Fysioterapia 27.7

Saavuttiin pojan kanssa neuvolan tiloihin odottamaan fysioterapeutin luokse pääsyä eilen, noin kymmenen minuuttia ennen sovittua aikaa. Meillä oli aika klo 15, vielä klo 15.15 ei kuulunut tai näkynyt ketään... Alkoi mietityttää, että mikähän tässä nyt oikein mättää :D Onneksi raskaudenajan neuvolatäti sattui tupsahtamaan luoksemme ja kyseli, että mitäs me odotamme. Fysioterapeuttia, sanoin. Hän koneelta selvitti, että on tullut sekaannus ja fysioterapeutti onkin eri paikkakunnalla, kuin missä oli sovittu. Pikaisesti neuvolatäti soitti tälle meidän fysioterapeutille ja terapeuttitäti lähtikin ajamaan luoksemme. Ihanaa, että tämmöisestä sekaannuksesta huolimatta aikaa ei tarvinnut siirtää.

Odotimme fysioterapeuttia 20 minuuttia vielä puhelun neuvolan odotustiloissa. Paavo leikki puupalikoilla, autoilla ja söi samalla välipalaksi hedelmäpiltin ja riisikakun. Onneksi odottaminen sujui hyvin, eikä poika pahemmin kiukunnut. Vihdoin ja viimein fysioterapeutti saapui paikalle ja päästiin itse asiaan. Hän kyseli paljon, mitä poika osaa. Noh osaa istua tukevasti, muuta ei juurikaan liikkumisen osalta.

Fysioterapeutti jumppaili pojan kanssa, laittoi häntä konttausasentoon ja polvilleen tukea vasten. Hän sanoi, että kovin näyttää siltä että pojasta peppukiitäjä on kovaa vauhtia tulossa ja hän painottikin sitä, ettei se ole hyvä asia. Jossain vaiheessa Paavolle alkoi riittää mahallaan olo ja käpy kärähtikin ihan kunnolla. Poika rauhoittui vasta minun sylissäni ja tehtiinkin päätös, että nyt on parempi lopettaa. Sain ohjeeksi kotona laittaa poikaa polvilleen tukea vasten ja siitä pitäisi sitten opettaa liikerataa, kuinka päästä alas konttausasentoon. Fysioterapeutti neuvoi myös, että kannattaa laittaa huivi lapsen vatsan alta ja nostaa sen avulla varovaisesti lasta ja hieman keinuttaa. Fysioterapeutti antoi uuden ajan jo parin viikon päähän, eli käynnit jatkuvat. Ja se on mielestäni tosi hyvä juttu, että minun lisäkseni jokin muu ihminen seuraa ja auttaa meitä tässä asiassa. Itse koen olevani aika hukassa.

En suoranaisesti kovin innoissani ole ainakaan tuosta huivin avulla tehtävästä jumpasta. Jotenkin oma motivaatio meinaa olla hukassa ja olenkin kovin turhautunut ja väsynyt odottamaan, sitä että poika joskus oppisi liikkumaan. Tuntuu vaan jotenkin älyttömän tyhmältä alkaa jonkun huivin kanssa poikaa keinuttelemaan siinä toivossa, että hän siitä itse oppisi...Äh!

Noh tänään kuitenkin reenattiin Paavon kanssa konttaus asentoa ihan hyvällä menestyksellä. Poika pysyy kontillaan ihan hyvin ja siinä hieman keinuu, kun haluaisi päästä liikkelle eteenpäin. Heti kun poika laskeutuu kontiltaan mahalleen niin alkaa vinkuminen, ei ole hyvä olla näin.

Laittautumiskriisien pelastajat

Ennen ulkonäköön jaksoi panostaa enemmän. Oli aikaa meikkaamiseen, hiusten laittamiseen ja vaatteiden valitsemiseen. Nykyään laittautumiseen (meikkaus, hiukset, vaatteet, korut) menee yhteensä maksimissaan puoli tuntia. Sen ajan poika viihtyy hyvällä tuurilla, vaikka meikkaisi lattialla pojan vieressä.

Luonnollisuus ja helppous ovat niitä tärkeimpiä ominaisuuksia minulle, kun ei kertakaikkiaan ole aikaa enää kuin ennen. Hiuksia tykkään pitää enimmäkseen ainakin kotosalla ollessani kiinni, koska Paavo niissä muuten jatkuvasti roikkuisi. Meikata tykkään kevyesti, varsinkin näin kesällä. (Vai voiko tätä suomen kesää edes kesäksi kutsua? :D) Nyt äitiysloman aikana minulle on muodostunut muutamia kestosuosikkeja liittyen meikkaamiseen ja hiusten laittamiseen. Ilman näitä en vaan pärjäisi!

Aloitetaan hiuksista ensimmäisenä. Hiusharjojen ykkönen, Tangle Teezer. Tällä uskaltaa surutta harjata hiuksia niiden ollessa märät ilman pelkoa siitä, että ne katkeilevat. Eipä ole turhaan takkujen kanssa tarvinnut taistella. Omaa silmää tuo Late Lammas-kuviointi miellytti kovasti ja harja tulikin sitten omasta vakio kampaamosta ostettua. Noitahan on myynnissä vaikka missä, taitaa saada jo ihan Anttilastakin. Muistaakseni noiden harjojen hinnat taitaa olla parin kympin luokkaa.

