Tällä kertaa blogihiljaisuuteen on jälleen kerran syy. Eikä mikään kovinkaan iloinen. Jälleen kerran olen yksin poikani kanssa.
Meidän piti muuttaa kolmestaan siihen ihanaan rivitalokolmioon. Nyt asumme poikani kanssa vanhempieni luona ja odotan, että pääsemme muuttamaan jonnekin. Mitään sen enempää en uskalla täällä tilanteesta kertoa, kuin että pettäminen on hirveä asia. Jostain pitää taas itsetunnon palaset kerätä.
Ehkä elämä potkii sitä, kuka sen kestää. Tai en enää tiedä. En mistään mitään.
Voi että! :-( Hurjasti voimia ja jaksamista sinulle ja Paavolle! Toivottavasti teille löytyy hyvä kämppä, johon pääsette muuttamaan!
VastaaPoistaVoi kurjuus. :( Onneksi sulla on kuitenkin ilmeisen mukavat vanhemmat, jotka jeesaavat teitä! Ootte nyt siellä ja katselet rauhassa kivan asunnon, johon voitte Paavon kanssa muuttaa. Voimia!
VastaaPoistaEikä... meinasin jo yks päivä kysellä, mitä teille kuuluu, kun et ollu päivitelly blogia. Voi hitto, oot joutunu kestää iha hirveesti liikaa kaikkee. Vaikkei paremmin tunnetakkaan, tuntuu kyl tosi pahalta siu puolesta. Tsemppiä ihan hirveesti sinne. <3
VastaaPoistaTodella paljon tsemppiä ja halauksia sinne! <3
VastaaPoistaSuuri kiitos kaikille! Tästä vielä noustaan :D
VastaaPoista