Rakenneultra

Tänään klo 8.00 oli se niin hirveän kauan odotettu rakenneultra! Voi, että minua jännitti. Olin polilla jo 20 vaille kahdeksan, ehdin hyvin käydä vessassa ja hieman koota ajatuksia, rauhoittua :) Koska aikani oli ensimmäinen niin minun lisäkseni ei polilla ollut ketään. Oli mukavan hiljaista. Mieheni ei päässyt ultraan mukaan. Kuulemma ei töiden takia päässyt tulemaan. Häneltähän se on vain pois sitten... 

Viisi minuuttia yli kahdeksan pääsinkin sisään tutkimushuoneeseen. Kätilö oli sama, joka suoritti niskaturvotus-ultran. Mukavaa, kun oli tuttu ultraaja. Ensimmäiseksi katsottiin aivoja, siellä oli kaikki kuten pitääkin. Sydän toimi normaalisti ja oli rakenteeltaan kunnossa, kuten muutkin ruumiinosat. Kaikki oli siis kunnossa. Pieni vauva vastasi täydellisesti viikkoja, liikkui paljon ja vaikutti oikein hyvinvoivalta. Iso kivi putosi sydämestäni, ihanaa kun kaikki oli kunnossa! <3

Sitten kätilö kysyi, että haluanko tietää sukupuolen. Sanoin, että haluan ehdottomasti, jos sitä on vain mahdollista nyt nähdä. Minullahan oli vahvat ennakkoaavistukset poikalapsesta. Ja sieltä se sitten paljastui. Vauvani on poika, hyvin selkeästi. Salaa poikalasta toivoinkin, lapsen isä toivoi myöskin.

Hymyni ei tänään hyydy, ei ollenkaan. Tämä tunne on niin mahtava, unelma omasta pienestä poikalapsesta on toteutumassa. Eihän minulla tyttöäkään vastaan olisi mitään ollut, mutta jotenkin aina olen itseni poikalapsen äitinä enemmän kuvitellut.

Nyt tuleva juhannukseni on täydellinen <3

<3