"Äiti, missä mun isi on?"

Muutama lukija on blogia luettuaan kysellyt, että miten lapseni biologinen isä on kuvioissa mukana. Hirveästi en täällä uskalla asiaa sen kummemmin puida, mutta jotan aion silti uskaltaa kertoa.

Paavon oikea isä ei ole koskaan lastaan halunnut nähdä, suostutteluista huolimatta. Hän on suoraan minulle sanonut, ettei lapsi hänelle merkitse mitään. Lastenvalvojalla olen käynyt, mutta sinne isä ei ole ilmestynyt. Eli isyyttä ei ole tunnustettu ja asian käsittely on kesken.

Ja nykyisen mieheni kanssa ollaan asiasta paljon keskusteltu ja ollaan päätetty kasvattaa Paavo alusta asti niin, että hän tietää kuka on oikea isä. Eli nykyinen mieheni ei todellakaan mitään isän paikkaa ole ottamassa, vaikka hyvän kasvatuksen ja miehenmallin lapselleni tuleekin antamaan. Tämä on minusta kaikkein reiluinta lasta kohtaan, että mieheni ei esitä lapselle mitään, mitä ei ole.

Sitä hetkeä, kun poika alkaa oikeasta isästään kyselemään, odotan kauhunsekaisin tuntein. Miten kertoa rakkaalle lapselleen, että kun isä ei sinua halua tavata? Onneksi minulla on aikaa vielä miettiä, miten asiasta puhutaan. Helppoa ei tule olemaan, sen tiedän. Onni on, että lapsellä on silti hyvä ja rakastava perhe ja suku, vaikka sitten ilman sitä oikeaa isää.

HEI ME MUUTETAAN!

Meidän poppoo (eli siis minä, Paavo, mieheni ja meidän eläimet) muutetaan ensi kuun lopussa uuteen asuntoon! Ollaan jo muutamia kuukausia etsiskelty uutta asuntoa, jotta Paavolle saataisiin oma huone. Tähän asti ollaan asuttu 52 neliöisessä kaksiossa koko porukka ja välillä on kieltämättä ahdasta ollut :D

Noh eilen sitten sainkin ilouutisen, että saimme asunnon :) Kyseessä on puolen kilometrin päässä sijaitseva 75 neliöinen rivitalokolmio, jossa on oma sauna ja vaatehuone. Lisäksi asunnossa on tietenkin se kaivattu lastenhuone, erillinen keittiö ja suuri piha koirille. Täydellinen asunto siis meille!

Kylläpä olen nyt iloinen :) Eikun muuttoa sitten järjestelemään ja uuteen kotiin sisustusta suunnittelemaan. Millaistahan mahtaa olla muuttaminen noin pienen lapsen kanssa? Onneksi on mummot ja ukit tukena, ehkä me muutosta selvitään :)

Pojan peti pehmoinen

Jatketaan nukkumiseen liittyvässä teemassa vielä tämän postauksen osalta. Nyt esittelen Paavon sängyn täällä blogin puolella!

Paavo nukkui vieressäni pari ensimmäistä viikkoa synnytyksen jälkeen. Oikeastaan sen aikaa, kun imetin. Sitten kun imetys tyssäsi niin siirtyi poika nukkumaan omaan sänkyynsä. Ongelmitta ei selvitty. Paavo oli tottunut nukahtamaan tissille aiemmin. Tutti alkoikin kelvata sitten nukutuksessa tissin korvikkeena ja poika tottui nukahtamaan itse omaan sänkyynsä.

Paavon sängyssä on sävysävyyn reunapehmuste ja katosverho, ne olenkin aiemmin jo täällä blogin puolella esitellyt. Sängyn päädyssä on suuri pehmolelulauma, lahjoja sukulaisilta ja ystäviltä <3 Enää ei sängyn pääty ole korotettuna, sillä refluksioireet ovat kiinteiden aloittamisen myötä helpottaneet :)

Vieläkös muiden vauvat nukkuvat vieressä vai joko jo ihan omissa sängyissään? Minä en itse osaa nukkua, jos vauva nukkuu vieressä. Herään pieneenkin ääneen tai tuhahdukseen, siinä myös yksi syy, miksi poikani nukkuu omassa sängyssään :)

Miten meidän yöt menee nykyään?