Sitten itse hiusten laittamisen ykköstuote. Nämähän taisivat olla joskus ennenkin ihan muodissa, mutta ovat taas nousseet ihmisten suosioon. Nimittäin hiusdonitsit! Aaa voisin ylistää noita maasta taivaaseen :D Miten helppoa voikaan olla täydellisen ballerinanutturan teko? Itse käytän noita donisteja ihan kotona, kaupungilla ja joskus juhlissakin. Kaikkialla melkein näin lyhyesti sanottuna. Niin helppoa, kiireisen yksinhuoltaja äidin hiuskriisien pelastaja. Omani ostin Glitteristä, hintaa taisi olla noin 4 euroa, kahdelle kappaleelle.

Viimeinen meikkaamiseen liittyvä tuote ei varmaan hirveämmin esittelyjä kaipaile. Kyseessä on tietenkin meikkivoiteen levitykseen käytettävä ihme sieni, BeautyBlender. Itselläni on pinkki Beauty Blender Original, tilasin sen aidon ja alkuperäisen vasta joitakin aikoja sitten. Ja minulla ei ole kuin positiivisia kokemuksia kyseisestä tuotteesta. Luonnollinen, tasainen lopputulos. Vau! Ja lisäksi kun sienen kastelee niin se ei ime juurikaan meikkivoidetta itseensä. Toisinkuin halvat normaaleista kaupoista saatavat meikkisienet. Näin siis meikkivoide riittää tietenkin pidempään. Oman Beautyblenderini tilasin verkkokaupasta Pretty.fi. Hintaa tuli tuolle ihmesienelle postikuluineen noin 25 euroa. Toki aika suuri hinta pelkästä meikkisienestä, mutta uskon tuon olevan kestävämpi, toisinkuin tavallisten halvempien meikkisienten.

Siinäpä oli esittelyssä ne minun lempparini! Näitä en voi kuin lämpimästi muillekin suositella :)

Minä syön itse

Jihuu!

Meillä on otettu huikean suuri askel sormiruokailussa. Paavolle on nyt kahden viime viikon aikana puhjennut NELJÄ hammasta ylös, niiden takia aiemmin ruokailut meinasivat hieman tökkiä. Soseet kelpasivat vain kylminä. Kaikki mitä sormiruuaksi tarjosin, lensi kaaressa lattialle. Onneksi nuo hampit nyt puhkesivat ja olemme päässeet askeleen eteenpäin kohti itsenäisempää ruokailua.

Nykyään varsinkin pojan ollessa nälkäinen ruoka osuu jo hyvin suuhun. Pinsetti-otetta harjoitellaan kovasti, se ei vielä täysin ole hallinnassa. Sormiruokana meillä on välipalalla tarjolla yleensä banaania, päärynää, kurkkua, tomaattia, maissinaksuja, riisikakkua, vaaleaa leipää tai apinaeväspannaria. Ruualla Paavon itse herkuteltavia suosikkeja ovat lihapullat, kana, peruna, porkkana, kukkakaali, parsakaali ja täysjyvämakaroni. Koko ajan maistellaan uusia ruokia ja opetellaan syömään itse paremmin ja paremmin. Vielä sormiruokailu-hetket ovat kovin sotkuista puuhaa ja suuri osa ruuista lentääkin lattialle. Onneksi kaksi nälkäistä herkkusuuta kyttäävät ja odottavat vuoroaan, että saavat tulla siivoamaan pöydän alta ruuat parempiin suihin ;)

Tällä hetkellä sormiruokien lisäksi pojan ruokavalio koostuu erilaisista puuroista, hedelmäsoseista ja muista kaupan valmiista soseista (liha, kala, kana, kasvis). Maustamatonta jugurttia olen aloittanut myös antamaan aamuisin, neuvolalääkärin suosituksen mukaan. Juomana menee nokkamukista maito sekä vesi. Meillä on ollut sitä ongelmaa, ettei pojalle meinannut aiemmin kelvata muut kuin kaupan valmiit vauvanruuat. Nyt ollaan kuitenkin pikkuhiljaa siirtymässä ihan tavalliseen kotiruokaan ja voidaankin kohta varmasti jättää purkkiruuat kauppaan! Esimerkiksi tänään syötiin Paavon kanssa molemmat ruuaksi itsetehtyjä lihapullia, makaronia ja salaattia, kuten alla olevasta kuvasta ehkä voikin päätellä :)

Fysioterapiaan mars!

Arvatkaapa mitä on tullut viimeiset kuukaudet googletettua paljon? Vauva 6kk ei liiku. Vauva 7kk ei liiku. Vauva 8kk ei liiku. Vauva 9kk ei liiku. Vaikka lasta ei pidä verrata muihin, niin kyllä tämä jo oikeesti turhauttaa.

Poika ei siis ole oppinut ryömimään. Eikä konttaamaan. Istualtaan pysyy, välillä muksahtelee selälleen. 8 kk neuvolassa terveydenhoitaja puhui, että siksi pojan paino ei ihan niin paljo ole noussut kuin viimeksi, koska itsenäinen liikkuminen on lisääntynyt. Siihen vain tokaisin, että mitenkäs kun poika ei ryömi eikä konttaa. Terveydenhoitaja kysyi, että: "no mitenkäs paavo sitten liikkuu paikasta toiseen?" Noh kantamalla. Hieman itseäni ärsytti tuo oletus, että kyllä tuon ikäinen jo liikkuu. Jokatapauksessa fysioterapiaan saatiin lähete ja siellä aletaan yhdessä fysioterapeutin kanssa katsella juttuja, millä pojan liikkumaan lähtemistä voidaan tukea.

Jotkuthan ovat vain hitaampia oppimaan. En tiedä, voidaanko sitten kohta jo alkaa puhua varovaisesti kehityksen pienimuotoisesta viivästymisestä. Ikää pojalla nyt 8,5 kk, eikä hän ole metriäkään itsenäisesti eteenpäin liikkunut, tavalla tai toisella. Jos poika sattuu pienen hetken mahallaan viihtymään niin hän kyllä osaa kääntyä selältään mahalleen, pyöriä akselinsa ympäri vatsallaan ja peruttaa. Jos vain viitsii.

Pakosti vain itselle tulee syyllinen olo ja huono äiti-fiilis. Olisikohan pitänyt vain yrittää enemmän pitää poikaa lattialla mahaltaan, vaikka poika ei refluksivaivan takia mahallaan viihdy? Nyt jos erehtyy heti ruokailun jälkeen pojan mahalleen laittamaan ni saa olla pukluja heti siivoamassa. Neuvolassa lääkärikin sanoi, että nyt vaan pojan kanssa kovasti mönkimään laittialle. Joo ihan kun en olisi sitä tehnyt...

No jokatapauksessa toivon kovasti, että tuosta fysioterapiasta olisi hyötyä. Ensimmäinen käynti on jo tässä kuussa, 27 päivä. Paavoa meinaa välillä sääliksi käydä, koska hänellä on selvästi jo tarve päästä paikasta toiseen tutkimaan asioita, mutta kun hän ei vain osaa liikkua. Ja sehän sitten taas turhauttaa poikaa! Itse on välillä hankala tulkita, että minne poika haluaa ja mitä esinettä hän on vailla. Ja kovinkaan kauaa poika ei sitten viihdy paikallaan, eli kantamassa saa olla päivittäin paikasta a paikkaan b, c, d, e... : D

Kohtalotovereita? :o

Samaa lelua vailla? :D

Mökillä on mukavaa!

Nyt täytyy todeta, että meistä on tullut pojan kanssa aivan mökkikansaa. Meidän mökkimme sijaitsee 70 kilometrin päässä kotoamme. Minusta matka on juuri sopiva! Jos matka olisi pidempi niin mökille ei niin vaan ilman kunnon etukäteisjärjestelyjä lähdettäisi ja jos matka olisi lyhyempi, ei mökki välttämättä tuntuisi niin mökiltä.

Pojan kanssa oltiin ensimmäiset yöt mökillä pari päivää sitten ja kaikki meni tosi hyvin :) Pojalla on oma huone, jossa hän nukkuu ja minä nukun viereisessä huoneessa. Ostin todella kätevän, pöytään kiinnitettävän Emman matkasyöttötuolin. Sitten piti vielä ostaa ötökkäsuoja vaunuihin, koska itikoita on ainakin meidän möksällä aivan miljoonittain. Isäni rakensi Paavolle oman hiekkalaatikon pihalle ja olipa poika ihmeissään. Emme hirveästi aiemmin ole aikaa hiekkalaatikolla kuluttaneet.

Tosi onnistunut reissu oli kyllä ja jo parin päivän päästä lähdemme kolmeksi yöksi takaisin tuonne luonnonrauhaan! Minusta on niin ihana välillä päästä tuonne peltojen ja metsien keskelle viettämään aikaa. Ei tarvitse meikata eikä välittää, jos vaatteet eivät ole puhtaat tai sävysävyyn! Rentouttavaa <3

Pannaria pojalle

En tarkalleen muista, että kenen blogista tämän ohjeen bongasin. Päätin kuitenkin tehdä terveellistä pannaria itselleni ja pojalle. Hieman epäileväinen olin, että voikohan pannarista tulla hyvää edes kun ei siihen tule sokeria eikä rasvaa.

Pannarin ohje:
6 kpl pieniä banaaneja
3 kpl omenia
5 dl kaurahiutaleita
hieman kanelia

Banaanit soseeksi, omenat raasteeksi ja kaikki ainekset sekaisin. Uunissa paistoin noin 20 minuuttia, 200 asteessa keskilämmöllä. Ja voin kertoa, että helpompaa ei voisi pannarin teko olla!  Itse nautiskelen pannarit omenahillon kanssa, poika sitten sellaisenaan tai päärynäsoseen kera. NAM!