Tämä on taas näitä päiviä, kun kaikki menee päin mäntyä! Tosin kovin
huonostihan on minun elämässä asiat menneet jo monta viikkoa, mutta
tänään on hermo koetuksella ja kovasti!
Paavo ei nimittäin enää nuku hyvin. Hän
heräilee yöllä jatkuvasti, tuttia saa suuhun nostella tunnin, parin välein.
Lisäksi poika syö pari kertaa yössä ja herää yleensä aamukuudelta.
Tänään herättiin viideltä. Varmaan pakko ottaa kapalo uudestaan avuksi, josko siitä jotain apua olisi. Paavo on alkanut liikkumaan ja yöllä kiemurteleekin miten sattuu ja potkii peiton pois. Keskellä yötä kun kävin tuttia suuhun pojalle laittamassa, niin hän omia varpaitaan pimeässä ihmetteli... Itselläni takana yhteensä neljä tuntia
pätkissä yöunta. Niin on itseasissa ollut melkein jokayö. EI VÄSYTÄ EI! :(
Aamu ja aamupäivä sitten itkeskeltiin, nukkumaan ei suostuttu kuin max vartin unia. Lisäksi maito ei meinaa maistua millään, syystä että en tiedä. Ehkä hampaat tekevät tosiaan tuloaan. Nyt vihdoin ja viimein poika nukkuu ainakin toistaiseksi vaunuissa maha täynnä maissisosetta. Kymmenisen kertaa piti käydä nostamassa tuttia ja heijaamassa vaunuja.
Tämmöisinä päivinä sitä vaan voi haaveilla, että olisi joku joskus apuna. Yksinhuoltajana on kovin rankkaa :( Vaan periksi ei anneta!
tiistai 10. maaliskuuta 2015
maanantai 9. maaliskuuta 2015
Hei meillä puuroillaan!
Me aloiteltiin Paavolle kiinteät jo todella aikaisin, hänen ollessaan reilun kahden kuukauden ikäinen. Kiinteiden aloituksen myötä refluksivaivat ovat vähentyneet ja hurjan suuret maitomäärät ovat tippuneet pienemmiksi. Mistään kiinteistä ei ole tullut mahavaivoja. Tällä hetkellä ollaan ehditty maistelemaan jo vaikka mitä: porkkanaa, bataattia, perunaa, maissia, persikkaa, luumua, päärynää, omenaa...
Iltaisin Paavo syö vellin, yleensä joko maissi- tai perunaporkkanavellin. Nyt ollaan uutena tuttavuutena otettu kuvioihin mukaan myös aamupuuro. Eli aamuisin herättyään Paavo syö kaurapuuron, johon on sekoitettu mukaan hedelmäsosetta. Hyvin maistuu puuro pojalle, eikä minkäänlaisia mahavaivoja ole puurosta onneksi aiheutunut :) Katselin kaupasta lasten sapuskaosastolta puuroja, mutta ne olivat aivan törkeen kalliita! Verrattuna kun tavallinen minuutti kaurapuuro maksaa alle euron paketti. Sitä olen ostanut ja se on minun pojan vatsalle ainakin mainiosti sopinut.
Näin mennään nyt meillä! Mitenkäs muilla?
Iltaisin Paavo syö vellin, yleensä joko maissi- tai perunaporkkanavellin. Nyt ollaan uutena tuttavuutena otettu kuvioihin mukaan myös aamupuuro. Eli aamuisin herättyään Paavo syö kaurapuuron, johon on sekoitettu mukaan hedelmäsosetta. Hyvin maistuu puuro pojalle, eikä minkäänlaisia mahavaivoja ole puurosta onneksi aiheutunut :) Katselin kaupasta lasten sapuskaosastolta puuroja, mutta ne olivat aivan törkeen kalliita! Verrattuna kun tavallinen minuutti kaurapuuro maksaa alle euron paketti. Sitä olen ostanut ja se on minun pojan vatsalle ainakin mainiosti sopinut.
Näin mennään nyt meillä! Mitenkäs muilla?
 |
| Luumuhetkiä <3 |
perjantai 6. maaliskuuta 2015
Mitäs nyt?
Pitkästä aikaa jaksoin koneelle tulla kirjoittelemaan meidän elämästä. Elämä on ollut todella sekaisin nyt jo yli viikon, mutta pikkuhiljaa alkaa helpottaa ehkä. Tai niin ainakin toivoisin.
Paavon kanssa saatiin 60 neliöinen juuri remontoitu rivitalokaksio, jonne muutamme ensi kuussa. Tällä hetkellä asumme vanhempieni luona suuressa omakotitalossa. Paavon hoitoon saan apua nyt porukoiltani ja muutettuani omilleni kotitukipalvelusta. Oma jaksaminen ei ole ollut nyt parasta mahdollista, onneksi on apuja. Paavo on ollut todella itkuinen nyt viikon ajan. Hän reagoi minun stressiini ja kurjaan oloon sekä tähän muuttoon. Lisäksi lääkäri epäili, että hampaat tekevät tuloaan, sillä poika kuolaa ja alaikenet ovat turvoksissa. Päivärytmi on oikeastaan mennyt aika sekaisin, mutta eiköhän rytmi taas löydy uudestaan.
Jotain hyvääkin meille tapahtui; Paavo kääntyi eilen ensimmäistä kertaa itse selältä mahalleen. Yhdessä äitini kanssa taputimme oikein ja Paavo oli aivan ihmeissään. Jotain kivaa tähän jatkuvalta tuntuvan harmauden keskelle sentään kuuluuu.
Huomenna saan pitkästä aikaa muutaman tunnin lapsivapaata ja lähdenkin ystäväni kanssa käymään salilla. Huikean kivaa :)
Paavon kanssa saatiin 60 neliöinen juuri remontoitu rivitalokaksio, jonne muutamme ensi kuussa. Tällä hetkellä asumme vanhempieni luona suuressa omakotitalossa. Paavon hoitoon saan apua nyt porukoiltani ja muutettuani omilleni kotitukipalvelusta. Oma jaksaminen ei ole ollut nyt parasta mahdollista, onneksi on apuja. Paavo on ollut todella itkuinen nyt viikon ajan. Hän reagoi minun stressiini ja kurjaan oloon sekä tähän muuttoon. Lisäksi lääkäri epäili, että hampaat tekevät tuloaan, sillä poika kuolaa ja alaikenet ovat turvoksissa. Päivärytmi on oikeastaan mennyt aika sekaisin, mutta eiköhän rytmi taas löydy uudestaan.
Jotain hyvääkin meille tapahtui; Paavo kääntyi eilen ensimmäistä kertaa itse selältä mahalleen. Yhdessä äitini kanssa taputimme oikein ja Paavo oli aivan ihmeissään. Jotain kivaa tähän jatkuvalta tuntuvan harmauden keskelle sentään kuuluuu.
Huomenna saan pitkästä aikaa muutaman tunnin lapsivapaata ja lähdenkin ystäväni kanssa käymään salilla. Huikean kivaa :)
lauantai 28. helmikuuta 2015
Ehkä elämä potkii sitä, kuka sen kestää.
Tällä kertaa blogihiljaisuuteen on jälleen kerran syy. Eikä mikään kovinkaan iloinen. Jälleen kerran olen yksin poikani kanssa.
Meidän piti muuttaa kolmestaan siihen ihanaan rivitalokolmioon. Nyt asumme poikani kanssa vanhempieni luona ja odotan, että pääsemme muuttamaan jonnekin. Mitään sen enempää en uskalla täällä tilanteesta kertoa, kuin että pettäminen on hirveä asia. Jostain pitää taas itsetunnon palaset kerätä.
Ehkä elämä potkii sitä, kuka sen kestää. Tai en enää tiedä. En mistään mitään.
Meidän piti muuttaa kolmestaan siihen ihanaan rivitalokolmioon. Nyt asumme poikani kanssa vanhempieni luona ja odotan, että pääsemme muuttamaan jonnekin. Mitään sen enempää en uskalla täällä tilanteesta kertoa, kuin että pettäminen on hirveä asia. Jostain pitää taas itsetunnon palaset kerätä.
Ehkä elämä potkii sitä, kuka sen kestää. Tai en enää tiedä. En mistään mitään.
torstai 19. helmikuuta 2015
Tavallinen äiti.
Olipa kerran eräs tavallinen äiti, joka oli hulluna lapseensa. Saman äidin lapsi teki hänet säännöllisesti hulluksi.
Oli tavallinen äiti, joka uupui lapsensa itkuun. Äiti, joka silmäpussiensa laaksoista kirosi tehtyjä lapsiaan. Ja jonka silmissä kiilsivät syyllisyyden kuumat kyyneleet.
Oli tavallinen äiti, joka odotti eteisessä yöjuoksuilla huitelevaa humalaista teiniään. Kotiin tullessa komensi ja tuomitsi, vaikka sydän huokaisi syvään helpotuksesta.
Oli tavallinen äiti, joka teki tavanomaisia lihapullia. Ei luomua, ei läheltä eikä erityisen hienolla rasvahappokoostumuksella. Ja aivan tavalliset mukulat söivät niitä suut suppuralla, ketsupilla koristellen.
Oli tavallinen äiti, joka kuuli moitetta äitiydestään sieltä täältä epävarmuuttaan ruokkimaan. Se sama äiti viilteli itse terävästi sanojensa piikeillä toisia tavallisia äitejä.
Oli tavallinen äiti, joka halusi toisinaan töihin ja sitten toinen, joka pysyi pitkään kotona. Kumpainenkin äitiydessään yhtälailla vajaita ja täysiä.
Oli tavallinen äiti, jonka piti tarjota turvaa, mutta olikin itse kahdesta turvattomampi. Vaan niin viisas, että haki itselleen apua, jottei veisi turvattomuuttaan sukupolvesta seuraavaan.
Oli tavallinen äiti, joka piinallisesti suoritti äitiyttään. Jokaisen täydellisesti hallitun osa-alueen myötä hän astui askeleen kauemmaksi tärkeimmästä.
Oli tavallinen äiti, joka tunsi pistoja sydämessään aina omalla ajallaan. Vaikka hyvin tiesi sukulaistensa hoitavan lastaan yhtä tavallisen hienosti kuin itsekin.
Oli tavallinen äiti, joka päivän päätteeksi tulistui primitiiviseen raivoon. Huusi kurkku suorana pennuilleen, ettei täällä saa huutaa. Ja oli niin tavallisen surkea esimerkki lapsilleen.
Oli tavallinen äiti, joka katsoi lapsenlastaan oman lapsensa suloisessa sylissä. Joka, kuin vahingossa, lipsautteli tietävämpiä ohjeitaan vaikka tunsi omansa osaavan paremmin.
Oli tavallinen äiti, joka niin kovasti kaipasi puolisoaan. Vaan ei osannut enää rakastaa kiukun, väsymyksen, kakkavaippojen ja tiskirättien takaa.
Oli tavallinen äiti, joka tavallisen tasaisesti huokaili valtaisan vastuunsa ja äärettömän rakkautensa äärellä.
Oli tuiki tavallinen äiti, joka usein mietti, oliko riittävästi äiti. Vaikka oli vain aivan tavallinen äiti, ei mitenkään erinomaisen erityinen, ja juuri siksi täydesti inhimillinen ja ainutlaatuinen.
Kaikille meille. Tavallisille äideille.<3
Oli tavallinen äiti, joka uupui lapsensa itkuun. Äiti, joka silmäpussiensa laaksoista kirosi tehtyjä lapsiaan. Ja jonka silmissä kiilsivät syyllisyyden kuumat kyyneleet.
Oli tavallinen äiti, joka odotti eteisessä yöjuoksuilla huitelevaa humalaista teiniään. Kotiin tullessa komensi ja tuomitsi, vaikka sydän huokaisi syvään helpotuksesta.
