maanantai 17. marraskuuta 2014

Synnytyskertomus osa2

Sain lounasta synnytyssalissa. Enää ruoka ei minulle maistunut. Yritin kuuman suihkun avulla lievittää kauheaa supistuskipua, turhaan. Kätilö alkoikin puhumaan jo epiduraalin laittamisesta. En sitä heti kuitenkaan kivuistani huolimatta halunnut, koska pelkäsin että supistukset siihen lopahtavat ja joudun sinne tarkkailuosastolle. (Ei varmaan kovinkaan realistinen ajatus enää tuossa vaiheessa :D)

Muutaman tunnin vielä kipujeni kanssa kärvistelin ja sitten kätilöltä pyysin sitä epiduraalia. Ennen kuin epiduraali laitetaan niin pitää laittaa iv-kanyyli. Sehän tuottikin ongelmia. Ensiksi opiskelija yritti sitä minulle laittaa. Sitten kätilö. Loppujenlopuksi anestesialääkäri sai kanyylin laitettua paikalleen. Epiduraalipuudutusta yritettiin laittaa ensiksi niin, että olin sängyllä kyljelläni. Se sattui kovasti, eikä epiduraalin laitto onnistunut. Muistan kun itkin kovasti pelosta ja kivusta tässä vaiheessa. Oli hankalaa olla täysin paikallaan supistuksen aikana. Epiduraalin laittaminen onnistui kun olin istuvassa asennossa. Ja voi sitä helpotusta, mikä hetken päästä tuli! Supistukset tuntuivat enää paineentunteena, eivätkä sattuneet ollenkaan. Tässä vaiheessa kätilölle naureskelinkin, että epiduraalipuudutuksen keksijälle pitäisi antaa jokin palkinto :D Epiduraalista minulle tuli kova kutina iholle, se on kuulemma aivan normaalia.

Supistukset sitten epiduraalin laittamisen jälkeen lopahtivat, eivät siis enää tuntuneet eivätkä käyrille piirtyneet. Kätilö aloitti oksitosiini-infuusion, jotta supistuksia taas saataisiin tulemaan. Supistuksia alkoikin taas paineentunteena tuntumaan, mutta ne eivät koskeneet puudutuksen ansiosta. Sain nukuttua hieman ja kätilön saattelemana kävin vessassa. Yksin en saanut liikkua, koska jalat tuntuivat huterilta.

Klo 18 aikoihin alkoi painattaa alhaalta, erityisesti peräsuolen alueelta kovasti ja soittelinkin kelloa. Kätilö teki sisätutkimuksen ja kohdunsuulla edelleen reunaa jäljellä. Lääkäri pyydetään laittamaan pudendaalipuudutus ja muistan miten se sattui! Kun puudutus oli laitettu lääkäri puhkaisi vielä kalvot ja sen jälkeen paineentunne voimistui hirmuisesti.

Klo 19.50 ponnistamisentarve oli melkoinen ja sisätutkimuksen tehtyään kätilö totesi, että olin täysin auki ja sain alkaa varovaisesti ponnistamaan kuitenkin omia voimiani säästellen. Itse ponnistaminen ei sattunut puudutuksen ansiosta ja se tuntui oikeastaan ihan hyvältä. Ensiksi ponnistelin kylkiasennossa ja sitten lopuksi puoli-istuvassa asennossa. Muistan, että paineentunne oli jotain aivan sietämätöntä! Jossain vaiheessa ponnistellessa meinasi usko loppua ja kätilöille jo sanoinkin, etten yksinkertaisesti jaksa. Kätilö sitten yhtäkkiä kehottikin lopettaa ponnistamisen. Klo 22.30 syntyi oma pieni ja kauan odotettu lapseni <3

Vauva alkoi heti itkeä kunnolla ja sain hänet syliini. Täydellinen 9/9 pisteen vauvani oli tummatukkainen, niin kaunis <3 Jälkeiset syntyvät viiden minuutin päästä täydellisinä. Synnytyksessä sain 2.asteen välilihan repeämän, nirhaumia ja mustelmia. Tikkejä tuli yhteensä kolmeen eri kohtaan ja ompeleminen sattui vietävästi.

Vauvaa imettelin ja sitten pääsin suihkuun. Suihkussa tulikin kauhean hutera olo ja kätilön saattelemana pääsin takaisin sängylle. Sain itsekin ruokaa ja söin onnellisena katsellen pientä nukkuvaa ihmettäni <3

3910 g <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti