
Lanoliinivoide
Kertakäyttöiset liivinsuojat
Siteitä
Korvatulpat
Kameran laturi
Kamera (puuttuu kuvasta)

Olen hankkinut itelleni pestäviä liivinsuojia. Tuskin sitä sairaalassa vaan tulee pyykättyä, niin siksi sairaalakassiin pakkasin kertakäyttöisiä. Sairaalasta saa varmasti siteitä, mutta onpahan nyt omiakin pakattu mukaan.

Lisäksi sairaalaan otan mukaan tietenkin oman käsilaukkuni, jossa muun muassa puhelin, puhelimen laturi, neuvolakortti ja lompakko. Olenkohan unohtanut pakata jotain olennaista? Itselleni ei ainakaan tule mitään mieleen :D Jospa näillä pärjäiltäisiin :)

Lääkärineuvola rv 35+6

Viime viikolla oli se hieman jännityksellä odotettu neuvolalääkäri, joka oli minusta kyllä hieman pettymys. Ensinnäkin menin neuvolaan kipeänä, ei minulla kuumetta ollut. Mutta ääntä ei juurikaan lähtenyt niin en viitsinyt hirveästi turhia jutella, ettei ääni vaan kokonaan häviä. Tosi tylsää olla kipeänä, jo viikon minulla tämä flunssa kestänyt :(

Jokatapauksessa aluksi neuvolatäti tai oikeastaan hänen seurassaan oleva harjoittelija kyseli kuulumisia ja teki perusmittaukset. Kaikki oli ok, painoa 100g vähemmän kuin viime neuvolakäynnillä, pompin riemusta melkein :D On nimittäin tullut hieman liikaa kipeänä herkuteltua ja liikuttua taas sitten liian vähän :(

Sitten pääsinkin jo lääkärin luokse. Lääkärikin kyseli voinnista ja mahdollisista kivuista. Lääkäri oli noin 50-vuotias oikein mukava mies. Ihan turhaan jännitin! Teki pikaisen alatutkimuksen, mittasi sf-mitan, kuunteli vauvan sydänäänet sekä otti jonkun näytteen alatutkimuksen yhteydessä (olikohan Streptokokki?). Sf-mitta oli 34 cm, menee siis edelleenkin vaan yläkäyrillä. Kohdunsuu oli kiinteä ja kiinni, pituus 2,5 cm. Epäili, että yli lasketun ajan tulee raskaus menemään varmastikin. Mitään ei maininnut vauvan koosta eikä siitä, että mahtuuko vauva alakautta syntymään. Tosin minullahan on tällä viikolla torstaina se vauvan painoarvio-ultra, eli siellä sitten vauvan koko arvio selviää.

Neuvolakorttiin kirjattua:

Päivämäärä: 07.10.2014
Raskausviikko: 35+6
Painonmuutos/viikko: -064
Turvotus: -
RR: 127/87
U-Prot: h+ (edelleen)
Hemoglobiini: ei mitattu
Kohdunpohjan korkeus: 34
Tarjonta: rt
Sydämen syke: + (160)
Liikkeet: ++

Meidän uudistunut makuuhuone

Remontin jälkeen päästiin yhdessä porukoideni kanssa laittelemaan makuuhuone kuntoon. Makuuhuoneessa väriteemana on oikeastaan aina ollut valkoinen. Se ainakin minusta on jotenkin rauhoittava väri ja sopii hyvin makuuhuoneeseen.

Hoitopöytä on teetetty mittatilaustyönä hoitoalustan mukaan. Halusin hoitopöydästä mahdollisimman pienen ja vähän tilaa vievän, koska makuuhuone ei ole kovinkaan suuri. Hoitopöydästä tulikin paljon odotettua suurempi. Mutta minusta on kyllä tosi hyvä, että kaikki vauvan hoitotarvikkeet mahtuvat laatikoihin.

Pinnasänky on hankittu Ikeasta. Tuohon kyseiseen malliin ihastuin jo kauan sitten ja se sitten myöhemmin kotiutuikin meille. Pinnasängyn päiväpeitto on itsetehty ja reunaspehmuste on tilattu netistä. Halusin hoitoalustan, reunapehmusteen ja pinnasängyn verhon olevan samaa sävyä keskenään. Itse ainakin tykkään tosi paljon tuosta vaaleasta tähtikuviosta. Ja vaikka lapseni onkin hyvin varmasti sukupuoleltaan poika, niin minusta tuo pinnasängyn katosverho ei ole mitenkään liian tyttömäinen :)

Nyt alan olla tyytyväinen makuuhuoneeseen ja siihen en sen suurempia muutoksia enää aio tehdä. Tämä pesänrakennusvietti on iskenyt minuunkin ja käynkin huone huoneelta koko asunnon läpi ja uusin hieman sisustusta enemmän mieleiseksi.

