Miten meillä liikutaan vai liikutaanko ollenkaan?

Liikkumaan lähteminen oli meillä kovin hidasta. Kymmenen kuukautta kannoin poikaa ympäri asuntoa, viihdytin ja keksin meille tekemistä. Paavo ei ollut kovinkaan viihtyväinen vauva. Fysioterapiassa ollaan käyty nyt yhteensä neljä kertaa ja käynnit loppuivat pari päivää sitten!

Syystä, että... MEILLÄ KONTATAAN :)

Paavo on nyt kohta 11 kuukautta vanha ja hän lähti liikkumaan ollessaan hieman yli kymmenen kuukauden ikäinen. Ensiksi liikkuminen oli ryömimisen, konttaamisen ja karhukävelyn sekoitusta. Nopeasti poika hoksasikin, että konttaamalla pääsee nopeasti eteenpäin. Eli pojalla ei mitään selkeää ryömimisvaihetta ollut ikinä, vaan hän lähti periaatteessa suoraan konttaamaan. Nyt poika etenee hurjaa vauhtia puhtaasti kontaten, eikä malttaisi olla hetkeäkään sylissä. Vaipanvaihto on melkoisen haasteellista!

Toissailtana Paavo oppi nousemaan tukea vasten seisomaan. Ja osaa onneksi tulla aika nätisti alas itse, eli takaraivo edellä lattialle ei olla vielä tultu :D Niin tosiaan ainakaan vielä. Iltaisin kun salkkarit pyörii telkkarista niin poju nousee aina tv-tasoa vasten ihmettelemään Pihlajakadun kommelluksia. Meillä ei siis telkkaria katsota oikeastaan muuten kun iltaisin.

Eli vaikka fysioterapeutti aluksi olikin sitä mieltä, että lapsestani tulee peppukiitäjä, mikä ei ole hyvä asia, niin onneksi hän oli väärässä. Olen melkoisen iloinen, kun katselen tuota pikkuista termiittiä, kun hän niin hirveää vauhtia konttailee ympäri asuntoa <3 Suloista <3

Kesäinen kuvapostaus meidän lenkkipolkujen varrelta

Nyt kun ihanat kesäkelit ovat vihdoin ja viimein saapuneet tänne Suomeen niin me ollaan pojan kanssa alettu lenkkeilemään ahkerasti! Käydäänkin vaunulenkeillä 2-3 kertaa päivässä ja välillä käydään lenkin ohessa sitten leikkipuistossa tai kahvilassa.

Ja en voi kun hehkuttaa näitä meidän lenkkimaisemia! Asutaan aika kylän laidalla, täällä on pari navettaa tosi lähellä. Suurena eläintenystävänä lenkit painottuvat karvakamujen aitausten viereen, kamera on usein matkassa... Tämmösiä lenkkikamuja on meillä.

ÄITI.

20.8.2015 Paavon ollessa 9,5 kuukautta vanha, hän sanoi ensimmäisen sanansa, äiti.

Aivan huippua herätä aamulla siihen, kun pinnasängystä kuuluu muun mölinän seasta, että äitiii. Nyt tuo sana on ihan jokapäiväisessä käytössä, välillä sanoo ihan itsekseen ja välillä toistaa perässä. Paavon hoitotätikin oli kiinnittänyt huomiota, että nyt on poika oppinut ensimmäisen ja toivottavasti sen maailman tärkeimmän sanan <3

Mistä näitä hampaita oikein tulee?

Aluksi tupsahti kaksi hammasta yhtä aikaa alhaalle, pojan ollessa hieman yli puolivuotias. Kauheaa itkua ja kitinää hampaiden kasvattelu aiheutti. Jääkaapissa säilytettävä purulelu on kovassa käytössä sekä kuolalaput, koska paita/body olisi jatkuvasti aivan märkä muuten.

Kun nuo alahampaat saatiin kasvatettua niin tulla tupsahti NELJÄ hammasta yläkertaan, yhtä aikaa tietysti. Ja sekös kiukutti. Onneksi tästäkin selvittiin ja hampaat tönöttävät nätisti rivissä. Ja minä kun haaveilin, että ihanaa nyt olisi sitten pieni tauko hampaidentulon kanssa :)

Vaan ei. Kitinää, tyytymättömyyttä ja kun mikään ei ole hyvin. Ruoka ei maistu, kaikki minun vaivalla kokkaamat sapuskat lentää kaaressa lattialle, parempiin suihin :D Ja katsoin alakertaan, sieltäpä kuultaa taas hammas läpi. Hittovie, missäs se purulelu taas olikaan?

