Synnytyskertomus osa2

Sain lounasta synnytyssalissa. Enää ruoka ei minulle maistunut. Yritin kuuman suihkun avulla lievittää kauheaa supistuskipua, turhaan. Kätilö alkoikin puhumaan jo epiduraalin laittamisesta. En sitä heti kuitenkaan kivuistani huolimatta halunnut, koska pelkäsin että supistukset siihen lopahtavat ja joudun sinne tarkkailuosastolle. (Ei varmaan kovinkaan realistinen ajatus enää tuossa vaiheessa :D)

Muutaman tunnin vielä kipujeni kanssa kärvistelin ja sitten kätilöltä pyysin sitä epiduraalia. Ennen kuin epiduraali laitetaan niin pitää laittaa iv-kanyyli. Sehän tuottikin ongelmia. Ensiksi opiskelija yritti sitä minulle laittaa. Sitten kätilö. Loppujenlopuksi anestesialääkäri sai kanyylin laitettua paikalleen. Epiduraalipuudutusta yritettiin laittaa ensiksi niin, että olin sängyllä kyljelläni. Se sattui kovasti, eikä epiduraalin laitto onnistunut. Muistan kun itkin kovasti pelosta ja kivusta tässä vaiheessa. Oli hankalaa olla täysin paikallaan supistuksen aikana. Epiduraalin laittaminen onnistui kun olin istuvassa asennossa. Ja voi sitä helpotusta, mikä hetken päästä tuli! Supistukset tuntuivat enää paineentunteena, eivätkä sattuneet ollenkaan. Tässä vaiheessa kätilölle naureskelinkin, että epiduraalipuudutuksen keksijälle pitäisi antaa jokin palkinto :D Epiduraalista minulle tuli kova kutina iholle, se on kuulemma aivan normaalia.

Supistukset sitten epiduraalin laittamisen jälkeen lopahtivat, eivät siis enää tuntuneet eivätkä käyrille piirtyneet. Kätilö aloitti oksitosiini-infuusion, jotta supistuksia taas saataisiin tulemaan. Supistuksia alkoikin taas paineentunteena tuntumaan, mutta ne eivät koskeneet puudutuksen ansiosta. Sain nukuttua hieman ja kätilön saattelemana kävin vessassa. Yksin en saanut liikkua, koska jalat tuntuivat huterilta.

Klo 18 aikoihin alkoi painattaa alhaalta, erityisesti peräsuolen alueelta kovasti ja soittelinkin kelloa. Kätilö teki sisätutkimuksen ja kohdunsuulla edelleen reunaa jäljellä. Lääkäri pyydetään laittamaan pudendaalipuudutus ja muistan miten se sattui! Kun puudutus oli laitettu lääkäri puhkaisi vielä kalvot ja sen jälkeen paineentunne voimistui hirmuisesti.

Klo 19.50 ponnistamisentarve oli melkoinen ja sisätutkimuksen tehtyään kätilö totesi, että olin täysin auki ja sain alkaa varovaisesti ponnistamaan kuitenkin omia voimiani säästellen. Itse ponnistaminen ei sattunut puudutuksen ansiosta ja se tuntui oikeastaan ihan hyvältä. Ensiksi ponnistelin kylkiasennossa ja sitten lopuksi puoli-istuvassa asennossa. Muistan, että paineentunne oli jotain aivan sietämätöntä! Jossain vaiheessa ponnistellessa meinasi usko loppua ja kätilöille jo sanoinkin, etten yksinkertaisesti jaksa. Kätilö sitten yhtäkkiä kehottikin lopettaa ponnistamisen. Klo 22.30 syntyi oma pieni ja kauan odotettu lapseni <3

Vauva alkoi heti itkeä kunnolla ja sain hänet syliini. Täydellinen 9/9 pisteen vauvani oli tummatukkainen, niin kaunis <3 Jälkeiset syntyvät viiden minuutin päästä täydellisinä. Synnytyksessä sain 2.asteen välilihan repeämän, nirhaumia ja mustelmia. Tikkejä tuli yhteensä kolmeen eri kohtaan ja ompeleminen sattui vietävästi.

Vauvaa imettelin ja sitten pääsin suihkuun. Suihkussa tulikin kauhean hutera olo ja kätilön saattelemana pääsin takaisin sängylle. Sain itsekin ruokaa ja söin onnellisena katsellen pientä nukkuvaa ihmettäni <3

3910 g <3

Synnytyskertomus osa1

Lauantai päivä (rv39+4) sujui aivan normaalisti, enkä olisi koskaan arvannut että synnytys käynnistyy yöllä. Lauantaina kävimme mieheni kanssa lenkillä ja teimme yhdessä ruokaa. Mitään normaalista poikkeavaa ei koko lauantai päivän aikana siis tapahtunut.

Yöllä kahdentoista aikaan alkoivat supistukset säännöllisinä heti. Minulla ei siis kunnon supistuksia ollut koskaan ennen ollut, vain harjoitussupistuksia esimerkiksi liikkuessa. Supistuksia tuli ensiksi noin kymmenen minuutin välein. En miestä herättänyt vaan marssin itse sohvalle ottamaan supistuksia vastaan. Soittelin sairaalaan ja sieltä sain neuvoksi mennä kuumaan suihkuun ja olemaan kotona niin kauan kuin suinkin vain pystyn. Mikron kellosta seurasin supistusten väliä, ne tihenivät koko ajan. Kahden aikaan yöllä aikaan supistuksia tuli kolmen minuutin välein ja kiemurtelin jo tuskissani sohvalla. Herätin miehen ja sanoin että taitaa olla lähtö lähellä. En jostain kumman syystä halunnut heti lähteä sairaalaan vaan odottelin vielä hetken. Loppujen lopuksi mies pakotti minut lähtemään sairaalaan kun itkua väänsin ja kävelin seinistä tukea ottaen.

Matkaa meiltä on sairaalaan parikymmentä kilometriä ja matkan aikana tuli joitakin kovin kipeitä supistuksia. Sairaalaan sisään kävelinkin jo yksin, mies jäi varuilta odottamaan autoon, josko joutuisin vielä takaisin kotiin. Olin nimittäin aivan varma, että lähettävät minut sairaalasta kotiin. Tuntui, että supistuksia ei enää niin tiheästi tullut ja että ne eivät olleet enää niin voimakkaita mitä kotona ollessani. Muistan kun haahuilin yksin pitkin sairaalan pimeitä käytäviä seuraten opasteita, joissa luki, että "synnyttäjät".

Sairaalassa makoilin käyrillä hetken, joka tuntui ikuisuudelta. Sisätutkimuksen tehtyään kätilö antoikin suoraan sairaalavaatteet minulle päälle ja saatteli synnytyssaliin. (Sisätutkimuksessa kohdunsuu johtoviivassa, ohut reuna ja lapsivesirakko pullistunut.) Sain kipulääkettä ja unilääkkeen ja yritin alkaa nukkumaan. Kipulääke auttoikin supistuksiin ja unilääkkeestä tuli tokkurainen olo. En kuitenkaan saanut nukutuksi. Makoilin sängyssä ja viestittelin sukulaisteni kanssa. Aamupalan sain huoneeseen ja se maistuikin ihan hyvin. Tässä vaiheessa supistuksia tuli noin viiden minuutin välein ja kätilö ehdottikin ilokaasua kipua lievittämään. Ilokaasusta ei minun kohdallani ollut mitään apua, siitä tuli huono olo.

Supistusten aikana yritin olla aina liikkeessä, sängyssä makaaminen niiden aikana tuntui sietämättömältä. Kävelin ja istuin välillä kiikkutuolissa. Kävin suihkussa, se hieman supistuskipuun auttoikin. Kätilön kanssa keskusteltiin kivunlievityksestä ja toivoin kovasti saavani epiduraalin ja pudendaali-puudutuksen sitten ponnistusvaiheen kipua lievittämään.

Supistukset alkoivat harventua ja siitä kätilölle kerroin. Sitten niitä tuli enää vartin välein ja lääkäri kirjoittikin osastosiirron tarkkailuosastolle. Tämähän minua hirveästi harmitti. Ennen kuin kätilö tuli hakemaan minua tarkkailuosastolle kävelin huoneessa hullunlailla ja yritin saada näin supistuksia aikaiseksi. Sehän sitten auttoikin ja kätilön tullessa huoneeseeni kiemurtelinkin jo taas kerran tuskissani. Kohdunsuun tilanne oli edennut ja näin ollen osastosiirto onneksi peruttiin!