Hieman on meidän yön rytmit muuttuneet Paavon kasvettua. Olen huomannut, että poju menee melkein kellon tarkasti samaan aikaan yöunille ja syö yöllä aikalailla samaan aikaan. Kiinteiden aloitus ei ole mitenkään vaikuttanut yösyöttöihin. Eli Paavo syö yhtä monta kertaa ja samoihin aikoihin öisin, vaikka kiinteät ollaan jo aloitettu.

Yöunille aletaan klo 20-20.30. Paavo käy kiltisti oikeastaan aina nukkumaan, ei tarvitse enää käydä juoksemassa tuttia suuhun enää. Kapalossa Paavo nukkuu edelleen, päivällä olen välillä yrittänyt nukuttaa ilman. Tosin aika huonolla menestyksellä. Varmasti sitten, kun lapsi hallitsee paremmin kehoaan, etenkin käsien heiluttamista niin kapalosta on helpompi luopua. Neuvolassa kapaloinnista kyselin ja neuvolan tätin kanta oli, että siitä ei 2,5 kuukauden ikäisen lapsen kohdalla ole mitään haittaa motorisen kehityksen kannalta. Eli kapalossa vielä nukutetaan! :)

Ensimmäisen kerran Paavo herää syömään noin klo 03 yöllä. Sitä ennen on saattanut herätä kerran, mutta tutin suuhun laittamalla jaksaa hyvin nukkua tuonne kolmeen asti. Syötön jälkeen nukahtaa välittömästi takaisin omaan sänkyynsä. Toisen kerran Paavo herää syömään klo 06 aamulla. Siitä sitten unet vielä jatkuvat tuonne 07 asti, jolloin noustaankin ylös aamutouhuihin.

Eli kahdella yösyötöllä mennään tällä hetkellä! Yöunta Paavo nukkuu siis yhteensä noin 11 tuntia. En oikein tiedä, että kuinka usein tuon ikäiset normaalisti heräävät öisin syömään? Mutta kovin tyytyväinen olen. Saan itsekin pidemmän unipätkän kun alan Paavon kanssa samoihin aikoihin nukkumaan.

Pienet torkut ilman kapaloa :)

Yksinhuoltajuudesta.

Takana on oman elämäni rankin vuosi. Samalla myös se tärkein,  kuluneen vuoden tulen muistamaan aina. Yksin jäin jo alkuraskaudessa lapsen kanssa, eikä lapsen isä ole sen kummemmin halunnut meidän kanssa tekemisissä olla. Nyt kun miettii raskautta niin mieleen tulee ensimmäiseksi vain se kamala pelko, suru ja ahdistus, mitä yksinjääminen raskaana ollessa aiheutti. Onneksi raskauteni oli muuten helppo, vaikka henkisesti olikin raskasta aikaa.

Ensimmäinen kuukausi lapsen kanssa oli vaikea. Todella vaikea, eikä siitä minulla ole juurikaan muistikuvia. Muistan lähinnä sen kun kuljin kotonani käytävää edestakaisin vatsakipujaan huutavan vauvani kanssa. Itkettiin molemmat, minä väsymysta ja vauva kipujaan. Yksinhuoltaja ja vatsakipujaan huutava refluksilapsi on välillä melkoinen yhdistelmä... Onneksi sain paljon apua vanhemmiltani ja nykyiseltä mieheltäni, ilman heitä en olisi selviytynyt. Neuvolasta olen myöskin paljon saanut tukea.

