Maanantaina kävin aamusta synnytystavan arvioinnissa sairaalassa. Onneksi neuvolasta sinne lähetteen sain, koska nyt oma mieli paljon parempi synnytykseen lähtemistä ajatellen. Hieman alta kaksi viikkoa sittenhän pojan painoarvio oli jo 3500 g, sitä sillon hieman säikähdin. Sen takia sitten pääsin tuonne ihan oikeaan synnytystavan arviointiin, normaalisti sitä ei meidän paikkakunnalla tehdä edes ensisynnyttäjälle, jos ei ole aihetta.
Synnytystapa-arvio päivänä viikkoja oli 38+5. Aluksi kätilö teki mittauksia, aivan samat kuin neuvolakäynnillä aina tehdään. Mukana oli kaksi opiskelijaa, kätilö heitä opetti mittaamaan sf-mittaa. Sitten vauvan asentoa tutkittiin vatsan päältä, jokainen heistä vuorotellen. Ongelmana jälleen kerran oli supistusherkkä kohtuni, edes kätilö ei saanut selkoa vauvan asennosta kun vatsa kovettui heti kun siihen kosketti vähänkään :D Sitten makoilin lopuksi sängyllä ja vauvan sykkeitä ja supistuksia seurailtiin kymmenen minuuttia. Samalla opiskelijat tekivät haastattelua lääkäriä varten.
Sen jälkeen pääsinkin sitten suoraan lääkärin luokse ja nämä kyseiset opiskelijat tulivat sitten mukana. Lääkäri oli aivan huippu, hieman vanhempi mies. Tosi hauska ja älyttömän pätevän oloinen! Jälleen taas lääkäri tutki vauvan asentoa vatsan päältä. Sitten hän ultrasi samalla opettaen opiskelijoita. Tällä kertaa vauvan painoarvioksi saatiin 3400 g, hän kasvaa täydellisesti keskikäyrillä lääkärin mukaan.
Lopuksi sitten tehtiin sisätutkimus, ensiksi opiskelijat ja sitten vielä lääkäri. Lääkäri joutui aika kovakouraisesti tutkimusta tekemään, onneksi se ei pitkään kestänyt. Ei kuitenkaan mikään kovinkaan kiva kokemus : D Kohdunsuu oli pehmeä, pituutta 1,5 cm kuulemma jäljellä. Kaikki siis ihan kunnossa. Lääkärin mukaan vauva mahtuu oikein hyvin alakautta syntymään, eikä tarvetta synnytyksen käynnistykselle vielä tässä vaiheessa ole.
Tuosta synnytystapa-arviosta jäi itselle oikein positiivinen mieli ja kovin oma olo keveni. Ja olihan se kiva jälleen kerran taas päästä pikku-ukkoa ultran kautta kurkistelemaan. Koko raskauden aikana olen häntä nähnyt jo viisi kertaa ultran kautta! :D Ja minusta oli kyllä hyvä kun oli noita opiskelijoita mukana käynnillä, asiat selitettiin oikein maalaisjärjellä heille ja siitä samalla itsekin oppi. Ainoastaan tuo sisätutkimus x3 oli hieman epämiellyttävä kokemus, mutta hyvin siitäkin selvisi :) Koko eilisen päivän ja illan olikin sitten supistuksia riesana : D Lääkäri varoittelikin, että kun näin loppuvaiheessa kunnon sisätutkimusta tehdään niin supistuksia saattaa siitä aiheutua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti