Kun maito ei kelpaa...

Minusta tuntuu, että koko poikani olemassaolon ajan ollaan taisteltu maito-asioissa. Ihan oikeasti.

Aluksi yritin imettää. Ensiksi maito ei meinannut millään nousta. Sitten kun se vihdoin ja viimein nousi, niin maidontulo alkoi pikkuhiljaa hiipua. Sen jälkeen poika ei enää rintaa huolinut. Sanottiin heihei imetykselle ja siirryttiin kokonaan korvikkeeseen. Noh ei meinannut löytyä millään sopivaa korviketta minun vatsavaivaiselle refluksipojulle. Onneksi Nutrilon AR 1 pelasti meidät ja se kävi pojalle. Siinä 5 kuukauden kieppeillä saatiin neuvolasta ohjeeksi alkaa totuttamaan poikaa tavalliseen korvikkeeseen. Jonkin aikaa poika joikin ihan hyvällä menestyksellä Tuutia, kunnes...

Nyt viimeiset kaksi kuukautta maito on kelvannut huonommin ja yhä huonommin. Ensiksi ajattelin, että se varmaan johtuu hampaiden puhkeamisesta. Vaan ei, hampaat on puhjenneet jo aika päiviä sitten. Tällä hetkellä poika ei suostu juomaan maitoa juuri pisaraakaan. Illalla poika huolii noin 60 ml velliä ja siinä se. Ja pojalla on ikää tällä hetkellä 7,5 kk. Tuo poika jos saisi valita niin hän eläisi kiinteillä.

Olen yrittänyt vaihtaa korviketta jälleen, sillä ei ole vaikutusta. Eikä myöskään maidon lämpötilalla eikä tuttipullolla. Eikä sillä, missä asennossa poika maitonsa juo. Lähes kaikki lämmitetty korvike menee lavuaariin kun ei vaan kelpaa. Ja neuvolasta neuvoksi annettiin aloittaa kalsiumlisä kerran päivässä turvaamaan kalsiumin riittävän saannin, jotta poika normaalisti kasvaisi.

Siinä meidän onneton tarina liittyen maitoon. Kohtalotovereita?

Koirat arjen auttajina?

Tuo kaksikko. Ennen ajattelin, että hitto kun nuokin ovat melkein aina jaloissa pyörimässä. Tarkemmin kun ajattelee, niin hittolainen. Noista on muuten apua, kun yksin vauva-arkea pyörittää. Aivan oikeasti!

Minun poikani rakastaa koiriamme. Parhaat hymyt ja nauruvat saavat nuo karvaturrit osakseen. Poika ei kovinkaan kauaa lattialla viihdy. Kun hän alkaa olla sitä mieltä, että nyt riitti mulle tää lattialla oleminen niin koiria hän jaksaa vielä tovin lattialla ollessaan ihmetellä. Näin saan muutaman minuutin lisäaikaa tarvittaessa. Poika kun alkaa lattialla ollessaan känistä niin yleensä toinen koirista lähteekin katsomaan, että mikäs pojalla nyt on. Sitten alkaakin yleensä kuulua riemunkiljahduksia.

Toinen ehkä jopa vielä suurempi hyöty on koirista siivoojina. Poika kun nakkelee maissimaksun jämiä, ruuantähteitä tai muuten vaan puklailee niin koirat ovat kyllä viivana siivoamassa. Onneksi omistan kaksi ruualle persoa koiraa! Jo silloin kun poika kovasti röyhtäisee, niin koirat rientävät katsomaan että tulikos lattialle sotkua. Hieman jos ällöttävää :D Vaan eipä tarvitse itse jatkuvasti lattioita luututa. Paljon puklaileva lapsi kun poikani on, niin voi vitsit noi koirat on suuri apu!

Muilla on ehkä apuna puoliso, minulla koirat. Nyt taidankin lähteä antamaan noille karvakintuille ylimääräiset koirankeksit. Ne on tältä päivältä jo ansaittu <3

Muumihuminaa

Oon ihan innoissani, kun saan järjestää juhlia! Oikein harmittaa, kun olin niin väsynyt Paavon ristiäisten suunnittelemisen ja järjestämisen aikana, enkä osallistunut koko touhuun ollenkaan. Äitini järjesti ristiäiset isäpuoleni ja kummitätini kanssa, ristiäislahjaksi Paavolle. Onni, koska itse en olisi tuolloin jaksanut laittaa tikkuakaan ristiin ristiästen suhteen.