Nyt meillä arki jo sujuu ihan hyvin ja koen, että pikkuhiljaa alan olla taas "elossa". Kun olen oppinut tuntemaan oman lapseni itkut ja tarpeet niin osaan niihin nopeammin reagoida. On tässä kasvanut itsekin ihmisenä ja oppinut yhtä sun toista. Paljon joudun tekemään etukäteen valmiiksi, koska melkein aina vauvan kanssa olen päivät yksin. Esimerkiksi kun on aikaa niin teen ruuan itselleni valmiiksi, lataan pyykit koneeseen, laitan vauvalle ruokaa yms. Melkein kaikki vapaa-aikani silloin kun vauva nukkuu niin menee oikeastaan joko kodin siivoamiseen, eläinten hoitamiseen tai ruuan laittamiseen. Nyt kun Paavo on alkanut kiinteitä ruokia syömään, niin Paavonkin ruokien valmistukseen ja pakastamiseen menee oma aikansa. Eli yksinhuoltajana minulla ei valitettavasti aikaa omaan rentoutumiseen oikeastaan ole. Vaunulenkit on minulle sitä omaa "terapiaa", kuulokkeet korvissa sitä pystyy unohtamaan hetkeksi kaiken stressin.

Kuitenkin sanoisin tämän olevan enemmän henkisesti rankkempaa kuin fyysisesti. Koen paljon huonoa omatuntoa siitä, että lapsellani ei ole ehjää perhettä eikä kahta rakastavaa vanhempaa. Lapsellani on vain minut. Huomaan, että yritän joskus jaksaa tavallaan kahden vanhemman edestä. Eniten mieltäni painaa se, että entä jos minulle tapahtuu jotain. Kuka silloin pitää lapsesta huolta? Ehkä tyhmää ajatella noin, mutta kun on täysin yksin lapsestaan vastuussa niin kaikkea sitä tulee mietittyä ja ennalta pelättyä.

Ehkä tästä tuli hieman negatiivissävytteinen kirjoitus? Ikinä en itse tietoisesti yksin alkaisi lasta hankkimaan tai kasvattamaan, mutta minun tapauksessani ei ole ollut muuta vaihtoehtoa. Jokatapauksessa vaikka on ollut todella rankkaa, niin en tätä ikinä pois vaihtaisi. Se rakkaudentunne, mitä omaa lastaan kohtaan tuntee niin on aivan jotain mieletöntä! <3 Ei sitä pysty toiselle selittämään, vaikka kuinka yrittäisi. Lyhyesti jos yritän selittää niin rakastan enemmän kuin omaa elämääni ikinä.

<3

Paavo esittelee kotivaatetustaan viikon ajalta

Sain tämmöisen kuvapainotteisen postausidean, jossa esittelemme Paavon vaatetusta viikon jokaiselta päivältä. Kuvat on otettu aamulla aina aamupesujen jälkeen. Vaatteita tosin joudumme vaihtamaan monta kertaa päivässä johtuen kiinteiden aloittamisesta. Syöminen sotkee aika paljon :D

Meillä käytetään kotona mukavia ja kevyitä vaatteita. Poika kun on aika kova hikoamaan, niin ei käytetä esimerkiksi paksumpia huppareita ollenkaan. 

maanantai

tiistai

keskiviikko

torstai

perjantai

lauantai

sunnuntai

Itse olen aivan ihastunut noihin lauantaina päällä olleisiin kissa-kuvioisiin potkuhousuihin! Bongasin ne kirpparilta pari viikkoa sitten. Onneksi ne ovat kokoa 68cm, joten ovat sopivat Paavolle vielä jonkin aikaa, eivätkä heti käy pieneksi :) Paavo käyttää tällä hetkellä vaatekokoa 62-68 cm. Muutama pienikokoinen 74 cm body on jo tosin käytössä! Aika menee todella äkkiä, mulla ei ole enää pientä vauvaa, vaan iso ukkeli <3

Äitin kauhunhetkiä...

Eilen tapahtui se, mitä monesti jo ennalta olen pelännyt. Paavo tippui sohvalta.