Kuulumisia, kun laskettuun aikaan tasan kuukausi!

Tänään on tasan kuukausi laskettuun aikaan! Miten aika voikaan mennä näin kamalan nopeasti? Juurihan vasta ihmettelin kahta viivaa raskaustestissä :D Uskomatonta, ettei mene enää kauaa kun saan oman pienen ihmeeni syliini <3

Nyt on tapahtunut lyhyessä aikaa aika paljon asioita, mistä en ole blogiini pahemmin kirjoitellut. Lyhyesti asioita tässä postauksessa kertoilen. Perjantaina päästiin koiran kanssa muuttamaan meidän omaan asuntoon, putkiremontti alkaa olla viimein ohi! Asunnon siivouksessa ja kuntoon laittamisessa meni viisi tuntia ja apuna oli äitini sekä iskäpuoleni. On kyllä aivan ihanaa kun saa olla rauhassa kotona. Pinnasänky ja kaikki vauvan tavarat ovat jo omilla paikoillaan, niistä kuvia ja höpöttelyä myöhemmin :)

Olen jälleen kipeänä, flunssassa. Pientä kuumetta on ollut nyt kolmen päivän ajan. Lisäksi kurkku on koko ajan aivan tulessa sekä ääni on hävinnyt. Eilen olisi ollut synnytysvalmennus, enkä sinne päässyt flunssan takia. Harmitti kyllä kovasti! :( Noh ehkä synnytyksestä selviän ilman valmennuksessa käymistä. Onneksi netistä löytyy paljon hyvää ja luotettavaa tietoa nykypäivänä :)

Lapsen isän kanssa ollaan muutamaan otteeseen viestitelty. Ei voi sanoa, että hyvissä väleissä ollaan. Mutta väleissä suurinpiirtein kuitenkin ja se on pääasia! Lisäksi olen nyt reilun kuukauden tapaillut yhtä todella mukavaa miestä. Saa nähdä, miten käy kun lapsi syntyy. Lapsi kuitenkin menee kaiken edelle tietenkin. Mutta ainakin nyt tuntuu todella hyvältä :)

Vointi on todella hyvä edelleen. Raskausarpia on jo ihan järkyttävän paljon ja niitä tulee joka päivä lisää :D Onneksi ne haalistuvat sitten joskus... Äitini väittää, että mahani on alkanut laskeutua ja roikkuu muka jo jalkojeni välissä :D Ehkä se omaan silmäänkin on laskeutunut ainakin hieman. Tiistaina on neuvolalääkäri, jännittää hieman jo nyt etukäteen :) Toivottavasti kaikki olisi kuitenkin hyvin.

Noh siinä hieman minun kuulumisiani. Todella hyvää siis lyhyesti sanottuna kuuluu ja kovin tyytyväinen olen elämäntilanteeseeni tällä hetkellä. Voisi jopa sanoa, että olen onnellinen<3

Oispa aina pyykkipäivä

Tänään on mennyt koko aamu pyykkiä pestessä. Hain remontin keskeltä kaikki peitot, viltit ja tyynyt ja pesin ne pyykkikoneessa puhtaiksi. Kiva saada kaikki puhtaana sitten takaisin, kun joskus pääsen asuntooni asumaan jälleen :)

Erityisen ihanaa on pyykkääminen minusta tällä hetkellä. Voisin pestä pyykkiä joka päivä vain ja ainoastaan sen takia, että kaikki pyykkijauheet ja huuhteluaineet tuoksuvat NIIN ihanilta <3 Varsinkin käyttämäni pinkki Comfortin huuhteluaine tuoksuu omaan nenääni kyllä aivan uskomattoman hyvältä. Ja sitten pyykkien levityskin on nykyään niin mieleistä puuhaa, kun saa tuoksutella puhdasta pyykkiä siinä samalla :)

Kyllä tämä on sitten välillä myös huvittavaa touhua olla raskaana :D

Kuva täältä!

Voihan putkiremontti

Laskettuun aikaan on reilu kuukausi ja asunnossani ei pysty asumaan remontin takia. Remontti on nyt kestänyt reilun viikon ja pitäisi olla viimeistään kahden viikon päästä valmis.

Toivon kovasti, että vauva ei vaan synny ennen aikojaan ja että remontti valmistuu ajallaan. Muuten olen lievästi sanottuna kusessa, kun eipä sitä vastasyntyneen kanssa voi oikein remontin keskellä asua. Nyt siis kädet (ja jalat!) ristiin! :D