Noh vaan nytten jaksan suunnitella juhlia ja pää senkun pursuaa ideoita! Pojan kummin kanssa ollaan hieman Paavon 1-vuotis synttäreitä jo ehditty miettimään. Suurena muumifanina haluan tietenkin muumi-teemaiset synttärit. Minulla on suuri muumiastiasto, joten se pääsee ensimmäistä kertaa kunnolla käyttöön! Muuten muumiastiat ovat minulla siis vaan koristekäytössä olleet aina.

Lisäksi mietittiin, että kakkuun tulee muumi-aiheinen koristus. Ja pojalle joku kiva muumipaita päälle. Juhlat ajattelin järjestää porukoiden omakotitalossa, koska siellä on enemmän tilaa. Juhlista haluaisin suht isot, että kaikki pääsisivät juhlistamaan poikaani tuona tärkeänä päivänä. Lapsen isän sukulaisiahan ei tule ketään, koska he eivät lapsen kanssa ole halunneet tekemissä olla. Onneksi omat sukulaiseni ovat pojan elämässä tosi vahvasti apuna ja mukana muutenkin :)

Onneksi poika on nyt vasta päälle 7kk, jotta saan rauhassa suunnitella juhlia! Tää on niin hauskaa :)

Kuva täältä.

Liiku, liiku, liiku!

Poju täytti viikko sitten 7kk. Meillä ei viihdytä mahallaan, ei oikeastaan muutamaa minuuttia pidempään. Mahallaan ollessaan poika puklailee paljon, ehkä ainakin osittain sen takia hän ei vatsallaan halua olla?

Kovasti jo odottelen sitä, kun poika lähtee liikkeelle. Toistaiseksi hän vaan tykkää ihmetellä maailman menoa joko sylissä tai syöttötuolissa. Kavereille vitsailen usein, että saas nähdä kannanko tuota poikaa sylissäni vielä parin kymmenen vuoden päästäkin : D ? Toivottavasti en!

Tee se itse lippuviiri lastenhuoneeseen

Aiemmin täällä blogin puolella olikin puhetta siitä, että aion alkaa askartelemaan lippuviiriä. Se valmistuikin yhdessä hujauksessa ja lopputulokseen olen tyytyväinen.

Tuo askartelu on todella helppo toteuttaa vaikka lastenkin kanssa, ei tarvitse kuin kartonkia, sakset, narua ja teippiä. Minulla kesti tuon tekemiseen ehkä puoli tuntia, jos sitäkään. Väriksi valikoitui valkoinen ja harmaa, huoneen tapetin ja sisustuksen mukaan.

Miten meillä menee?

Kysymykseen tulee kattava vastaus tässä postauksesssa! Olen ollut aika kiireinen ja sen takia blogin päivittäminen on vaihteeksi taas jäänyt. Sanottakoon lyhyesti tässä alussa, että pojalle puhkesi kaksi hammasta ja niiden takia ollaan oltu aika väsyneitä ja itkuisia, molemmat. Yksin oleminen pienen lapsen kanssa on ollut rankempaa kuin koskaan :( Mutta olen selviytynyt ja nyt on taas ainakin hetken helpompaa!

Nyt pojalla on kaksi hammasta alhaalla, ne puhkesivat aikalailla samaan aikaan. Paavo itkeskeli pari viikkoa oikeastaan melkein aina hereillä ollessaan, hampaiden tulon takia. Onneksi nukkumiseen hampaiden tulo ei vaikuttanut, muutamana pahimpana iltana annoin pojalle särkylääkettä ja meillä on onneksi yöt nukuttu hyvin. Poika nukkuu 12 tunnin yöunet, klo 19-07, eikä yleensä herää kertaakaan. Noin poikkeuksellisen hyvät yöunet ovat oman jaksamiseni kannalta olleet todellä tärkeä asia.

