Synnytyskertomus osa1

Lauantai päivä (rv39+4) sujui aivan normaalisti, enkä olisi koskaan arvannut että synnytys käynnistyy yöllä. Lauantaina kävimme mieheni kanssa lenkillä ja teimme yhdessä ruokaa. Mitään normaalista poikkeavaa ei koko lauantai päivän aikana siis tapahtunut.

Yöllä kahdentoista aikaan alkoivat supistukset säännöllisinä heti. Minulla ei siis kunnon supistuksia ollut koskaan ennen ollut, vain harjoitussupistuksia esimerkiksi liikkuessa. Supistuksia tuli ensiksi noin kymmenen minuutin välein. En miestä herättänyt vaan marssin itse sohvalle ottamaan supistuksia vastaan. Soittelin sairaalaan ja sieltä sain neuvoksi mennä kuumaan suihkuun ja olemaan kotona niin kauan kuin suinkin vain pystyn. Mikron kellosta seurasin supistusten väliä, ne tihenivät koko ajan. Kahden aikaan yöllä aikaan supistuksia tuli kolmen minuutin välein ja kiemurtelin jo tuskissani sohvalla. Herätin miehen ja sanoin että taitaa olla lähtö lähellä. En jostain kumman syystä halunnut heti lähteä sairaalaan vaan odottelin vielä hetken. Loppujen lopuksi mies pakotti minut lähtemään sairaalaan kun itkua väänsin ja kävelin seinistä tukea ottaen.

Matkaa meiltä on sairaalaan parikymmentä kilometriä ja matkan aikana tuli joitakin kovin kipeitä supistuksia. Sairaalaan sisään kävelinkin jo yksin, mies jäi varuilta odottamaan autoon, josko joutuisin vielä takaisin kotiin. Olin nimittäin aivan varma, että lähettävät minut sairaalasta kotiin. Tuntui, että supistuksia ei enää niin tiheästi tullut ja että ne eivät olleet enää niin voimakkaita mitä kotona ollessani. Muistan kun haahuilin yksin pitkin sairaalan pimeitä käytäviä seuraten opasteita, joissa luki, että "synnyttäjät".

Sairaalassa makoilin käyrillä hetken, joka tuntui ikuisuudelta. Sisätutkimuksen tehtyään kätilö antoikin suoraan sairaalavaatteet minulle päälle ja saatteli synnytyssaliin. (Sisätutkimuksessa kohdunsuu johtoviivassa, ohut reuna ja lapsivesirakko pullistunut.) Sain kipulääkettä ja unilääkkeen ja yritin alkaa nukkumaan. Kipulääke auttoikin supistuksiin ja unilääkkeestä tuli tokkurainen olo. En kuitenkaan saanut nukutuksi. Makoilin sängyssä ja viestittelin sukulaisteni kanssa. Aamupalan sain huoneeseen ja se maistuikin ihan hyvin. Tässä vaiheessa supistuksia tuli noin viiden minuutin välein ja kätilö ehdottikin ilokaasua kipua lievittämään. Ilokaasusta ei minun kohdallani ollut mitään apua, siitä tuli huono olo.

Supistusten aikana yritin olla aina liikkeessä, sängyssä makaaminen niiden aikana tuntui sietämättömältä. Kävelin ja istuin välillä kiikkutuolissa. Kävin suihkussa, se hieman supistuskipuun auttoikin. Kätilön kanssa keskusteltiin kivunlievityksestä ja toivoin kovasti saavani epiduraalin ja pudendaali-puudutuksen sitten ponnistusvaiheen kipua lievittämään.

Supistukset alkoivat harventua ja siitä kätilölle kerroin. Sitten niitä tuli enää vartin välein ja lääkäri kirjoittikin osastosiirron tarkkailuosastolle. Tämähän minua hirveästi harmitti. Ennen kuin kätilö tuli hakemaan minua tarkkailuosastolle kävelin huoneessa hullunlailla ja yritin saada näin supistuksia aikaiseksi. Sehän sitten auttoikin ja kätilön tullessa huoneeseeni kiemurtelinkin jo taas kerran tuskissani. Kohdunsuun tilanne oli edennut ja näin ollen osastosiirto onneksi peruttiin!