Oli tavallinen äiti, joka teki tavanomaisia lihapullia. Ei luomua, ei läheltä eikä erityisen hienolla rasvahappokoostumuksella. Ja aivan tavalliset mukulat söivät niitä suut suppuralla, ketsupilla koristellen.
Oli tavallinen äiti, joka kuuli moitetta äitiydestään sieltä täältä epävarmuuttaan ruokkimaan. Se sama äiti viilteli itse terävästi sanojensa piikeillä toisia tavallisia äitejä.
Oli tavallinen äiti, joka halusi toisinaan töihin ja sitten toinen, joka pysyi pitkään kotona. Kumpainenkin äitiydessään yhtälailla vajaita ja täysiä.
Oli tavallinen äiti, jonka piti tarjota turvaa, mutta olikin itse kahdesta turvattomampi. Vaan niin viisas, että haki itselleen apua, jottei veisi turvattomuuttaan sukupolvesta seuraavaan.
Oli tavallinen äiti, joka piinallisesti suoritti äitiyttään. Jokaisen täydellisesti hallitun osa-alueen myötä hän astui askeleen kauemmaksi tärkeimmästä.
Oli tavallinen äiti, joka tunsi pistoja sydämessään aina omalla ajallaan. Vaikka hyvin tiesi sukulaistensa hoitavan lastaan yhtä tavallisen hienosti kuin itsekin.
Oli tavallinen äiti, joka päivän päätteeksi tulistui primitiiviseen raivoon. Huusi kurkku suorana pennuilleen, ettei täällä saa huutaa. Ja oli niin tavallisen surkea esimerkki lapsilleen.
Oli tavallinen äiti, joka katsoi lapsenlastaan oman lapsensa suloisessa sylissä. Joka, kuin vahingossa, lipsautteli tietävämpiä ohjeitaan vaikka tunsi omansa osaavan paremmin.
Oli tavallinen äiti, joka niin kovasti kaipasi puolisoaan. Vaan ei osannut enää rakastaa kiukun, väsymyksen, kakkavaippojen ja tiskirättien takaa.
Oli tavallinen äiti, joka tavallisen tasaisesti huokaili valtaisan vastuunsa ja äärettömän rakkautensa äärellä.
Oli tuiki tavallinen äiti, joka usein mietti, oliko riittävästi äiti. Vaikka oli vain aivan tavallinen äiti, ei mitenkään erinomaisen erityinen, ja juuri siksi täydesti inhimillinen ja ainutlaatuinen.
Kaikille meille. Tavallisille äideille.<3
Mammatreffit
Elämäni ensimmäiset mammatreffit takana ja voin kertoa, että olen kyllä niin iloinen! Kyseessä oli täysin samassa tilanteessa oleva yksinhuoltaja, kuin itsekin olen. Paljon maailman avartui ja ensi viikolla tapaammekin jo uudestaan. Aivan ihanaa saada täysin samanhenkinen ystävä meidän elämään mukaan.
Mammatreffeihin mahtui lenkkeilyä, kahvittelua ja vauvojen pusuttelua. Aivan tosi kivaa oli, en voi lakata hehkuttamasta! Jo ensi viikolla onneksi uudestaan, ai että <3 Onneksi täällä Kuopiossa on nyt minulla ainakin yksi pienen lapsen ystävä, jota aion tavata säännöllisesti. Ystäviä kun ei koskaan voi olla liikaa <3
Mammatreffeihin mahtui lenkkeilyä, kahvittelua ja vauvojen pusuttelua. Aivan tosi kivaa oli, en voi lakata hehkuttamasta! Jo ensi viikolla onneksi uudestaan, ai että <3 Onneksi täällä Kuopiossa on nyt minulla ainakin yksi pienen lapsen ystävä, jota aion tavata säännöllisesti. Ystäviä kun ei koskaan voi olla liikaa <3
keskiviikko 11. helmikuuta 2015
Pienen pojan ruokailurytmi
Kiinteiden aloituksen myötä ruokailurytmi on hieman muuttunut, tietenkin. Neuvolassa kerrottiin, että kolmen kuukauden ikäisenä vauvan tulisi juoda maitoa 6-8 dl vuorokaudessa. Kun tämä määrä tulee juotua varmasti, niin sitten voi antaa huoletta soseita lisäksi. Omien laskujeni mukaan maitoa menee soseiden lisäksi noin 7 dl/vrk. Eli aikalailla sopivasti.