Meillä on tosi leveä divaanisohva ja siinä Paavo usein köllöttelee. Paavo ei ikinä ennen ole kääntynyt itse mahaltaan kyljelleen, ennenkuin eilen. Hetkeksi kun silmä vältti niin kuului TUMPS ja oma sydän jätti muutamia lyöntejä välistä.

Paavo kovasti säikähti, mutta rauhoittui heti kun otin hänet syliin. Päällisinpuolin kaikki kunnossa. Äkkiä soitin vielä päivystykseen sairaanhoitajalle ja kysyin, että pitääkö tuoda poika näytille. Sairaanhoitaja oli sitä mieltä, että kun Paavo on täysin normaali niin riittää kun kotona seurailen. Yö meni todella hyvin ja poika on täysin omaitsensä. Taidettiin selvitä säikähdyksellä.

Ja nimenomaan itse kyllä säikähdin enemmän kuin lapsi. Huono äiti-fiilis on vellonut kurjasti mielessä :( Enää en ikinä häntä mihinkään jätä, mistä on pienikin mahdollisuus pudota. Onneksi tästä oppii!

Kapalonukkuja

Paavo on aina ollut tosi levoton nukahtaja ja nukuttamisen kanssa ollaankin jouduttu aina hieman töitä tekemään. Suurta helpotusta nukuttamiseen ollaan saatu kapaloimisesta, siihen poika nukahtaa nopeasti ja nukkuu unet ilman, että herää kesken.

Yleensä nukahtamisessa on ongelmana ollut ilman kapaloimista käsien heiluttaminen, sekä säpsähtely juuri nukahdettua. Nyt kuitenkin kun Paavo on jo 2,5 kk, niin hän ei enää meinaa peitosta tehdyssä kapalossa pysyä vaan saa kädet pois kapalon sisältä.

Ollaan pikkuhiljaa aloitettu harjoittelemaan nukkumista ilman kunnollista kapaloimista. Päiväunet Paavo nukkuu löysässä lakanakapalossa, josta hän saa kädet ulkopuolelle yleensä. Nykyään poika nukkuu yleensä päiväunet niinsanotussa puolikapalossa, kädet ulkopuolella. Yöunet Paavo nukkuu peittokapalossa, koska sen saa napakammin kieputettua. Vaunuissa Paavo nukkuu ihan perus makuupussissa.

Pikkuhiljaa ollaan siis siirtymässä kapalosta pois ja koko ajan helpottaa, kun vauvan liikkeet alkavat olla hallitumpia. Kapalosta on meidän kohdallamme ollut todella suuri apu, mutta nyt alamme sitä hiljalleen hylkäämään :)

Itsetehty bataattisose vauvalle

Kuten aiemmin kerroinkin, niin olen itse soseet tehnyt alusta loppuun asti. Valmiissa pilteissä on varmasti kaikenmaailman säilöntäaineita yms, joten minusta itsetehdyt soseet ovat vauvalle paljon parempi vaihtoehto. Lisäksi soseita voi tehdä suuremman määrän pakkaseen, eikä tarvitse jatkuvasti olla kierrättämässä tyhjiä pilttipurkkeja. Kätevää! :)

Tänään valmistin bataattisosetta pakkaseen. Samalla ohjeella olen tehnyt porkkana- ja maissisosetta. Perunasosetta aion tehdä myöskin, mutta ilman sauvasekoittajaa. Muuten tulee liisteriä.

Soseiden tekeminen on tosi helppoa, eikä vie kauaa aikaa. Juuri sopivasti ehtii tekemään vauvan päiväunien aikana. Ensiksi pesin ja kuorin bataatin ja kuutioin samankokoisiksi kuutioiksi. Sitten keitin niin kauan, kunnes kuutiot olivat mukavan pehmeitä. Sitten vain sauvasekoittimella soseeksi!

Pakastin soseen jääpalamuoteissa niin saa juuri sopivia maisteluannoksia. Jääpalamuoteista siirsin palat minigrip-pusseihin ja takaisin pakkaseen. Helppoa ja nopeaa :D

Soseilua

Moikka! Täällä ollaan alettu syömään jo isojen poikien ruokaa, eli soseita! Soseet olen tehnyt ihan itse. Itsehän en olisi vielä tässä vaiheessa soseiden antamista aloittanut, ellei olisi ollut pakko. Paavolla ikää kohta 2,5 kk. Suuret maitomäärät tähän siis syynä, poika oli melkein jatkuvasti nälkäinen. Esimerkkinä tästä; syötin Paavon ennen kaupalle lähtöä. Jo kauppojen kassalla alkoi itkemään nälkäänsä (meiltä matkaa kaupalle noin 12 kilometriä).

Aloitin ensimmäiseksi maissivellillä, jota sekoitin korvikkeeseen. Parin päivän päästä aloin antamaan ihan maissisosetta aina aamulla ja päivällä pieniä määriä kerrallaan syötön yhteydessä. Hirveästi en ehkä noista velleistä innostu, mielummin annan soseen ihan soseena ja maidon maitona.

Ihme ja kumma, niin vatsavaivoilta ollaan ainakin vielä vältytty! Ainakin toistaiseksi. Paavo on siis maidon lisäksi nyt syönyt maissisosetta ja tänään hän maistoi ensimmäistä kertaa porkkanasosetta, jota sotkin pienen määrän tutun maissisoseen joukkoon.

Vielä Paavo ei oikein ymmärrä avata suutaan kun lusikka tuodaan huulien eteen, mutta koko ajan oppii paremmin! Vielä syöminen aika sotkuista, milloin suussa on lusikka, milloin oma pikkunyrkki :D Kuitenkin minusta poika on paljon tyytyväisempi ja maitomäärätkin ovat hieman pienentyneet. Enää ei mene onneksi ihan sitä 1,5 litraa maitoa päivässä.

Jokatapauksessa, vaikka Paavo on aika nuori kiinteiden aloittamiselle, niin uskon että tämä oli oikea ratkaisu. Pikkuhiljaa on tässä tapauksessa hyvä tullut :)

Tänään maistoin porkkanaa :)

Lippismies

Tää äiti on täysin hurahtanut vauvan vaatteisiin ja muihin asusteisiin ;) Paljon kivempi shopata vauvalle kaikkea, itse sitten voi kulkea samoissa vaatteissa päivästä toiseen :D Noh ei nyt ihan sentään... Mutta ostelin Paavolle nettikaupasta muutaman lippiksen sekä tennarit! Nehän ovat vielä aivan liian isoja ja odottavatkin kaapissa sitä päivää kun pääsevät käyttöön. Piti silti muutama kuva ottaa kuitenkin.

Velliä, sosetta, MITÄ?

Eilen käytiin Paavon kanssa neuvolassa. Hienosti Paavo oli kasvanut, painoa on hänellä tällä hetkellä 5840 grammaa ja pituutta 59,5 cm. Aika hienosti keskikäyrällä kasvaa. Paavohan on tällä hetkellä 2 kuukautta ja viikon vanha.

Neuvolan tädin kanssa oli puhetta, että parin viikon päästä voisi varmaankin alkaa varovaisesti jo soseita aloittelemaan. Syynä tähän on todella suuret maitomäärät (yli 1,5 litraa/vuorokausi) sekä refluksioireet. Yleensähän kiinteiden aloittaminen helpottaa noita refluksioireita. Meillä refluksioireet on onneksi pysyneet suurinpiirtein siedettävinä erikoismaidolla ja suosimalla syöttäessä pystyasentoa. Ja sitten onhan se pinnasängyn pääty kanssa korotettu, jotta nukkuminen olisi helpompaa.