Paavolla on jokapäivä aika kellontarkka ruokailurytmi, joskus unien takia ajat saattavat tietenkin hieman heittää. Näin meillä syödään:

Klo 07 aamupuuro
Klo 09 hedelmäsose
Klo 12 lihasose
Klo 15 hedelmäsose
Klo 17 kasvissose
Klo 19 iltavelli

Annoskoko on yksi purkki. Paavo ruokailee syöttötuolissa pöydän ääressä. Aika paljon ostan valmista vauvanruokaa ja lisäilen siihen itse millon mitäkin (esim bataattia, parsakaalia, lihaa..). Välillä onneksi innostun tekemään ruokaa myös itse :) Noiden ruokien lisäksi poika juo maitoa aina unilta herättyään, yleensä 60ml kerrallaan. Maitolakkoilu on kuitenkin jatkunut, eikä maitotuotetta mene niin paljon kuin pitäisi vuorokaudessa. Puuron teen yleensä maitoon ja soseiden sekaan lisään korvitta. Neuvolassa pohdittiinkin, että varmaan pitäisi jossain vaiheessa aloittaa joku valmiste vielä lisäksi turvaamaan kalsiumin riittävää saantia.

Sormiruokana meillä syödään maissinaksuja ja banaania. Joskus hieman omenaa myöskin. Maissinaksut ovat parasta sormiruokaa, kun sulavat heti reippaasti kuolaavan pojan suuhun. Sormiruokailua on meillä harrastettu nyt kuukausi, tarkan valvovan silmän alla. Usein poika imeskelee myös jääkaappikylmiä porkkanoita sekä kuivatettuja ruisleivän reunapaloja.

Unille poika nukahtaa itsestään. Päiväunet poika nukkuu mahallaan ja yöunet unipussissa selällään. Eli minulla on edelleen hyvin nukkuva ja hyvällä ruokahalulla ruokansa nautiskeleva poika. Pituuskasvu menee yläkäyrillä ja paino sitten keskikäyrällä. Kaikki on kuin pitääkin. Onni on terve lapsi <3

Vielä meillä ei ole lähdetty ryömimään. Paavo ei viihdy mahallaan, johtuen vieläkin refluksivaivasta. Puklailua esiintyy todella paljon. Mahallaan oleminen tekee neuvolatädin mukaan kurjaa tunnetta rintaan ja sen takia poika välttelee sitä. Paavo ei enää juurikaan käänny selältä vatsalleen, koska on tajunnut, ettei viihdy mahallaan. Mahallaan olemista reenaillaan kuitenkin jokapäivä, pojan ehdoilla. Hyvin poika nousee käsiensä varaan, peruuttaa ja kääntyy napansa ympäri kuitenkin. Eli motorisesti poika on kehittynyt ikäistensä tasolla, refluksivaivasta huolimatta.

Meillä on käytössä hyppykiikku ja kävelytuoli, vaikka niitä aika paljon jokapaikassa haukutaankin. Niitä kuitenkin käytetään tosi vähän, koska pelkään että poika alkaa varvastamaan. Itse varvastin paljon lapsena ja jouduinkin sen takia kaikenmaailman tutkimuksiin. Eli harvakseltaan käytettynä ihan hyviä minusta ja saan pojan viihtymään muutaman minuutin, esimerkiksi ruokaa laittaessani. 

Paavo ei tykkää ulkovaatteiden pukemisesta, eikä naaman pyyhkimisestä ruokailun jälkeen. Kukapa vauva tykkäisi? : D Muuten täällä asustaa aivan ihanan aurinkoinen pieni poika <3

Leikkipuistoillaan!

Käytiin tänään leikkipuistossa, joka sijaitsee aivan lähellä kotiamme. Vaikka poika on vasta hieman yli puoli vuotias, niin hän selvästi tykkäsi kiikkua ja ihmetellä mitä kaikkea leikkipuistossa onkaan. Valokuvatessa Paavo kuitenkin päätti ottaa sen perinteisen mökömökö-ilmeen : D

Tuo oli nyt toinen kertamme leikkipuistossa ja minusta puoli vuotiaan kanssa voi puistoilla jo aivan hyvin! Kiikuimme yhdessä ja erikseen, ihmettelimme hiekkaa hiekkalaatikossa ja laskimme liukumäkeä sylikkäin. Kivaa ja mukavaa vaihtelua perinteiseen arkeen. Otamme leikkipuistoilun varmasti nyt ihan tavaksi :)

Minkäs ikäisenä muut olette aloittaneet käymään lastenne kanssa leikkipuistoissa? :)