Aivan jotain järkyttävää tahtia tulee minun pojalle noita hampaita, kuin sieniä sateella. Ja tämä tarkoittaa taas kiukuttelua ja unettomia öitä <3 Aivan jumalaton vaiva hampaista, jotka kuitenkin lähtevät sitten joskus pois rautahampaiden tieltä. On tää nautintoo :D

P.s Kelpaa noilla uusilla hampailla hieman joskus jopa hymyilläkin ;)

Perhanan potta, pohtii poika.

Mä tein meidän mökin aitasta uskomattoman löydön: löysin sieltä minun ja sisarusteni vanhan potan! Potta oli kovin likainen, mutta tosi hyvässä kunnossa. Kunnon pesun jälkeen potasta tuli oikein hyvä. Väri ei ehkä ole kovin miehekäs, mutta näin alkuun sillä ei ole mitään väliä. Hehh, voin vain kuvitella että minkälaista taistelua on sitten tulevaisuudessa uhmaikäisen pojan kanssa, ei varmaan sitten enää pinkki potta kelpaa? :D Sitten pitää hankkia uusi ehkäpä...

Noh kuitenkin heti tuon potan löydettyäni innoistuin, että nyt voisimme sitten aloittaa pojan kanssa pottailut. Potta löysikin heti meidän vessasta oman paikkamme. Tosin minun innostukseni loppui lyhyeen, sillä poika on asiasta eri mieltä. Heti kun hänet potalle istumaan laittaa, niin alkaa huuto. Poika hieman pelkää pottaa. Ollaan myös kokeiltu mummolassa erilaista pottaa, joten itse potassa ei ole varmasti se vika, että pojalla siinä muka olisi huono olla.

Eli meillä pottailut jäävät vielä sitten myöhemmäksi... En viitsi nyt poikaa potalle laittaa, ettei hän siitä nyt mitään kammoa itselleen kehitä. Ehkä sitten kun poju oppii liikkumaan ja menee itse potalle istumaan, niin on meidän aika vasta potta-harjoitukset aloittaa. Voi harmi, olisin niin nyt jo halunnut poikaa tähän touhuun tutustuttaa! :D

Lopuksi kuva siitä potasta, jonka päällä minäkin olen lapsena keikkunut :) Aika miehekäs tosiaan ;)

Fysioterapia 27.7

Saavuttiin pojan kanssa neuvolan tiloihin odottamaan fysioterapeutin luokse pääsyä eilen, noin kymmenen minuuttia ennen sovittua aikaa. Meillä oli aika klo 15, vielä klo 15.15 ei kuulunut tai näkynyt ketään... Alkoi mietityttää, että mikähän tässä nyt oikein mättää :D Onneksi raskaudenajan neuvolatäti sattui tupsahtamaan luoksemme ja kyseli, että mitäs me odotamme. Fysioterapeuttia, sanoin. Hän koneelta selvitti, että on tullut sekaannus ja fysioterapeutti onkin eri paikkakunnalla, kuin missä oli sovittu. Pikaisesti neuvolatäti soitti tälle meidän fysioterapeutille ja terapeuttitäti lähtikin ajamaan luoksemme. Ihanaa, että tämmöisestä sekaannuksesta huolimatta aikaa ei tarvinnut siirtää.

Odotimme fysioterapeuttia 20 minuuttia vielä puhelun neuvolan odotustiloissa. Paavo leikki puupalikoilla, autoilla ja söi samalla välipalaksi hedelmäpiltin ja riisikakun. Onneksi odottaminen sujui hyvin, eikä poika pahemmin kiukunnut. Vihdoin ja viimein fysioterapeutti saapui paikalle ja päästiin itse asiaan. Hän kyseli paljon, mitä poika osaa. Noh osaa istua tukevasti, muuta ei juurikaan liikkumisen osalta.

Fysioterapeutti jumppaili pojan kanssa, laittoi häntä konttausasentoon ja polvilleen tukea vasten. Hän sanoi, että kovin näyttää siltä että pojasta peppukiitäjä on kovaa vauhtia tulossa ja hän painottikin sitä, ettei se ole hyvä asia. Jossain vaiheessa Paavolle alkoi riittää mahallaan olo ja käpy kärähtikin ihan kunnolla. Poika rauhoittui vasta minun sylissäni ja tehtiinkin päätös, että nyt on parempi lopettaa. Sain ohjeeksi kotona laittaa poikaa polvilleen tukea vasten ja siitä pitäisi sitten opettaa liikerataa, kuinka päästä alas konttausasentoon. Fysioterapeutti neuvoi myös, että kannattaa laittaa huivi lapsen vatsan alta ja nostaa sen avulla varovaisesti lasta ja hieman keinuttaa. Fysioterapeutti antoi uuden ajan jo parin viikon päähän, eli käynnit jatkuvat. Ja se on mielestäni tosi hyvä juttu, että minun lisäkseni jokin muu ihminen seuraa ja auttaa meitä tässä asiassa. Itse koen olevani aika hukassa.

