Eilen tapahtui se, mitä monesti jo ennalta olen pelännyt. Paavo tippui sohvalta.
Meillä on tosi leveä divaanisohva ja siinä Paavo usein köllöttelee. Paavo ei ikinä ennen ole kääntynyt itse mahaltaan kyljelleen, ennenkuin eilen. Hetkeksi kun silmä vältti niin kuului TUMPS ja oma sydän jätti muutamia lyöntejä välistä.
Paavo kovasti säikähti, mutta rauhoittui heti kun otin hänet syliin. Päällisinpuolin kaikki kunnossa. Äkkiä soitin vielä päivystykseen sairaanhoitajalle ja kysyin, että pitääkö tuoda poika näytille. Sairaanhoitaja oli sitä mieltä, että kun Paavo on täysin normaali niin riittää kun kotona seurailen. Yö meni todella hyvin ja poika on täysin omaitsensä. Taidettiin selvitä säikähdyksellä.
Ja nimenomaan itse kyllä säikähdin enemmän kuin lapsi. Huono äiti-fiilis on vellonut kurjasti mielessä :( Enää en ikinä häntä mihinkään jätä, mistä on pienikin mahdollisuus pudota. Onneksi tästä oppii!
Hyvä ettei käynyt pahasti :)
VastaaPoistaOlisi kiva kuulla miten yksinhuoltajan arki sujuu ja miten ex-miehesi on yhteydessä teihin jos on ollenkaan?
Onneksi tosiaan selvittiin säikähdyksellä! Olen monta kertaa meinannut aloittaa erillisen postauksen yksinhuoltajuudesta! Sen tulen varmasti lähipäivinä tekemään.
PoistaMeillä arki sujuu hyvin. Vaikka välillä on kyllä todella rankkaa. Lapsen isä ei ole halunnut millään tavalla osallistua ainakaan tähän mennessä lapsen elämään. Enkä siihen voi häntä pakottaa. Onneksi minulla on oma äitini, isäpuoleni ja nykyinen mieheni apuna, ilman heitä en millään jaksaisi :)
Hui, hyvä ettei käynyt mitään! :) Turhaan podet huonoa äiti-fiilistä, lapset kolhivat varmasti itseään vaikka äidillä olisikin silmät selässä ja kahdeksan kättä :)
VastaaPoistaJoo kyllä kiitin onneani, ainakaan tällä kertaa ei käynyt kuinkaan :) Onneksi on matala sohva ja pehmeä vauva :D Itse olen yrittänyt juurikin tuolla ajatuksella lohduttautua, että kun vahinkoja sattuu ja tulee sattumaan vauvan kanssa. Eikä sitä lasta voi mitenkään pumpuliin kääriä, ettei vaan kolhuja pääsisi sattumaan :D
Poista