Ruokailuvälit meillä on aikalailla pari tuntia, riippuen päiväunien pituudesta. Kiinteitä meillä syödään aina samoihin aikoihin: klo 8, 12 ja 17. Soseiden kanssa annan yleensä noin 90 ml maitoa, jos Paavolle jää nälkä. Illalla ennen nukkumaanmenoa annan 150 ml itsetehtyä porkkana- tai bataattivelliä. Sitten muut syötöt juodaan aina maitoa. Yleensä 130 ml kerrallaan menee, ennenkuin pienen pojan maha on täynnä.
Tuon iltavellin olen itse aina tehnyt, koska Paavon maha ei muita maitoja kestä, kuin tuota käytössämme olevaa korviketta. Kaupassahan olisi myytävänä valmiita vellejäkin, mutta ne eivät pojan vatsalle sovi. Iltavelliksi olen soseuttanut porkkanaa ja bataattia todella hienoksi soseeksi ja lisännyt niihin paljon vettä. Muutaman jääpalan verran lisään tuota sosetta maidon joukkoon. Ja tuo iltavelli syödään erikseen ostetulla vellitutilla.
Soseina meillä syödään tällä hetkellä:
Maissia
Porkkanaa
Bataattia
Päärynää
Luumua
Luumua olen nyt pari kertaa antanut maistiaiseksi, eli se on ihan uusi tuttavuus vielä. Hieman ilmavaivoja se alkuun aiheutti, katsotaan että sietääkö pojan maha nyt sitä vielä vaiko ei. Soseista se ihan ykkönen on tietenkin päärynäsose, koska se on makeaa. Kuitenkin muutkin soseet maistuvat pojalle todella hyvin.
Näin minun kolmekuukautinen ruokailee tällä hetkellä ja on aikalailla mahavaivaton sekä kasvaa hyvin :)
Ruokailuvälit meillä on aikalailla pari tuntia, riippuen päiväunien pituudesta. Kiinteitä meillä syödään aina samoihin aikoihin: klo 8, 12 ja 17. Soseiden kanssa annan yleensä noin 90 ml maitoa, jos Paavolle jää nälkä. Illalla ennen nukkumaanmenoa annan 150 ml itsetehtyä porkkana- tai bataattivelliä. Sitten muut syötöt juodaan aina maitoa. Yleensä 130 ml kerrallaan menee, ennenkuin pienen pojan maha on täynnä.
Tuon iltavellin olen itse aina tehnyt, koska Paavon maha ei muita maitoja kestä, kuin tuota käytössämme olevaa korviketta. Kaupassahan olisi myytävänä valmiita vellejäkin, mutta ne eivät pojan vatsalle sovi. Iltavelliksi olen soseuttanut porkkanaa ja bataattia todella hienoksi soseeksi ja lisännyt niihin paljon vettä. Muutaman jääpalan verran lisään tuota sosetta maidon joukkoon. Ja tuo iltavelli syödään erikseen ostetulla vellitutilla.
Soseina meillä syödään tällä hetkellä:
Maissia
Porkkanaa
Bataattia
Päärynää
Luumua
Luumua olen nyt pari kertaa antanut maistiaiseksi, eli se on ihan uusi tuttavuus vielä. Hieman ilmavaivoja se alkuun aiheutti, katsotaan että sietääkö pojan maha nyt sitä vielä vaiko ei. Soseista se ihan ykkönen on tietenkin päärynäsose, koska se on makeaa. Kuitenkin muutkin soseet maistuvat pojalle todella hyvin.
Näin minun kolmekuukautinen ruokailee tällä hetkellä ja on aikalailla mahavaivaton sekä kasvaa hyvin :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)