Itse en vielä oikein tiedä, että kannattaisiko mielummin aloittaa ihan esimerkiksi maissivellillä. Paavolla tosin aina hieman kova vatsa, ilmeisesti maissi voi sitä kovettaa entisestään. Ja perunakaan ei varmasti hyvää tee jo valmiiksi hieman kovalle vatsalle. Mielummin ehkä itse kuitenkin sillä vellillä aloittaisin. Tai sitten esimerkiksi tuttuun maitoon sekoitetulla bataattisoseella? Tää mamma on nyt hukassa! Kuitenkin tarkoitus todella varovaisesti aloitella, hieman herkkävatsaiselta kun tuo minun poikani vaikuttaa. Jokatapauksessa maitoa menee päivässä todella suuret määrät tai itse asiassa on mennyt jo melkein kuukauden verran.

Ehkä tosiaan sille velli-linjalle kallistun itse ainakin tällä hetkellä. Maitoa menee tällä hetkellä yhdellä syöttökerralla 120-130 ml, parin tunnin välein. Eli aika suuret määrät. Kuitenkaan milläänlailla poika ei ole ylisyötetty, hän vain tarvitsee paljon maitoa :)

namnamnam...

Ristiäiset

Lauantaina juhlittiin pojan ristiäisiä ja nyt on olo kovin helpottunut kun ne on viimein saatu alta pois. :) Paikalla oli 24 henkilöä, kaikki minun sukulaisiani, perhettä ja ystäviäni. Kaikki meni todella hienosti, vauva oli lähes koko juhlien ajan hereillä ja tyytyväisenä. Ei itkeskellyt juuri ollenkaan. Ristiäiset järjesti äitini sekä kummitätini, kiitokset heille :)

Oma poikani sai nimekseen Paavo Viljami. Hänen sukunimensä on sama kuin omani, perinteinen suomalainen sukunimi. Itse olen nimeen kovin tyytyväinen, halusin oikein suomalaisen nimen omalle lapselleni. Pappi kyseli kovasti, että miten nimen keksin ja sanoi, ettei ole ennen ketään samalla etunimellä edes kastanut. Hieman vanhahtava kun tuo Paavo-nimi taitaa olla :)

Ristiäislahjaksi Paavo sai ihanan valkoisen syöttötuolin ja siihen pehmusteen. Lisäksi hän sai villasukkia, valokuva-albumin, leluja, rahaa, säästöpossun, Arabian muumi lastenastiaston, ihanan My first Year-valokuvakehyksen ja muita valokuvakehyksiä kanssa yms.. Ihania ja kivoja lahjoja kaikki <3

Hirveästi en kuvia voi tänne laitella, kun kaikissa näkyy sukulaisia.

Ristiäisressiä ilmassa?

Huomenna saa minun oma poju ihan oikean nimen vihdoin ja viimein! Hieman kauhun sekaisin tuntein ristiäisiä odotan, toivottavasti kaikki menee hyvin.

Ristiäisvalmisluista on vastannut äitini ja kummitätini. Itse en juurikaan ole mitään tehnyt, muuta kun täytekakut tilallut ja sanonut mielipiteitäni. Aivan ihanaa, kun on tuollainen äiti itselläni <3 Näin yksinhuoltajana pienen vauvan kanssa ei yksinkertaisesti olisi saanut aikaiseksi itse järjestettyä ristiäisiä. Sen sijaan haaveilen jo suurista yksi vuotis synttäreistä, jotka itse järjestän sitten alusta loppuun. Siihen on toki vielä 10 kk aikaa, poika on tänään nimittäin tasan 2 kk vanha <3

Poikaa on kutsuttu Taaviksi jo pitkään, mutta se ei tule hänen nimensä olemaan. Vauvanimi vain. Nimekseen poika tulee saamaan oikein perinteisen suomalaisen nimen, kuten on itsellänikin. Paljastan nimen blogissa sitten erillisessä ristiäis-postauksessa :)

Nyt pitääkin lähteä kipin kapin värjäämään kulmia ja lakkaamaan kynsiä, että olen huomenna edes yhtään ihmisen näköinen! :D

"hei äiti onks sun pakko roikottaa mua noin?"