En suoranaisesti kovin innoissani ole ainakaan tuosta huivin avulla tehtävästä jumpasta. Jotenkin oma motivaatio meinaa olla hukassa ja olenkin kovin turhautunut ja väsynyt odottamaan, sitä että poika joskus oppisi liikkumaan. Tuntuu vaan jotenkin älyttömän tyhmältä alkaa jonkun huivin kanssa poikaa keinuttelemaan siinä toivossa, että hän siitä itse oppisi...Äh!

Noh tänään kuitenkin reenattiin Paavon kanssa konttaus asentoa ihan hyvällä menestyksellä. Poika pysyy kontillaan ihan hyvin ja siinä hieman keinuu, kun haluaisi päästä liikkelle eteenpäin. Heti kun poika laskeutuu kontiltaan mahalleen niin alkaa vinkuminen, ei ole hyvä olla näin.

Laittautumiskriisien pelastajat

Ennen ulkonäköön jaksoi panostaa enemmän. Oli aikaa meikkaamiseen, hiusten laittamiseen ja vaatteiden valitsemiseen. Nykyään laittautumiseen (meikkaus, hiukset, vaatteet, korut) menee yhteensä maksimissaan puoli tuntia. Sen ajan poika viihtyy hyvällä tuurilla, vaikka meikkaisi lattialla pojan vieressä.

Luonnollisuus ja helppous ovat niitä tärkeimpiä ominaisuuksia minulle, kun ei kertakaikkiaan ole aikaa enää kuin ennen. Hiuksia tykkään pitää enimmäkseen ainakin kotosalla ollessani kiinni, koska Paavo niissä muuten jatkuvasti roikkuisi. Meikata tykkään kevyesti, varsinkin näin kesällä. (Vai voiko tätä suomen kesää edes kesäksi kutsua? :D) Nyt äitiysloman aikana minulle on muodostunut muutamia kestosuosikkeja liittyen meikkaamiseen ja hiusten laittamiseen. Ilman näitä en vaan pärjäisi!

Aloitetaan hiuksista ensimmäisenä. Hiusharjojen ykkönen, Tangle Teezer. Tällä uskaltaa surutta harjata hiuksia niiden ollessa märät ilman pelkoa siitä, että ne katkeilevat. Eipä ole turhaan takkujen kanssa tarvinnut taistella. Omaa silmää tuo Late Lammas-kuviointi miellytti kovasti ja harja tulikin sitten omasta vakio kampaamosta ostettua. Noitahan on myynnissä vaikka missä, taitaa saada jo ihan Anttilastakin. Muistaakseni noiden harjojen hinnat taitaa olla parin kympin luokkaa.

Sitten itse hiusten laittamisen ykköstuote. Nämähän taisivat olla joskus ennenkin ihan muodissa, mutta ovat taas nousseet ihmisten suosioon. Nimittäin hiusdonitsit! Aaa voisin ylistää noita maasta taivaaseen :D Miten helppoa voikaan olla täydellisen ballerinanutturan teko? Itse käytän noita donisteja ihan kotona, kaupungilla ja joskus juhlissakin. Kaikkialla melkein näin lyhyesti sanottuna. Niin helppoa, kiireisen yksinhuoltaja äidin hiuskriisien pelastaja. Omani ostin Glitteristä, hintaa taisi olla noin 4 euroa, kahdelle kappaleelle.

Viimeinen meikkaamiseen liittyvä tuote ei varmaan hirveämmin esittelyjä kaipaile. Kyseessä on tietenkin meikkivoiteen levitykseen käytettävä ihme sieni, BeautyBlender. Itselläni on pinkki Beauty Blender Original, tilasin sen aidon ja alkuperäisen vasta joitakin aikoja sitten. Ja minulla ei ole kuin positiivisia kokemuksia kyseisestä tuotteesta. Luonnollinen, tasainen lopputulos. Vau! Ja lisäksi kun sienen kastelee niin se ei ime juurikaan meikkivoidetta itseensä. Toisinkuin halvat normaaleista kaupoista saatavat meikkisienet. Näin siis meikkivoide riittää tietenkin pidempään. Oman Beautyblenderini tilasin verkkokaupasta Pretty.fi. Hintaa tuli tuolle ihmesienelle postikuluineen noin 25 euroa. Toki aika suuri hinta pelkästä meikkisienestä, mutta uskon tuon olevan kestävämpi, toisinkuin tavallisten halvempien meikkisienten.

Siinäpä oli esittelyssä ne minun lempparini! Näitä en voi kuin lämpimästi muillekin suositella :)