Kun maito ei kelpaa...

Minusta tuntuu, että koko poikani olemassaolon ajan ollaan taisteltu maito-asioissa. Ihan oikeasti.

Aluksi yritin imettää. Ensiksi maito ei meinannut millään nousta. Sitten kun se vihdoin ja viimein nousi, niin maidontulo alkoi pikkuhiljaa hiipua. Sen jälkeen poika ei enää rintaa huolinut. Sanottiin heihei imetykselle ja siirryttiin kokonaan korvikkeeseen. Noh ei meinannut löytyä millään sopivaa korviketta minun vatsavaivaiselle refluksipojulle. Onneksi Nutrilon AR 1 pelasti meidät ja se kävi pojalle. Siinä 5 kuukauden kieppeillä saatiin neuvolasta ohjeeksi alkaa totuttamaan poikaa tavalliseen korvikkeeseen. Jonkin aikaa poika joikin ihan hyvällä menestyksellä Tuutia, kunnes...

Nyt viimeiset kaksi kuukautta maito on kelvannut huonommin ja yhä huonommin. Ensiksi ajattelin, että se varmaan johtuu hampaiden puhkeamisesta. Vaan ei, hampaat on puhjenneet jo aika päiviä sitten. Tällä hetkellä poika ei suostu juomaan maitoa juuri pisaraakaan. Illalla poika huolii noin 60 ml velliä ja siinä se. Ja pojalla on ikää tällä hetkellä 7,5 kk. Tuo poika jos saisi valita niin hän eläisi kiinteillä.

Olen yrittänyt vaihtaa korviketta jälleen, sillä ei ole vaikutusta. Eikä myöskään maidon lämpötilalla eikä tuttipullolla. Eikä sillä, missä asennossa poika maitonsa juo. Lähes kaikki lämmitetty korvike menee lavuaariin kun ei vaan kelpaa. Ja neuvolasta neuvoksi annettiin aloittaa kalsiumlisä kerran päivässä turvaamaan kalsiumin riittävän saannin, jotta poika normaalisti kasvaisi.

Siinä meidän onneton tarina liittyen maitoon. Kohtalotovereita?

Aivan hiton hyvä maitokokeilu.

Koska kaikki lääkärit ovat sitä mieltä olleet, ettei pojallani voi olla maitoallergiaa niin kokeilimmepa uutta korviketta tässä parin päivän ajan. Erikoislääkärikin oli sitä mieltä, että kannattaa yrittää tuo meidän käyttämä refluksivaivaan tarkoitettu erikoiskorvike vaihtaa tavan korvikkeeseen. Nyt kun kiinteät ollaan aloitettu, niin vauvan suolisto on kuulemma taas kehittynyt niin, että kannattaa kokeilla.

Noh minähän kokeilin, hiton hyvällä menestyksellä. Kaapissa oli Nannin ykköstä, mikä ei meinannut oikein ensimmäisenä elinkuukautena sopia pojalle. Ajattelin aloittaa maitokokeilun sillä, josko se nyt vaikka pojalleni sopisi. Vaan eipä sopinut. Vaihdoin korvikkeen pikkuhiljaa vanhaan korvikkeeseen sekoittamalla. Ensimmäinen päivä meni lähinnä piereskellessä ja vauva oli hieman itkuisempi.

Toisen päivän aamuna helvetti pääsi kirjaimellisesti irti. Poika heräsi aamuviideltä, enkä saanut häntä nukkumaan uudelleen. Normaalistihan Paavo nukkuu seitsemään aamulla. Noh en saanut häntä nukkumaan aamu-uniaankaan. Enkä päiväunia. Kokoajan aamu viidestä kolmeen asti poika huusi kuin syötävä, kolmelta viimein sain hänet nukahtamaan. Kun poika heräsi, niin häneltä ei ääntä meinannut lähteä kovan kurkkusuorana itkemisen jäljiltä.

Ja tuo itkuisuus ei tietenkään ollut ainoa oire. Poika puklaili kaaressa, röyhtäili ja piereskeli. Maitokokeilun lopulla hän ei nälästään huolimatta maitoa enää ollenkaan huolinut, pulloa tarjotessa alkoi hirveä raivoaminen. Koko päivän aikana sain maitoa ehkä 5 dl syötettyä miinus puklailut, normaalisi menee se 9-10 dl plus kiinteät.

Ja mitäpä tästä opimme? Ehkä maksan vaan kiltisti tuon refluksikorvikkeen. Ainakaan uuteen maitokokeiluun en nyt heti uskalla lähteä, sanoi neuvolantätit ja lääkärit mitä tahansa. Siinä vaiheessa on vaarana, että lähtee lapselta ääni ja äipältä järki.